Shova, 29, on kuronut mustat hiuksensa siistille nutturalle. Laiha nainen hymyilee ujosti esitellessään meille kotipiiriään kotikylässään Länsi-Nepalissa. 10-vuotias Khusi-tytär seuraa kiinnostuneena vieraiden touhuja.
Äiti ja tytär jakavat pienen huoneen, josta avautuu näkymä talon takapihalle. Tässä pikkuruisessa huoneessa he nukkuvat samassa sängyssä ja kokkaavat päivän ateriat. Ulkona laiduntaa muutama vuohi, ja kapean polun päästä löytyy Shovan pieni kasvimaa.
Shova kertoo pitävänsä elämästä nykyisessä kotikylässään, vaikka helppoa elämä ei ole. Hän saa hieman vihanneksia kasvimaastaan, mutta muuten toimeentulo on kiinni kausitöissä.
”Teen päiväpalkkaisia töitä, kannan esimerkiksi tiiliä tai autan vaatteiden ompelussa.”
Naisen synnyinkoti sijaitsee Lumbinissa, kaukana nykyisestä kotikylästä, mutta kuten Nepalissa perinteisiin kuuluu, morsian muutti naimisiinmenon jälkeen miehensä kotikylään. Shova naitettiin järjestettyyn avioliittoon 18-vuotiaana, vaikka naimisiinmenon ikäraja Nepalissa on 21 vuotta.
”Halusin riistää henkeni”
Shovan aviomies lähti yhdeksän vuotta sitten siirtotöihin Malesiaan, kun tytär oli vasta vuoden vanha. Ennen koronapandemiaa Nepalista lähti vuosittain jopa puoli miljoonaa ihmistä ulkomaille töihin, noin 1400 päivittäin, raportoi YK:n alainen kansainvälinen työjärjestö ILO.
Lähtemisen syy on yksinkertainen: toimeentulo ja parempi elämä. Etenkin Nepalin maaseudulla töitä on tarjolla vain vähän ja palkkataso on surkea. ILO:n mukaan ulkomailta Nepaliin suuntautuvat rahalähetykset olivat ennen pandemiaa Nepalissa noin 28 prosenttia maan koko bruttokansantuotteesta. Kotiin jäävät perheet elävät näistä tuloista, joita ulkomailla työskentelevät, usein perheiden aviomiehet, lähettävät kotipuoleen.
Vain kolme vuotta lähdöstään aviomies meni naimisiin toisen naisen kanssa, ilman avioeroa. Shova joutui todella vaikeaan, mutta ei kovin poikkeukselliseen tilanteeseen. Nepalin syrjäseuduilla toisen vaimon ottaminen ei ole ennenkuulumatonta.
”Masennuin syvästi enkä puhunut kenenkään kanssa. Halusin vain olla yksin ja riistää itseltäni hengen. Jäin tilanteessa niin yksin”, Shova muistelee hiljaisella äänellä.
Tuolloin hänen piti aloittaa raskaat päiväpalkkaiset hanttihommat, koska mies ei enää lähettänyt rahaa elättääkseen perhettä.
”Jouduin jättämään pienen tyttäreni yksin kotiin ilman ruokaa, jotta pystyin tienaamaan edes jotain. Olin niin surullinen, ja halusin vain kuolla.”
Shova ajattelee, että Malesiaan siirtotöihin lähteminen puski miehen toiseen suhteeseen. Vuodet erillään eivät ole helppoja missään suhteessa. Ja kotiin yksin jäävien naisten asema ilman puolisoa on hyvin haastava perinteisessä nepalilaisyhteiskunnassa.
”Useimmiten yhteisössämme syytetään siirtolaisten kotiin jääviä vaimoja suhteen haasteista. Kun jäämme naisina yksin kotiin, meitä syytetään herkästi sivusuhteista, koska mies ei ole kotona. Ihmisten näkemykset kotiin jäävistä naisista ovat hyvin negatiiviset”, Shova selittää.
Kehitysyhteistyö tukee mielenterveyttä
Viime vuonna Shovan asuinseudulla alkoi Suomen tukema kehitysyhteistyöhanke, jossa keskitytään siirtotyöläisten sekä heidän perheidensä mielenterveyden tukemiseen. Lähetysseuran hanketta toteuttaa nepalilainen mielenterveysjärjestö, Lähetysseuran pitkäaikainen kumppani Centre for Mental Health and Counseling-Nepal (CMC).
CMC:n työntekijät ottivat Shovaan yhteyttä ja kutsuivat hänet paikalliselle terveysasemalle keskustelemaan uudesta hankkeesta, jossa tarjottaisiin alueella mielenterveystukea.
”Olin iloinen, että pääsin tuen piiriin. Minusta tuli vertaistukiryhmän jäsen ja aloin saada muiden naisten tapaamisista itsevarmuutta.”
Vertaistukiryhmän jäsenet ovat siirtotyöläisten kotiin jääneitä perheenjäseniä, pääosin naisia. He saavat tukea mielenterveyshaasteisiin ja pääsevät jakamaan tunteitaan. Ryhmä tapaa 3-4 kertaa kuukaudessa.
”Kun kerroin muille ongelmistani, tunsin oloni kevyemmäksi. Tunsin, että olin kantanut jotain yksin pitkään, ja nyt sain laittaa raskaan kantamuksen sivuun.”
Ennen ryhmää yksinhuoltajalla ei ollut ketään, jolle jakaa taakkaansa: ”Minulla ei ollut alkuun edes rohkeutta puhua muille ääneen näistä asioista”, hän myöntää.
Äiti haluaa tyttären unelmat toteen
Nyt Shova jaksaa lähteä taas kotinsa ulkopuolelle, tavata uusia ihmisiä. Hän tulee iloiseksi, kun pääsee kuulemaan muiden naisten tarinoita. Ryhmissä opitaan, että mielenterveysongelmat koskettavat monia.
Tyttären kasvattaminen yksin ei ole helppoa, mutta enää Shova ei harkitse itsemurhaa.
”Tyttäreni on hyvä koulussa, ja minä haluan pitää huolta tyttärestäni. Haluan edetä elämässäni ja tehdä hyviä asioita tyttäreni tulevaisuuden eteen.”
Patriarkaalisessa kulttuurissa miehen rooli on valtavan keskeinen, ja yhteisön naiset ovat kannustaneet yksinhuoltaja Shovaa uuteen liittoon. Ainakaan toistaiseksi sellainen ei ole suunnitelmissa.
Vaikeuksista huolimatta Shova on valtavan hieno äiti, joka oman mielen myrskypilvien hälvennettyä haluaa tarjota tyttärelleen hyvän elämän, vaikka raha on tiukassa.
”On vaikeaa olla äiti, kun mies jätti meidät. Silti haluan tehdä kaikkeni, että tyttäreni unelmat toteutuvat. Hän haluaa isona poliisiksi”, Shova kertoo ylpeänä.
Teksti ja kuvat: Mimosa Hedberg
FAKTA: Siirtotyöläisten mielenterveys koetuksella
- Nepal kuuluu maailman vähiten kehittyneimpien maiden joukkoon. Köyhästä maasta poismuutto töiden perässä houkuttaa monia, ja ulkomailla tehdystä työstä on tullut merkittävä tulonlähde nepalilaisille. Päivittäin yli 1000 nepalilaista lähtee töiden perässä ulkomaille.
- Ulkomaille muutto on tuonut mukanaan varjopuolia. Selvitykset heikosti koulutettujen maahanmuuttajien rekrytointiprosesseista ja työoloista tuovat jatkuvasti ilmi väärinkäytöksiä liittyen esimerkiksi pakkotyöhön ja ihmiskauppaan. Jalkapallon MM-kisat Qatarissa vuonna 2022 nostivat ihmisoikeusloukkaukset globaaliin keskusteluun.
- Stressi ja mielenterveyden ongelmat ovat siirtotyöläisillä yleisiä, ja ne johtavat usein muun muassa perheen hajoamiseen sekä lasten tunne-elämän ongelmiin ja käyttäytymishäiriöihin. Kotimaahan jäänyt perhe kohtaa paljon sosiaalista kuormitusta, kun nainen joutuu ottaa vastuunkantajan roolin perheessä. Usein ongelmista ei puhuta ääneen, mikä johtaa mielenterveysongelmien lisääntymiseen vain ennestään.
- Lähetysseuran kehitysyhteistyö siirtotyöläisten ja heidän perheidensä mielenterveyden parissa alkoi vuonna 2022. Neljä vuotta kestävää kehitysyhteistyöhanketta rahoitetaan Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin. Työssä perustetaan vertaistukiryhmiä ja koulutetaan esimerkiksi julkisen terveydenhuollon työntekijöitä tunnistamaan sekä hoitamaan mielenterveyden ongelmia.
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin.***
