– Maailman väestöstä 40 prosentilla ei ole mahdollisuutta saada koulutusta omalla äidinkielellään, kertoi Lähetysseuran Latinalaisen Amerikan aluepäällikkö, kielitieteilijä Arja Koskinen Finland as a strong actor in the global learning crisis -seminaarissa 27.11.
Opetushallituksen, opetusministeriön, ulkoministeriön ja Fingon järjestämä seminaari toi yhteen opetus- ja kehitysyhteistyösektorin toimijoita ja yrityksiä. Lähetysseura järjesti seminaarissa keskustelutilaisuuden äidinkielisestä opetuksesta, jota se tukee Etiopiassa, Nepalissa, Kambodžassa, Senegalissa ja Laosissa.
– Maailmalla on paljon koulutustoimijoita, jotka eivät ota huomioon äidinkielistä opetusta, koska tulevat yksikielisestä taustasta, kertoi Lähetysseuran vaikuttamistyön päällikkö Tarmo Heikkilä avatessaan keskustelun.
Kuitenkin isossa osassa maailman maita kieliä on useita. Esimerkiksi Etiopiassa on noin 85 kieltä. Mosambikissa taas parikymmentä. Mosambikissa ulkoministeriön koulutusasiantuntijana toiminut konsultti Sirpa Sinervä kertoi tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan yli 5-vuotiaista mosambikilaisista yli puolet ei puhu valtakieli portugalia.
Äidinkielisen opetuksen puute on keskustelijoiden mukaan iso koulutuksen kriisi: jos opetusta saa kielellä, jota ei ymmärrä, ei myöskään opi.
– Kun opitaan omalla kielellä, koulumenestys on parempaa eri aineissa ja koulupudokkaita on vähemmän, Koskinen sanoi.
Lähetysseuran kehitysyhteistyökoordinaattori Anu Vasamies-Hackenbruch muistutti, että vaikutukset ulottuvat myös yhteisötasolle: lasten lisäksi myös heidän perheensä jäävät koulutuksen hyvistä vaikutuksista syrjään.
Yhteisöt mukaan äidinkieliseen opetukseen
Äidinkielisen opetuksen tarjoamisella voidaan myös vaikuttaa siihen, moniko lapsi koulunpenkille pääsee.
– Monissa maissa ei ole itsestään selvää, että lapsi menee kouluun. Jos lapsi ei ymmärrä, mitä koulussa puhutaan, vanhemmat voivat ajatella, että työnteko on hyödyllisempää. Yhteisö on vakuutettava koulutuksen merkityksestä, Vasamies-Hackenbruch sanoi.
Hänen mukaansa yhteisöjä tulisi huomioida äidinkielisen opetuksen kehittämisessä nykyistä enemmän. Esimerkiksi koulutusmateriaalien tekemisessä kannattaa hyödyntää paikallista kulttuuria.
– Opetusmateriaalin pitää olla kulttuurisesti relevantti. Esimerkiksi lause ”Jane goes to supermarket” ei välttämättä avaudu kaikkialla, kertoi Vasamies-Hackenbruch esimerkin.
Monissa kehitysmaissa koulun ylläpito on suuresti paikallisten kyläyhteisöjen vastuulla, koska aina valtiolta ei saa tukea tai tuki on vähäistä. Kyläläiset saattavat esimerkiksi tehdä peltotöitä vapaaehtoiselle opettajalle, jotta tämä voi opettaa kylän lapsia. Yhteisöihin vaikuttamalla voidaan siis myös edistää äidinkielistä opetusta.
Työ etenee Etiopiassa ja Mosambikissa
Sekä Etiopia että Mosambik ovat kehittäneet äidinkielistä opetusta, ja tätä työtä on tukenut myös Suomi ja suomalaiset toimijat. Näistä aloitteista tilaisuudessa kertoivat asiantuntija Eshetu Workaferahu Etiopian Suomen suurlähetystöstä ja Mosambikissa työskennellyt Sinervä.
Vaikka äidinkielisen opetuksen tarjonta on kasvanut, haasteitakin on edelleen. Esimerkiksi Etiopiassa omankielisten tekstikirjojen saatavuudessa ja pätevien opettajien riittävyydessä on vielä tekemistä. Mosambikin tilanteen hyvin tunteva Sinervä muistutti, että koululaisten oppimistuloksia ei pidä vertailla ennen kuin kahdella kielellä opiskelevilla on yhtä hyvät oppimateriaalit ja pätevät opettajat kuin yhdellä kielellä opiskelevilla.
Teksti: Minna Havunen
