Ei ole helppoa hallita isoa, köyhää ja hajanaista kehitysmaata. Ehkä ainoa tapa pitää kymmenien etnisten ryhmien maa kasassa on hallita sitä rautakourin. Nykyinen keskusjohtoinen vallankäyttö on Etiopiassa jatkoa feodaaliajalle ja Mengistun kommunistihallinnolle.
”Myöhemmin voi tulla laskun aika”, sanoo Leo Olasvirta, Suomen suurlähettiläs Addis Abebassa Etiopiassa.
Länsimaisen mittapuun mukaan demokratia on Etiopiassa nimellistä. Olasvirran mielestä maan pitäisi kiireesti siirtyä demokratiaa kohti, sillä kansa ei tyydy vähempään pitkällä tähtäyksellä.
”Heidän pitää itse päättää kuinka nopeasti ja miten, mutta selvää on, että enemmän pitäisi tapahtua. Etiopia on nyt harjoitellut demokratiaa 21 vuotta. Tulos ei ole kovin vakuuttava, kun oppositiolla on yksi paikka yli 500 kansanedustajan parlamentissa. Kansa ansaitsisi reilut vaalit.”
Leo Olasvirralla on perspektiiviä, sillä ensimmäisen kerran hän toimi maassa lähetystösihteerinä 1988-1992, jona aikana Etiopiassa päättyi Mengistun kommunistivalta ja maa siirtyi jonkinlaiseen demokratiaan.
Talous kasvaa, harvat hyötyvät
Suurin muutos kahdenkymmenen vuoden aikana on Olasvirran mukaan ulkoinen. Autoja, hienojakin, vilisee uusilla asfalttiteillä, siltoja ja tehtaita on rakenettu, lasi- ja betonipalatseja on noussut pääkaupunkiin. 85-miljoonaisesta kansasta muutama miljoona on noussut köyhyydestä varakkaaseen keskiluokkaan tai rikkaiden joukkoon, mutta kymmenet miljoonat elävät köyhyydessä kuten ennenkin.
Talous kasvaa noin 10 prosentin vuosivauhdilla, mutta kasvun hedelmät jakautuvat harvoille. Enemmistö kansasta kiristää nälkävyötä ruuan hinnan jatkuvasti noustessa. Verisen Dergin vallan alla (1974-1991) eläneet ihmiset arvostavat rauhaa, mutta pinnan alla on paljon hiljaista tyytymättömyyttä.
”Parannusta on tapahtunut, mutta samalla odotukset ovat kasvaneet hurjasti. Satelliittikanavien kautta ihmiset näkevät, kuinka hyvin eletään muualla ja kysyvät, miksi meillä on näin huonosti.”
Leo Olasvirran mukaan Etiopian hallituksen pitää jatkaa teollisuuden ja infrastruktuurin rakentamista, mutta huolehtia myös kansan hyvinvoinnista. Ilman ihmisoikeuksia, sananvapautta sekä sosiaalista ja poliittista tasa-arvoa taloudellinen kehitys ei ole kestävää.
Hallitus ei voi loputtomasti rajoittaa ja valvoa internetin ja kännykän käyttöä, ei myöskään jatkaa opposition aktivistien ja kriittisten toimittajien pidättämistä. Asiantuntijoiden mukaan Kiina on jo hävinnyt taistelun internet-vapautta vastaan ja sama tapahtuu myös Etiopiassa. Väestöstä on toistaiseksi alle prosentti rekisteröitynyt Facebookin käyttäjiksi, mutta Facebook kasvattaa nopeasti suosiotaan.
”Hallituksen kannattaa ottaa oppia Tunisiasta, Libyasta ja Egyptistä. Demokratian rakentamiseen ei voi ottaa loputtomasti lisäaikaa.”
Suomen tuella tytöt kouluun
Etiopia on ollut jo vuosikymmeniä yksi Suomen keskeisistä kehitysyhteistyön kumppanimaista. Yhteistyö alkoi 1967 ja apua annetaan nykyisin 20-25 miljoonaa euroa vuodessa.
Suomalaiset ovat rakentaneet kaivoja, istuttaneet metsiä, rokottaneet lapsia, lahjoittaneet oppikirjoja, ruokkineet nälkäisiä miljoonien arvosta. He ovat opettaneet, tukeneet ja kehittäneet johdonmukaisesti, jotta maan köyhät eläisivät paremmin.
Olasvirran mukaan suomalaiset ovat Etiopiassa merkittävästi vaikuttaneet siihen, että yhä useampi lapsi, varsinkin tyttö, pääsee kouluun. Samoin vammaisten erityisopetus on parantunut suomalaisten ansiosta.
Suomalaisten osuus Etiopian ensimmäisessä vammaisten opetuksen strategiassa on Olasvirrasta historiallinen.
”Se on johdonmukaisen avun seurausta ja todella pitkäkestoista vaikuttamista.”
Kuka välittää köyhistä?
Leo Olasvirta on miettinyt paljon kehitysavun roolia köyhässä maassa ja sitä, kuinka paljon Etiopian rikkaat välittävät köyhistä.
”Onko se niin, että me avunantajat välitämme köyhien maiden köyhistä, jotta köyhien maiden rikkailla menisi hyvin? Me ylläpidämme yhteiskuntarauhaa, sillä jos kukaan ei pidä huolta köyhistä, Etiopian rikkailla alkaa mennä hyvin huonosti pitkällä juoksulla, kun maa muuttuu levottomaksi.”
Kyynisyys on kaukana herkästi innostuvasta Olasvirrasta, joka uskoo että maailmaa voidaan parantaa tavallisten ihmisten voimin. Suomen kehitysyhteistyöhankkeissa vahvistetaan lähidemokratiaa eli voimaannutetaan ihmisiä toimimaan itse kehityksen hyväksi. Olasvirta ottaa esimerkiksi koko maahan leviävän vesihankemallin, jossa kyläyhteisö tekee kaiken työn.
”He saavat meiltä vain siemenrahan. Siinä ei ole suomalaista konsulttia tai valtion viranomaista, joka tekee ihmisille jotakin, vaan he tekevät itse.”
Kaupalle tilausta
Suomalaisten mielikuvissa Etiopia on usein vain nälänhätien köyhä maa. Mutta suomalaisten ja etiopialaisten yhteys on muutakin kuin kehitys- tai hätäapua. Monilla suomalaisilla on etiopialainen kummilapsi tai Etiopiasta adoptoitu lapsi. Suomessa opiskelleista etiopialaisista moni on edennyt tärkeisiin tehtäviin. Etiopian uudeksi päämisteriksi elokuussa noussut HaileMariam Deshalen on suorittanut diplomi-insinöörin tutkinnon Tampereen teknillisessä korkeakoulussa.
Leo Olasvirta haluaisi, että Etiopian ja Suomen välinen kaupankäynti kehittyisi. Hän kertoo menestyvästä suomalais-etiopialaisesta huonekalutehtaasta Addis Abebassa, joka pärjää laadukkaan tuotantonsa ansiosta. Olasvirta myöntää, että ulkomaalaisen yrittäjän tiellä on Etiopiassa monia koukeroita.
”Asiat sujuvat helpommin, jos yrityksessä on mukana etiopialainen johtaja. Sama pätee kehitysyhteistyöhankkeisiin.”
Lähetysseuran työ tavoittaa köyhimpiä
Leo Olasvirtaa arvostaa Suomen Lähetysseuran monipuolista, vuonna 1968 Etiopiassa alkanutta työtä, johon hän tutustui jo ensimmäisellä kaudellaan. Hän muistaa jopa lukutuvat tältä ajalta.
”Lähetysseuran laaja-alainen työ tavoittaa kaikkein köyhimpiä maaseudulla ja voimaannuttaa heitä. On hienoa, että Lähetysseura ei toimi vain pääkaupungin virastoissa, vaan auttaa ihmisiä ruohonjuuritasolla, jossa on suurin tarve. Koulutuksessa ja maaseudun kehittämisessä on saatu hyviä tuloksia.”
Olasvirran mielestä Lähetysseuran tuki uskontojen väliseen vuoropuheluun on tärkeää. ”Etiopiassa on hieno perinne uskontojen rauhanomaisesta rinnakkaiselosta. Samassa perheessä elää muslimeja ja kristittyjä ja juhlia vietetään yhdessä.”
”Viime aikoina on ollut merkkejä muslimiväestön radikalisoitumisesta, mikä on ulkomailta tullutta vaikutusta. Siksi vuoropuhelu on tärkeää nyt ja tulevina vuosina. Uskonnollisten johtajien pitää neuvoa kannattajiaan suvaitsemaan muita. Kukaan ei halua, että Etiopiasta tulee toinen Somalia tai Nigeria.”
Uskonnosta toivoa kärsiville
Uskontojen maailmaa ei Etiopiassa voi välttää. Pääkaupungissa on satoja rukouskutsua kuuluttavia ortodoksikirkkoja ja muita pyhättöjä. Aamulenkillään Leo Olasvirtaa pysähtyy joskus kirkon portille seuraamaan ihmisiä.
”Jos ihminen on pitkään osaton, työtön, sairas tai muuten kärsivä, mistä hän löytää toivon ja merkityksen elämäänsä? Valtapuolue ei pysty kaikkea tarjomaan. Uskonto voi antaa syyn herätä uuteen päivään. Monet tuntemistani ihmisistä ovat löytäneet kirkosta tai uskonnosta syyn elää ja uskoa huomiseen.”
Kerran Olasvirta pysähtyi katsomaan, kun ortodoksipapit avasivat rahaa täynnä olevan kolehtiarkun.
”Mietin, kuinka paljon ortodoksinen kirkko auttaa köyhiä tai mihin se ylipäätään käyttää rahansa. Sitä ei tiedetä, sillä kirkon rahankäyttö ei ole läpinäkyvää. Kirkko on mahtava organisaatio, jolla on läheiset yhteydet valtapuolueseen.”
Teksti ja kuvat: Sari Lehtelä
