”Uskontojen välinen yhteistyö ja kohtaaminen vaativat uskonnollista motivaatiota ja vakaumusta. Uskonnollinen kohtaaminen pelkästään akateemisen vuoropuhelun tasolla ei vie eteenpäin esimerkiksi konfliktien ratkaisemisessa”, sanoi Suomen Lähetysseuran johtaja Seppo Rissanen Turussa tiistaina.
Rissanen puhui Turun kristillisellä opistolla 12.–13.11. järjestettävässä kansainvälisessä seminaarissa Uskonnot ja kulttuuriperintö – Abrahamin lapset. Seminaarissa tarkastellaan Abrahamin lasten kolmen uskonnon nykypäivää Suomessa ja uskontojen vaikutusta suomalaiseen kulttuuriin.
Kenen puolella Jumala on?
”Juutalaisuudella, islamilla ja kristinuskolla on niin paljon yhteistä, etteivät niiden seuraajat voi olla välinpitämättömiä toisiaan kohtaan. Ajatellaanpa vaikka Abrahamia. Tämän muinaisen paimentolaisen ajatellaan olleen ensimmäinen juutalainen, ensimmäinen kristitty ja ensimmäinen muslimi. Joten kun puhumme Abrahamista, meidän on kysyttävä, kenen Abrahamista”, Rissanen sanoi.
”Uskonoppineita tarvitaan, kun mietitään sellaisia hyvin perustavia kysymyksiä, kuten miten suhtautua toisin uskovaan. Salliiko Jumala meidän olla yhteydessä heidän kanssaan ja millä tavoin? Hyvin käytännöllisiä kysymyksiä ovat, onko meidän lupa mennä naimisiin toisin uskovan kanssa tai voimmeko me rukoilla yhdessä?”
Rissanen uskoo Jumalaan, joka ei ole hänen puolellaan muita vastaan. Hänen mukaansa Abrahamin lapset jakavat uskon siihen, että Jumala on luonut kaikki ihmiset omaksi kuvakseen ja antanut heille käskyn rakastaa lähimmäisiään. Jumala suojelee koko luomakuntaansa. Samanaikaisesti hän jakaa lastensa kärsimyksen, kun nämä nousevat toisiaan vastaan. Siksi väkivalta Jumalan nimissä on loogisesti ristiriitainen ajatus Abrahamin lapsille. Näin siitä huolimatta, että historia antaa syytä sanoa toisinkin.
Rissanen nosti yhdeksi esimerkiksi pyrkimyksestä yhteisymmärrykseen muslimioppineiden vuonna 2007 lähettämän avoimen kirjeen kristityille johtajille. Kirjeessä viitataan molempien osapuolien uskolle keskeiseen asiaan: rakkauden kaksoiskäskyyn. Kirje ja siihen annetut vastaukset löytyvät verkosta osoitteesta www.acommonword.com. Rissasen mukaan kaikkien kristinuskon ja islamin suhteesta kiinnostuneiden pitäisi tutustua näihin dokumentteihin.
Millä elämänalueilla uskonnot voivat toimia yhdessä?
Rissasen mukaan kolmen uskonnon seuraajilla on jo hyviä kokemuksia yhteistoiminnasta konfliktien ratkaisemisessa ja humanitaarisissa kriiseissä.
”Tarve uskontojen väliselle yhteistyölle kuitenkin kasvaa koko ajan, kun globaalit uhat vaikeuttavat yhä suurempien ihmisjoukkojen elämää. Kuka voi antaa toivoa maailmassa, jossa nuoret eivät löydä työtä, jossa yritykset vähentää köyhyyttä eivät tuota riittäviä tuloksia, jossa liikakulutus tuhoaa elämälle tärkeitä resursseja ja jossa ihmisiä orjuutetaan ja käytetään hyväksi niin monin julmin tavoin? Uskonnot voivat toimia yhdessä monissa asioissa ilman että kenenkään tarvitsee pelätä menettävänsä mitään uskonnollisesta vakaumuksestaan tai identiteetistään”, Rissanen uskoo.
Yhteistä eettistä pohjaa uskontojenväliselle yhteistyölle on selvitellyt mm. uskontodialogian puolestapuhujana tunnettu katolinen teologi Hans Küng, joka on hahmotellut maailmanlaajuista etiikkaa, maailmaneetosta, jonka voisivat hyväksyä sekä eri uskontojen kannattajat että ei-uskonnolliset ihmiset. Maailman uskontojen parlamentin julistuksessa 1993 maailmanuskontojen edustajat ilmaisivat ensimmäistä kertaa yksimielisyytensä sellaisista etiikan periaatteista, kuten elämän kunnioittaminen, taloudellinen oikeudenmukaisuus, suvaitsevaisuus sekä sukupuolien välinen tasa-arvo.
”Voimme hyvällä syyllä sanoa, että minkään uskonnon edustajat maailmassa eivät voi väittää saavuttaneensa näitä asioita, mutta rajalinjat näissä eettisissä kysymyksissä eivät kulje uskontojen välillä vaan niiden sisällä”, Rissanen toteaa.
Uskonnot ja kulttuuriperintö – Abrahamin lapset -seminaari Turun kristillisellä opistolla 12.–13.10.
Englanninkielisen seminaarin järjestävät yhteistyössä Turun ja Kaarinan seurakunnat, Suomen Ekumeeninen Neuvosto, Helsingin ja Turun yliopistot ja Åbo Akademi, Turun kristillinen opisto, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen Seura, Turun arkkihiippakunta, Suomen Lähetysseura sekä Turku 2011 -säätiö.
