Suomessa vierailulla olevan Venezuelan evankelisluterilaisen kirkon johtaja Gerardo Handsin mukaan Venezuelan kansa näkee nälkää ja käy päivittäistä kamppailua hengissä pysyäkseen. Hän kuvailee Venezuelaa ”murtuneeksi maaksi”.
– Kun menen kauppaan täällä Suomessa, ihmettelen tuotteiden määrää hyllyillä. Venezuelassa kauppojen hyllyt ovat lähes tyhjiä. Esimerkiksi Caracasissa 80 prosenttia asukkaista on aliravittuja. Venezuelasta on tullut diktatuuri, joka on vajonnut syvään taloudelliseen kriisiin, Hands kertoo.
Maan hallitus istuu maailman suurimpien öljyvarantojen päällä, mutta sillä on ollut suuria vaikeuksia tuonnin rahoittamisessa sen jälkeen, kun öljyn hinta romahti vuonna 2014.
Tilanne on huonontunut asteittain viimeisen kolmen vuoden aikana. Väki jonottaa tunti- ja jopa päiväkaupalla saadakseen vähän riisiä, vihanneksia tai lihaa. Osa ihmisistä joutuu elämään jätteillä tai hedelmänkuorilla.
– Maanviljelijöillä meni ennen vähän paremmin, koska he tuottivat oman ruokansa. Nyt heiltä puuttuu lannoitteita, voimavaroja ja työvälineitä.
Yhtä vaikeaa on saada lääkkeitä.
– Kummilapseni kuoli pari kuukautta sitten, 22-vuotias nuori mies. Hänellä oli diabetes, eikä hän saanut insuliinia. Yritimme pitkään erilaisia hätäratkaisuja ja selvisimmekin hetken. Sitten ei enää onnistunut. Elämme Venezuelassa pysyvässä sokkitilassa.
– Kun ihmisiltä aletaan kieltää oikeus terveyteen, se loukkaa syvästi heidän ihmisoikeuksiaan. On mahdotonta elää ihmisarvoista elämää tällaisissa olosuhteissa.
”Mikään ei toimi enää”
Hands kertoo, että mitkään palvelut eivät enää toimi. Kaikki instituutiot ovat hajonneet ja korruptio on ottanut vallan.
– Meidän lakejamme, asukkaiden perusoikeuksia ja omaisuutta ei enää kunnioiteta.
Hyperinflaatio voi nousta miljoonaan prosenttiin tämän vuoden lopussa. Handsin mukaan keskuspankki ei tee asialle mitään.
– Perheen ruokakulujen kattamiseen tarvittaisiin 250 kuukauden palkka. Se on minimipalkalla mahdotonta.
Miljoonat pakosalla
Hands sanoo, että 6–8 miljoonaa venezuelalaista pakenee naapurimaihin tämän vuoden aikana. Valencian seurakunnassa, jossa hän toimii pappina, noin puolet aktiivisista seurakuntalaisista on lähtenyt maasta.
– Tähän mennessä 17 perhettä on jättänyt meidät. Kirkon ylläpitämässä Esperanzan koulussa oppilasmäärä on laskenut 780:sta 640:een. Opettajiakin on muuttanut pois
Vain Casa Hogarin poikakodissa on leipää
Suomen Lähetysseura tukee muun muassa poikien turvakotia Casa Hogaria Valenciassa.
– Se on todennäköisesti ainoa paikka Venezuelassa, jossa on leipää. Lähetysseuran ja suomalaisen seurakunnan tuella rakennettu leivinuuni on usein kuumana. Se on ihme, Gerardo Hands sanoo hymyillen lämpimästi.
– Perustarvikkeet tuodaan Miamista, kiitos Amerikan evankelisluterilaisen kirkon (ELCA). Meille saapuu 25 päivän välein lasti, jossa on muun muassa jauhoja, papuja, maitoa, sokeria, kaakaota ja pastaa.
Kirkon saama tuki on tärkeää, jotta se pystyy jatkamaan toimintaansa kriisin keskellä.
– Kirkkona voimme lohduttaa ja antaa diakonia-apua, niin että ainakin joidenkin elämä helpottuu. Olemme kiitollisia kaikesta avusta, jota voimme olla välittämässä Lähetysseuran ansiosta. Teidän ja Jumalan avun turvin selviydymme kriisistä.
– Evankeliumin sanoma motivoi meitä taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan, ja se antaa voimaa katsoa eteenpäin. Meidän tehtävämme on näyttää hyvää esimerkkiä ja osoittaa, millaista on hyvä johtajuus. Vaikka voisimme auttaa vain pientä osaa ihmisistä, se on kaiken vaivan arvoista.
Gerardo Hands haluaa kiittää kaikkia, jotka tukevat lähetystyötä Venezuelassa.
Suomen Lähetysseura on myös lähettänyt 30 000 euron avustuksen venezuelalaisille pakolaisille Kolumbiaan, joka kärsii parhaillaan kaikkien aikojen suurimmasta pakolaisaallostaan.
Teksti Joanna Lindén-Montes
(Haastattelu on tehty 8.8.2018)
Pieni luterilainen kirkko auttaa kriisin keskellä Venezuelassa (2.10.2015)
