Käydessäni Angolassa, Lubangon kaupungin laitamien kylissä kohtasin vakavasti aliravittuja lapsia. Alueen pikkulapsista noin puolet on vaarallisen aliravittuja. Ongelma on yleinen ja vakava. Aliravitsemus aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja lisää sairauksia ja tautien määrää. Kuivuus ja väestönkasvu ovat lisänneet aliravitsemuksen määrää Angolassa entisestään. Vaikeuksia ovat myös lisänneet kansainvälisten avunantajien vetäytymiset ja leikkaukset kehitysrahoitukseen.
Nälkäisiä lapsia kuljeskeli isoissa ryhmissä niin kaupungissa kuin maaseudulla. Tällaiseen näkyyn on vaikea tottua. Vaikka olen kohdannut kärsimystä ja hätää vuosikymmeniä en ainakaan itse siihen koskaan totu. Ammatillisen pinnan alla tunteeni vaihtelevat surusta epätoivoon, lohduttomuudesta ärtymykseen, jopa raivoon. Onneksi mieli alkaa aina työskentelemään ratkaisujen hyväksi. Useimmille asioille voidaan tehdä jotakin, jollakin tavalla ja tärkeää käyttää tunne-energiaa ratkaisujen keksimiseen.
Suomen Lähetysseura ja Onnellinen lapsi -järjestö pyrkivät Angolassa vähentämään lasten aliravitsemusta sekä parantamaan perheiden ruokaturvaa. Elintarvikkeiden kuten voimapuuron, kanamunien ja vitamiinien avulla monet lapset voivat paremmin ja heidän tulevaisuudennäkymänsä kohenevat. Lisäksi tuemme koulutusta ja lasten syntymätodistusten rekisteröintiä, mikä helpottaa lasten pääsyä kouluun ja poistaa monia esteitä heidän myöhemmältä polultaan. Nämä Angolassa näkemäni monet konkreettiset teot antavat minulle toivoa. Parempi maailma on mahdollinen.
Angolan lapset eivät kuitenkaan ole yksin nälkänsä kanssa. Jatkuvat kriisit ja sodat ovat romahduttaneet maailman ruokaturvaa ja nälkäisiä on satoja miljoonia. Maapallon ruokatuotanto riittäisi kaikille, mutta ruoka ei jakaudu tasaisesti. Energian ja ruoan hinnan nousu on edelleen vaikeuttanut tilannetta. Heikon tai riittämättömän ravinnon varassa on liian moni.
Monelle on tuttu evankeliumin kertomus pojan viidestä ohraleivästä ja kahdesta kalasta. Tiberiaanjärvelle nälkäisen väkijoukon kanssa saapunut Jeesus otti pojan leivät ja kalat, kiitti Jumalaa ja jakoi ruoan viidelletuhannelle syömään asettuneelle. Ruoasta jäi yli kaksitoista täyttä korillista.
Tilanne on hyvin konkreettinen. Jeesus näkee ihmiset sellaisina kuin he siinä juuri ovat. Ihmiset ovat nälkäisiä ja väsyneitä. Jeesus säälii nälkäisiä ihmisiä eikä ryntää heitä opettamaan, vaan priorisoi ihmisten konkreettista tilannetta. Tämä on tärkeää. Jumalan myötätunto koskee nimittäin koko ihmistä ja hänen kaikkia tarpeitaan. Angolan lapsetkaan eivät tarvitse ongelman hengellistämistä, mitään selityksiä globaalin ruokaturvan ongelmista vaan nopeita, konkreettisia ratkaisuja.
Opetuslapset sen sijaan näkevät Tiberiaanjärvellä resurssien niukkuuden ja toteavat tilanteen toivottomaksi. Ihmisiä on tuhansia ja resursseja on yksinkertaisesti liian vähän. Opetuslapset haluavat ratkaista tilanteen lähettämällä ihmiset pois. Mutta Jeesus haastaa opetuslapsia: ”Mitä teillä on?” Ja tuolloin se vähä, mitä on, tuodaan esiin ja jaetaan.
Lapsena muistan ihmetelleeni viiden leivän ja kahden kalan kertomusta monesti, sillä se oli usein esillä pyhäkoulussa ja seurakunnan kerhoissa. En löytänyt itsestäni uskoa taivaalliseen ihmeeseen, vaan muistan ajatelleeni, että aikuisetkin varmasti viimein avasivat reppunsa ja jakoivat leipänsä ja kalansa, etenkin kun näkivät pienen pojan tekevän sen.
Myöhemmin olen alkanut ymmärtämää ruokkimisihmettä ihmeenä. Jumala ei syrjäytä ihmisen vastuuta nälästä, vaan synnyttää ihmisessä vastuuntunnon. Ihme alkaa Jumalan myötätunnosta; vähäinen annetaan Jumalan käyttöön. Ihme ei ole vain jumalallinen, eikä vain inhimillinen. Jakaminen on Jumalan lahja, joka toteutuu ihmisten kautta. Tässä toteutuu Jumalan valtakunta.
Evankeliumissa fariseukset kysyvät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee. Hän vastasi: “Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ‘Se on täällä’, tai: ‘Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
Jumalan valtakunta on siis jo nyt läsnä. Se on olemassa keskellä sortoa, väkivaltaa, riistoa, nälkää ja epäoikeudenmukaisuutta. Se on keskellä yksinäisyyttä, rakkaudettomuutta, lohduttomuutta ja epävarmuutta. Jumalan valtakunta murtautuu esiin, kun kerromme Jumalan rakkaudesta, teemme rauhan ja oikeudenmukaisuuden tekoja, tavoittelemme hyvää lähimmäisellemme ja pidämme vallanpitäjiä vastuussa. Emme katsele vierestä, uhriudu tai voivottele. Ruoka ei lisäänny itsestään, mutta elämä jatkuu, kun vähäinen jaetaan ja rakenteita muutetaan oikeudenmukaisemmiksi. Jumala ei katso ihmisen nälkää ja kärsimystä sivusta, vaan kutsuu ihmisen vastaamaan siihen. Ruokkimisihme on ihme: se kutsuu luottamaan siihen, että Jumala toimii maailmassa. Ihme tapahtuu jakamisessa.
Ruokkimisihme myös paljastaa Jumalan tahdon. Yksikään ihminen ei ole yhdentekevä. Jumala tuntee myötätuntoa ihmisen kaikkia tarpeita kohtaan. Kenenkään ei tule jäädä ulkopuolelle. Ruoka kuuluu jokaiselle.
Maailman ongelma ei ole köyhyys, se on ahneus. Maailmassa on ruokaa tarpeeksi, mutta koska emme kanna vastuutamme, ei ruoka jakaudu siten, että kenenkään ei tarvitsisi kärsiä. Nälkä ei ole mikään väistämätön kohtalo. Jokaiselle kuuluu riittävä ravinto eikä nälkä ole Jumalan tahto.
Alttari on turvallinen lähtöpaikka Jumalan valtakunnan työhön. Sieltä meidät lähetetään tavoittelemaan hyvää lähimmäisillemme, rukoilemaan rauhaa ja tekemään työtä oikeudenmukaisuuden puolesta. Näin Jumalan valtakunta murtautuu esille, keskuuteemme.
Jumalan meille antamat lahjat etsivät jatkoa elämän arjessa: tämä vaatii meiltä rohkeutta elää uskoamme todeksi. Tehtävämme on nähdä heidät, jotka jäävät huomaamatta; jakaa sitä, mitä meillä on ja suojella elämää, silloinkin kun se haavoittuvimmillaan.
Rukoile kanssani:
”Rakas Taivaallinen Isä.
Olemme liian usein voimattomia maailman hädän äärellä. Varjele meitä epätoivolta.
Jätän käsiisi kaikki huoleni ja taakkani.
Sinä olet todellinen elämän leipä.
Anna meille rakkautta rakastaa toinen toisiamme. Auta meitä jakamaan runsaudestamme, heille, jotka tarvitsevat.
Amen”
Toiminnanjohtaja Pauliina Parhialalla on Yle Radio 1:ssä viiden iltahartauden sarja huhti–kesäkuussa. Tämä hartaus kuultiin lauantaina 13.62026. Voit kuunnella tallenteen Yle Areenasta 12.8.2026 saakka.
