”Kun maailmalle lähetetään vähemmän suomalaisia lähetystyöntekijöitä ja sen sijaan mahdollistetaan työn tekemistä paikallisissa kirkoissa, hylätään ehkä perinteinen lähetystyö, mutta ollaan lähempänä Jumalan missiota, Jumalan lähetystyötä”, sanoo zimbabwelainen pastori, lähetystyön asiantuntija Masiiwa Ragies Gunda, joka oli vierailemassa Suomessa Lähetysseuran teologisen symposiumin pääpuhujana.
”Pitkään on ajateltu, että Jumala oli vain länsimaissa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, ei esimerkiksi Aasiassa tai Afrikassa. Euroopasta Jumala piti sitten kantaa muualle maailmaan. Vaikka lähetystyötä ei tehtykään tahallaan kolonialistisesti, tekemisen tapa oli nivottu yhteiskunnan kolonialistisiin rakenteisiin, joista kaikki valkoihoiset ja länsimaalaiset hyötyivät monella tavalla”, sanoo Kirkkojen maailmanneuvostossa työskentelevä Masiiwa Ragies Gunda.
Gundan mukaan länsimainen ylemmyys näkyy edelleen paitsi epätasa-arvona talouden rakenteissa, myös tieteessä ja kirkossa.
”Kun Pauliina (Parhiala) tekee tutkimusta, se on teologiaa, kun minä, Masiiwa, teen tutkimusta, se on kontekstuaalista teologiaa. Näin se vain menee”, Gunda havainnollisti epätasa-arvoista asetelmaa. Hänen mukaansa monissa afrikkalaisissa yliopistoissa 90 prosenttia teologian oppikirjoista on länsimaisten teologien tekemiä ja vain 10 prosenttia afrikkalaisilta teologeilta.
”Paine ja kysymykset lähetystyön dekolonisaatiosta kasvavat koko ajan. Niitä kysymyksiä kysyvät niin kumppanit kuin tukijatkin. Kuka laatii strategian, kuka päättää rahojen käytöstä, kumpi tekee lähetystyötä, Suomesta lähetetty työntekijä vai paikallinen evankelista? Se, että kumppanikirkot ja -järjestöt osallistuvat strategian tekemiseen ja sen toteuttamiseen, se on se mitä kohti on menty ja mitä kohti meidän pitää mennä. Kysymys vallasta on kuitenkin läsnä ja ratkaisut keskeneräisiä”, sanoi Lähetysseuran toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala.
Lähetysseurassa lähetystyön kolonialististen rakenteiden jäänteitä on lähdetty tietoisesti purkamaan esimerkiksi koulutuksilla, ja marraskuussa Lähetysseura aloitti Aalto-yliopiston kanssa hankkeen, jossa halutaan kehittää entistä tasa-arvoisempaa, kolonialismin painolastista vapaata rahoitusmallia edistämään rauhaa ja kestävää kehitystä.
Vuosien varrella ulkomaille lähetettyjen työntekijöiden määrä on vähentynyt, vaikka resurssit ovat pysyneet suunnilleen samoina ja työtä on siirretty entistä enemmän paikallisten kirkkojen käsiin – ja suomalaiset ovat toimineet lähinnä sen mahdollistajina.
Pastori Gundan mukaan Lähetysseura on tässä oikealla tiellä.
”Näin Lähetysseura näyttää, että Jumala toimii jo ympäri maailmaa ja että paikalliset osaavat tehdä tätä työtä. Te olette miettineet, miten Jumala on siunannut teitä suomalaisia, miten näitä siunauksia voi käyttää muiden hyväksi. Kun rikas antaa köyhälle riisiä, köyhä lopettaa viljelyn. Mutta jos rikas sanoo: ’Sinä viljelet hehtaarin peltoa, mutta haluan auttaa sinua viljelemään kaksi hehtaaria’ – siitä seuraa menestystä. Samalla tavalla Lähetysseura auttaa kirkkoja löytämään oman potentiaalinsa”, Gunda sanoi.
Ensimmäinen askel tasa-arvoisempaan kirkkojen kansainväliseen yhteistyöhön on Gundan mukaan rehellinen keskustelu siitä, mitä pelkäämme siinä, että luovutamme päätösvaltaa muille. Sen jälkeen pitää aidosti kutsua yhteistyökumppanit päätöspöytään.
”Meidän pitää sallia se, että afrikkalaiset ja aasialaiset yhteistyökumppanimme kertovat, miten edetään. Meidän pitää oikeasti antaa päätösvalta Afrikkaan, Aasiaan – kirkoille ympäri maailmaa. Ja aidosti – eikä niin, että he joutuvat pelkäämään rahoituksensa loppumista, jos tekevät vääriä päätöksiä”, Gunda tiivisti.
Teologinen symposium järjestettiin tänä vuonna yhteistyössä Tikkurilan seurakunnan kanssa. Symposiumissa puhuivat myös Tikkurilan kirkkoherra Janne Silvast, tutkija ja tietokirjailija Olli Löytty, Rauhankasvatusinstituutin johtava asiantuntija Hanna Mithiku, pastori Tiia Orpana ja seurakuntapäättäjä Dora Puhakka Helsingin Kannelmäen seurakunnasta.
