Dubain kokousta pidetään tärkeimpänä sitten Pariisin ilmastosopimuksen luomisen, koska siellä neuvotellaan ensimmäistä kertaa niin sanotusta globaalista tilannekatsauksesta. Tämä tekninen arvio edistyksestä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa on kansainvälisen yhteistyön stressitesti: onnistuvatko neuvottelijat laittamaan geopoliittiset ristiriidat taka-alalle ja luomaan kunnianhimoiset askelmerkit ilmastokriisin liennyttämiseksi.
Tilaisuuden avasi Suomen ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen, jonka mukaan Dubaista tarvitaan väkeviä päätöksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja erityisesti fossiilisista polttoaineista irrottautumiseksi. Hän kertoi EU:n edistyneen päästövähennyksiä koskevissa tavoitteissaan, mutta haasteita riittää nielujen kasvattamisessa myös Suomessa. Seuraavat vuoden tulevat olemaan kriittisen tärkeitä 1,5 asteen tavoitteen toteuttamiseksi, minkä vuoksi EU korostaa kaikkien rahoitusvirtojen ohjaamista Pariisin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.
Kokouksen painoarvoa pohti myös Pariisin ilmastosopimuksen kummitätinä tunnettu ranskalainen Laurence Tubiana. Hänen mukaansa on ensiarvoisen tärkeää siirtyä sanoista tekoihin. Vuonna 2030 päästöjen pitäisi olla laskenut 45 %, ja huolimatta juhlapuheista myös rikkaat valtiot ovat jatkaneet uusien lupien myöntämistä fossiilisten polttoaineiden tuotannolle. Hän oli huolissaan nieluja koskevien ratkaisujen kestävyydestä. Esimerkiksi paine metsittämiselle on kasvanut kehittyvissä maissa kompensaatioiden lisääntymisen myötä, eivätkä kaikki hankkeet kunnioita paikallisyhteisöjen oikeuksia elinkeinoihinsa. Siksi hän piti tärkeänä, että ilmastopolitiikan ratkaisuihin kytketään aiempaa laajemmin erilaisia sidosryhmiä varmistamaan toimien kestävyys ja hyväksyttävyys.
IPCC:n entinen varapuheenjohtaja, malilainen Youba Sokona korosti puheenvuorossaan, että kaikki tieto ilmastokriisin ratkaisemiseksi on ollut olemassa jo pitkään. On kuitenkin ihmiskunnan kollektiivinen epäonnistuminen, että tieto ei ole kääntynyt toiminnaksi. Hän nosti esiin, että ilmastokriisin torjuminen ei ole yksinäinen politiikan saareke vaan kytkeytyy voimakkaasti osaksi turvallisuuden, hyvän hallinnon ja kehityksen edistämistä. Dubain poliittisissa sanoituksissa on erityisen tärkeää vaaditun vihreän siirtymän oikeudenmukaisuus: hänen kokemuksensa mukaan ilmastotoimet pitää upottaa aina osaksi paikallisia kulttuureja ja toimintatapoja, jotta muutos olisi kestävä.
Timo Leiter London School of Economicsista jatkoi korostamalla paikallisen tietotaidon merkitystä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Sopeutumisen paikallisen luonteen vuoksi Dubaissa haasteena tulee olemaan maailmanlaajuisen adaptaatiotavoitteen tuottaminen. Ilman yhteistä tavoitetta edistystä on vaikea seurata, mutta monet maat haluavat pikemminkin ohjata sopeutumistoimia kansallisesti. Sopeutumistoimien toteuttamista vaikeuttaa poliittisen ohjaamisen epäselvyyden lisäksi valtava, satojen miljardien dollareiden rahoitusvaje, jota nyt yritetään Dubaissa paikata sitoumuksilla sopeutumisrahoituksen tuplaamiseen.
Viimeisen puheenvuoron piti vaikutusvaltaisen kehittyvien maiden neuvotteluryhmän G77:n ilmastotuhojen politiikkaan erikoistunut kiinalaiskonsultti Vicente Paolo B. Yu III. Ilmastotuhojen korvaamista koskevissa kysymyksissä taustalla ovat tulikivenkatkuiset neuvottelut Sharm el Sheikin ilmastokokouksessa ja syntynyt päätös rahaston perustamisesta. Yu kertoi tilaisuudessa vain päivää aiemmin syntyneestä kompromissista rahastolle, joka keskittyy korvaamaan ilmastotuhoja haavoittuvissa kehittyvissä maissa. Vaikeat kysymykset rahoituksesta on liennytetty, koska rahoitus ei ole velvollisuuteen vaan vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Lisäksi kehittyvien maiden toive itsenäisestä rahastosta saa odottaa: kompromissi esittää rahastoa sijoitettavaksi Maailmanpankin huostaan seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Osapuolet voivat halutessaan avata kompromissiesityksen COP29:ssä, jolloin riskinä on hauraan sovun kaatuminen ja muilta asiakohdilta huomion vievä konflikti ilmastotuhojen rahoitusjärjestelyistä.
Tilaisuus nosti esiin, kuinka monesta eri neuvotteluasiasta tuleva Dubain ilmastokokous koostuu ja miten Pariisin ilmastosopimuksen tilannekatsaukseen päätyvien asioiden ohella kamppaillaan rahoitusvastuista, ilmastopolitiikan omistajuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tilaisuuden lopuksi toimittaja Liselott Lindström korosti toimittajien valtaa ja median merkitystä osana ilmastoneuvotteluja. Päättäjät seuraavat neuvottelujen edistymistä eri medioiden välityksellä ja siksi sillä, keiden ääni kuuluu julkisessa keskustelussa, on suuri poliittinen painoarvo.
Teksti: Lähetysseuran johtava vaikuttamistyön asiantuntija Niko Humalisto ja Fingon ilmastoasiantuntija Emilia Runeberg
