”Olen parasta aikaa kutomassa mattoa. Se on hyvää jumppaa, kunto nousee”, kertoo Laila Kyynäräinen, kun soitan hänelle eräänä alkukesän päivänä.
Laila kutoo mattoja kangaspuilla omakotitalonsa toisessa kerroksessa. Hän kertoo olevansa ”pikkutilallisen vaimo” Salon Angelniemestä. Laila perusti 25 vuotta sitten lasten lähetyskerhon, joka tukee Hosainan kuurojen koulun toimintaa Etiopiassa Lähetysseuran kautta.
”Sain itse paljon kerhon vetämisestä. Oli mukava seurata, miten lapset innostuivat kerhossa käymisestä”, hän muistelee.
Korona katkaisi kerhon pidon, ja nyt sille etsitäänkin sekä uutta tilaa että ohjaajia.
Lailan mattoja on myyty Lähetysjuhlilla, Porkkanamarkkinoilla ja muissa tapahtumissa. Yhden maton sai Salon Lähetysjuhlilla Jembere Berhanu, Lähetysseuran työntekijä, jonka työtä Salon seurakunta alkaa tukea.
Jembere palasi erilaiseen maahan
Jembere palasi jo kesäkuussa takaisin Etiopiaan. Hän opiskeli aikanaan Suomessa geronomiksi ja terveystieteiden tohtoriksi ja on tehnyt alansa töitä. Paluu Etiopiaan 24 vuoden jälkeen oli metsien hiljaisuudesta ja kuorolaulusta pitävälle miehelle kulttuurishokki.
”Joskus Etiopia tuntuu minusta vähän oudolta. Addis Abeba on länsimaalaistunut: tavarat ovat kallistuneet, autoja ja korkeita taloja on tullut paljon lisää, samoin ulkomaalaisia.”
Jemberen koti on pääkaupungissa Addis Abebassa, josta on kasvanut viiden miljoonan asukkaan suurkaupunki.
Jembere kertoo, että hän tuntee olevansa sekoitus etiopialaista ja suomalaista. Hän puhuu äidinkielenään oromoa ja amharaa, mutta suomikin sujuu hyvin. Äiti ja sisarukset ilahtuivat hänen kotiinpaluustaan, mutta Suomeenkin jäi rakkaita ihmisiä.
Paljon vastuuta työstä
Jembere työskentelee Lähetysseuran asiantuntijana itäisessä ja eteläisessä Afrikassa. Hänen vastuullaan on ulkoministeriön tukemia isoja kehitysyhteistyöhankkeita sekä työtä, jolla tuetaan kirkkoja ja niiden työntekijöiden koulutusta.
Hän arvostaa erityisesti tukea vammaisten ihmisten auttamiseen Etiopiassa. Sokeita ja muilla tavoin vammaisia ihmisiä on Jembere mukaan maassa todella paljon, ja heitä näkee usein kerjäämässä kadulla. Lähetysseuran tukemalla työllä on muutettu monen orvoksi jääneen lapsen ja vammaisen ihmisen elämä parempaan suuntaan.
Teksti: Marjatta Kosonen
