Lähetysseuran johtavalla vaikuttamistyön asiantuntijalla Niko Humalistolla on ollut vauhdikas alkuvuosi. Keväällä koittavat eduskuntavaalit ovat tarkoittaneet hänelle Lähetysseuran hallitusohjelmasuositusten valmistelua, tapaamisia eri puolueiden kanssa ja poliittisen keskustelun seuraamista. Tavoitteena on vaikuttaa puolueiden ja ehdokkaiden kantoihin globaaleista kysymyksistä.
”Vaalit ovat olleet kotimaakeskeiset. Vaikka maailmassa on myllerrystä ja päällekkäisiä kriisejä, kansainväliset kysymykset ovat jääneet syrjään. Jos Suomi liittyy Naton jäseneksi, se joutuu määrittelemään uudelleen asemansa geopoliittisessa tilanteessa. Lähetysseuran hallitusohjelmasuositukset antavat ehdokkaille syötteitä siitä, millaisten kansainvälisten asioiden parissa he voivat toimia”, Humalisto sanoo.
Lähetysseuran hallitusohjelmasuositukset peräänkuuluttavat kokonaisvaltaista ulkopolitiikkaa. Uskottavan puolustuksen lisäksi tarvitaan uskottavaa rauhanrakennusta, mikä tarkoittaa panostusta rauhantyöhön ja erityisesti paikallisten rauhanrakentajien tukemiseen. Kehitysyhteistyön rahoitukselle on luotava tiekartta, jotta Suomen sitoumus 0,7 prosentin osuus bruttokansantulosta saavutettaisiin tulevaisuudessa. Suomen on osoitettava johtajuutta ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetysten korvaamisessa kehittyville maille.
Oman maan sisälle käpertyminen on harhaluulo
Nykyisistä eduskuntapuolueista perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kertoneet haluavansa leikata kehitysyhteistyömäärärahoja. Tämä ihmetyttää Humalistoa.
”Kehitysyhteistyö on se tapa, jolla Suomi toteuttaa perustuslaillista velvollisuutta tukea ihmisoikeuksia ja rauhaa maailmalla. Minkä tyyppinen maailmankuva on, jos ei tunnisteta tarvetta tälle? Köyhyys kasvaa, kriisit lisääntyvät… Mikä on vaihtoehto kehitysyhteistyölle tämän velvollisuuden toteuttamiseksi? On harhaluulo, että voisimme luopua kansainvälisestä yhteistyöstä ilman seuraamuksia.”
Julkisessa keskustelussa kehitysyhteistyötä on kritisoitu kovaan ääneen tehottomaksi ja rahan tuhlaukseksi, vaikka arvioinnit osoittavat, että Suomen kehitysyhteistyö on vaikuttavaa ja tuloksellista. Työtä myös valvotaan hyvin tarkasti, ja siksi mahdolliset väärinkäytöksetkin tulevat esiin. Humaliston mukaa kritiikki perustuu tunteisiin, ei tietoon.
”Tiedollinen todistustaakka jää osoittamatta, koska suurin osa kaikista raporteista, jotka arvioivat kehitysyhteistyön tuloksia, osoittavat vaikuttavuutta. Namibia on kasvanut ulos köyhyydestä kohti keskituloa ja demokratiat ovat vahvistuneet. Toki paljon on edelleen työtä tehtävänä.”
Humalisto rohkaisee kaikkia puhumaan vaalien alla kehitysyhteistyön puolesta.
”Jos leikataan kehitysyhteistyötä, miten YK jatkaa toimintaansa? Entä miten haastetaan Venäjän disinformaatiokampanjoita Afrikassa, jos ei tueta kehitysyhteistyöllä vapaata lehdistöä ja kriittistä kansalaisyhteiskuntaa?”
Humalisto on nähnyt Lähetysseuran kehitysyhteistyötä paikan päällä Nepalissa. Yliopistossa aiemmin maantieteen tutkijana työskennellyt Humalisto vaikuttui paikallistason ratkaisuista globaaleihin ongelmiin.
”Näin Nepalin maaseudulla biokaasulaitoksia, luomulannoitteiden valmistamista ja kasvihuoneita – eli miten yhteisöt paikallisesti luovat ratkaisuja, jotka tuovat toimeentuloa ja osallistavat koko yhteisöä. Tämä oli itselleni hyvin avaava kokemus siitä, että ongelmat, joiden parissa työskentelemme, ovat yleismaailmallisia. Kaikilla osapuolilla on opittavaa”, Humalisto kertoo.
Rahoitusta ilmastokriisiin sopeutumiseen
Yksi Lähetysseuran hallitusohjelmasuosituksista koskee ilmastorahoitusta köyhille maille. Rahoitusta tulisi olla riittävästi, ja sitä tulisi kohdentaa erityisesti köyhimmille, syrjityille ryhmille ja pientuottajille kehittyvissä maissa.
”Pariisin ilmastosopimus on juridisesti sitova ja velvoittaa Suomea ilmastorahoitukseen. Se on tukea köyhimmille maille, jotta ne välttäisivät sen polun, jota rikkaat teollisuusmaat ovat käyneet ja jota maapallo ei kestä”, Humalisto sanoo.
”Suomi jakaa ilmastorahoitusta osana kehitysyhteistyötä. Vaadimme, että tämä rahoitus olisi mahdollisimman läpinäkyvää ja tukisi niitä toimijoita, joiden on vaikeinta tulla toimeen ilmastokriisissä. Esimerkiksi ilmastonmuutos vaikuttaa naisiin enemmän kuin miehiin, mutta silti tilastoista selviää, ettei Suomen ilmastorahoituksella ole tuettu naisten aseman vahvistumista ilmastokriisissä”, Humalisto sanoo.
Aktivisti lapsesta asti
Humalisto kertoo olevansa aktivisti syntymästä saakka. Hän on ollut ympäristökysymyksistä kiinnostunut niin kauan kuin muistaa.
”Minulla on ollut jo lapsena luonnontieteilijän sydän. Ensimmäisistä synttärilahjoistani parhaana muistan mikroskoopin, jolla pääsi tutkimaan lähivesistöjen eliöitä.”
Syvempi yhteiskunnallinen herääminen tapahtui yliopistossa. Hän on erikoistunut kysymyksiin, jotka koskevat suhdetta luontoon, jotta voisi vaikuttaa tiedolla päätöksentekoon.
”Olen ollut mukana muun muassa Luontoliitossa, Maan ystävissä, Siemenpuu-säätiössä ja Greenpeacessa. Luontoliitossa teimme kollegan kanssa tutkimusta siitä, miten Suomessa myytävissä puutarhakalusteissa on laitonta trooppista puuta esimerkiksi Borneon sademetsistä. Tämä tutkimus sai paljon julkisuutta.”
Humalisto pyrkii elämään itsekin arvojensa mukaan. Aiemmin hän dyykkasi ruokansa monta vuotta, mutta nyt se on vaikeampaa, kun kaupat ovat lukinneet roskiksensa.
”Ostan käytettyä tavaraa ja yritän kasvattaa lapsianikin ympäristövastuullisuuteen. Toki se on aina tasapainottelua. Oras Tynkkynen sanoi mielestäni osuvasti, että meidän on suhteutettava oma ympäristöjalanjälkemme yhteiskunnallisen kädenjälkemme kanssa. Siksi esimerkiksi on perusteltua matkustaa yhteisiä päästövähennyksiä laativiin YK:n ilmastokokouksiin, vaikka siitä tulisikin päästöjä.”
Hän myös pyöräilee töihin kesät ja talvet. Vuodessa kilometrejä tulee jopa seitsemäntuhatta.
”Pyöräilyn taustalla ovat kuitenkin ensi sijassa liikunnalliset syyt, ja olen pihi maksamaan bussilipuista”, hän naurahtaa.
Tutustu Lähetysseuran hallitusohjelmasuosituksiin
Teksti: Minna Havunen
