Tänään julkaistu raporttimme tarkastelee nepalilaisen haliya-vähemmistön ihmisoikeuksien toteutumista läntisessä Nepalissa. Haliyat ovat Nepalin hallinnon päätöksellä velkavankeudesta vapautettuja orjatyöläisiä. Nepal on pyrkinyt korvaamaan heille aiheutettuja vahinkoja erilaisin ohjelmin ja tukipaketein mutta niiden toteutusten on epäilty olevan puutteellisia.
Raportissa kaupunkikeskuksista syrjässä asuvista, kokonaisuudessaan noin 100 000 hengen hajanaisista haliya-yhteisöistä onnistuttiin tavoittamaan 2 567 kotitaloutta vastaamaan kyselyyn. Kyselyaineistoa täydennettiin haastatteluin, konsultoinnein ja keräämällä tapausselvityksiä raportoimatta jääneistä ihmisoikeusloukkauksista. Ihmisoikeuksien toteutumista arvioitiin erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon ja toimeentulon osalta.
Raportin perusteella haliyoiden oikeuksien turvaaminen on pahasti kesken. Hallitus on luvannut jokaiselle haliyalle korvauspaketin, minkä pitäisi edesauttaa heidän mahdollisuuksiansa esimerkiksi kestävään asumiseen ja oman elinkeinon harjoittamiseen. Tilastot kuitenkin osoittavat, että vain joka kolmas haliya on saanut tämä paketin ja ainoastaan 15 % heistä koki sen riittäväksi perheensä toimeentulonsa turvaamiseen.
Siten haliyat ovat jääneet heikkoon taloudelliseen asemaan orjuuden loputtua. Joka viides ilmoittaa itsensä tai perheenjäsenensä työskentelevän edelleen orjan asemassa. Varsinkin vammaisille henkilöille työ on raskasta: he joutuvat tekemään valtaväestöä pidempiä päiviä ja ovat alttiimpia tapaturmille. Lisäksi kolmannes kaikista haliyoista ilmoittaa tulleensa syrjityksi työssään.
Peruspalvelujen turvaamisessa puutteita
Terveydenhuollon osalta merkittävämmäksi ongelmaksi muodostuu palvelujen saavutettavuus. Myös syrjintää oli kokenut noin kuudesosa vastaajista. Tulos on linjassa muun tutkimuskirjallisuuden kanssa: terveydenhuoltopalvelut ovat sijoitettu tavalla, joka ei huomioi syrjässä asuvia yhteisöjä. Koronapandemia heikensi entisestään saavutettavuutta: vain noin joka kuudes kertoi terveysasemien olleen toimintakykyisiä viime vuonna.
Koulutuksen osalta saavutettavuus nousee terveydenhuoltoa paremmaksi ja siellä raportoidaan vähemmän syrjintää kuin työelämässä tai terveydenhuollossa. Koulutuksen keskeisimmän ongelman muodostavat sen kustannukset, vaikka koulun pitäisi olla ilmaista nepalilaisille. Kuitenkin kumit, kynät, kirjat, kouluvaatteet ja monet muut tarvikkeet muodostavat liian suuren kulun köyhille haliyoille, minkä vuoksi lapset tippuvat koulusta.
Raportissa on kuvattu 13-vuotiaan Pawana Damain tarina vammaisuutensa vuoksi hylätyksi tulemisesta ja elämisestä rutiköyhän setänsä perheessä ilman tukea koulunkäyntiin. Se on riipaiseva esimerkki köyhyyden ja tulevaisuuden olemattomien mahdollisuuksien toisiaan ruokkivasta kurimuksesta.
Vastuunkantajien puututtava tilanteeseen
Ilman väkevää valtiohallinnon ja vastuunkantajien puuttumista tilanteeseen on vaikeaa nähdä, miten heikosti koulutetut ja syrjään tuupatut haliyat voisivat saada oikeutensa kehitykseen turvatuksi. Kenties selkein yksittäinen havainto syrjinnästä on, että vain alle neljänneksellä haliyoista on henkilökortti. Ilman virallista todistusta haliyoiden mahdollisuudet puolustaa heille kuuluvia etuja ja palveluja ovat pienet.
Tämä Suomen Lähetysseuran, Nepalin Luterilaisen maailmanliiton sekä nepalilaisten Campaign for Human Rights and Social Transformation Nepal (CAHURAST) ja Rastriya Haliya Mukti Samaj Federation Nepal (RHMSFN) -järjestöjen yhteistyössä tuottama sekä Euroopan unionin ja ulkoministeriön yhteisrahoittama raportti on yksi askel haliyoiden ihmisoikeuksien edistämiseksi.
Heitä kohtaan tehdyt ihmisoikeusloukkaukset on nyt tuotu päivänvaloon.
***Tämä teksti on tuotettu Euroopan unionin tuella. Sen sisällöstä vastaa Lähetysseura, eikä sisältö välttämättä vastaa Euroopan unionin näkemyksiä.***
Niko Humalisto
Kirjoittaja työskentelee johtavana vaikuttamistyön asiantuntijana Lähetysseurassa.
