Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen ottaa blogissaan kantaa viime aikoina kirkollisessa keskustelussa esillä olleeseen kysymykseen lähetystyön ja kehitysyhteistyön suhteesta. Esillä ovat olleet erityisesti kirkon työn liittyminen ihmisoikeuksiin, kirkon julistuksen ja sosiaalisen palvelun välinen suhde sekä toiminnan rahoitus.
”Kirkollisen lähetystyön ydinajatuksena on ollut liittyminen siihen, miten Jumalan ymmärretään toimivan tässä maailmassa. Lyhyt oppimäärä tästä on, että Jumala on luonut ihmiset samanarvoisiksi kantamaan oman vastuunsa elämästä, antanut Kristuksen kautta sanoman kaikkia koskevasta sovituksesta ja että hän kutsuu kaikkia elämään rakkaudessa seuraajinaan.
Tästä seuraa väistämättä läheinen yhteys kirkon sanoman ja siitä johtuvien tekojen välillä. Sanoma, jota kutsumme evankeliumiksi, velvoittaa kirkkoa ja sen jäseniä tekemään tekoja, jotka heijastavat itse sanomaa. Tästä on käytännössä seurannut se, että lähetystyöhön on kuulunut terveydenhuollon ja koululaitoksen aloittamista, kirjakielen luomista, orjakaupan vastustamista, elinolojen ja -keinojen kehittämistä. Tällä hetkellä kirkot ovat yhdessä tunnistaneet lähetystyön keskeisiksi haasteiksi erityisesti köyhyyden poistamisen, ihmisoikeuksien puolustamisen, elinympäristön turvaamisen, konfliktien sovittamisen ja yhteistyön lisäämisen toisten uskontojen edustajien kanssa. Nämä kaikki ovat asioita, joihin puuttuminen nousee suoraan evankeliumin sanomasta.
Jotkut, myös kirkkojen sisällä, ovat esittäneet, että noiden tärkeiden päämäärien toteuttaminen edellyttäisi luopumista kirkon julistuksesta. Näin voitaisiin helpommin toimia yhdessä niiden kanssa, jotka eivät jaa evankeliumin sanomaa, he ajattelevat.
Minusta tällainen vaihtoehto ei ole mahdollista kirkolliselle työlle. Kirkollinen kehitysyhteistyö saa voimansa, motivaationsa ja tavoitteensa nimenomaan evankeliumin sanomasta.
Lue koko teksti Seppo Rissasen blogista
Julistusta vai kehitysyhteistyötä?
