Vuonna 1859 perustettu Lähetysseura aloitti lähetystyön Lounais-Afrikassa 1870. Vuosisadan loppua kohti heräsi ajatus toisesta työalueesta. Kesällä 1899 Lähetysseuran vuosikokous päätti aloittaa työn Kiinassa.
Ensimmäinen Kiinan-lähetystyöntekijä oli Hannes Sjöblom, joka valmistui papiksi vuonna 1900. Vaimo Ellen seurasi miestään työalueelle. Vielä Sjöblomien lähdön aikaan työn kohteeksi ajateltiin Pohjois-Kiinassa sijaitsevaa Mantshuriaa.
Venäjä oli kuitenkin miehittänyt alueen boksarikapinan aikana. Koska Suomen Lähetysseuralla ei ollut oikeutta toimia Venäjän keisarikuntaan kuuluvilla alueilla, suunnitelmia oli muutettava.
Työ Hunanissa alkaa
Kiinaan tultuaan Hannes Sjöblom kuuli, että Hunanin maakunta, joka oli ollut noihin päiviin asti sulkeutunut ja ulkomaalaisvastainen, oli avautumassa. Sjöblom aloitti tutustumismatkat Jangtsen sivuhaaran Li-joen alueelle. Joulukuussa 1902 hän saapui Jinshiin, jota hän ehdotti työn keskuspaikaksi.
Runsaan vuoden kuluttua Sjöblomien saapumisesta Jinshissä vietettiin kristillisen seurakunnan perustamisjuhlaa. Avoimet työmahdollisuudet innostivat lähetystyöntekijöitä. Kirkot olivat auki joka päivä aamusta iltaan, ja ohikulkijoilla oli mahdollisuus poiketa sisään koska tahansa.
Pääasemille Jinshiin, Dayongiin, Ciliin ja Yongshuniin avattiin lukusalit. Kirjallisuus käsitti lähinnä Raamatun ja sen osia sekä kirjoja, joissa kerrottiin lyhyesti kristinuskon pääasioita.
Seurakuntien jäsenet olivat enimmäkseen vaatimatonta väkeä. Oli räätäleitä, kengäntekijöitä, puuseppiä, silkkilanganvalmistajia, seppiä, maanviljelijöitä. Mukana oli muutama kauppias, ravintolan tai yömajan pitäjä sekä joitakuita posti- ja tullivirkailijoita ja oppineita.
Koulutusta ja sairaanhoitoa
Jinshissä avattiin poikakoulu vuonna 1903. Tyttöjen koulutuksessa Lähetysseura oli edelläkävijänä: Ellen Sjöblom aloitti tyttöjen opetuksen Jinshissä 1906. Tyttökoulu herätti seudulla hämmästystä ja epäluuloa. Kiinalaisilla oli tuohon aikaan piintynyt käsitys, että tytöt eivät opi mitään. Tyttöjen paikkahan oli kotona. Koulutyö menestyi kuitenkin hyvin, ja kymmenen vuotta myöhemmin oppilaita oli yhteensä jo 1200.
Sairaanhoitotyö ja diakonia kuuluivat olennaisesti työmuotoihin. Ensimmäinen lääkäri Hannes Heikinheimo saapui Kiinaan vuonna 1907. Lääkärin työmäärä oli valtava. Sairaita saattoi olla vastaanotolla päivittäin jopa 80. Lääkkeet valmistettiin omassa apteekissa.
Lähetysseuran ensimmäinen sairaala perustettiin Jinshiin vuonna 1913. Kiinalaisia tyttöjä alettiin kouluttaa hoitotyöhön.
Nälkävuosina lähetysasemilla vaatetettiin ja ruokittiin kärsiviä. Tyttövauvoja jätettiin asemien porttien taa, mistä saivat alkunsa lastenkodit.
Ensimmäiset kiinalaiset työntekijät toimivat saarnaajina, evankelistoina ja opettajina. Seurakuntien työntekijöiden koulutustarve oli ilmeinen, ja 1913 avattiin amerikkalaisten ja norjalaisten kanssa yhteistyössä Shekoun pappisseminaari.
Mao Tse Tungin johtaman vallankumouksen alkaessa vuonna 1949 länsimaiset lähetysjärjestöt vetivät työntekijänsä pois Kiinasta. Päivö Parviainen ja Väinö Kantele jäivät Kiinaan omalla vastuullaan muiden lähdettyä. Kantele poistui maasta vuonna 1951 ja Parviainen 1953.
Yhteistyö kiinalaisten kumppanien kanssa nykyään
Nykyään Lähetysseura tekee yhteistyötä Kiinan kristillisen neuvoston ja kehitysyhteistyöjärjestö Amity Foundationin kanssa.
Hongkongin erityishallintoalueella Lähetysseuran yhteistyökumppanit ovat Hongkongin evankelisluterilainen kirkko, Hongkongin luterilainen seminaari sekä Institute of Sino-Christian Studies. Taiwanissa yhteistyötä tehdään Taiwanin luterilaisen kirkon kanssa.
Lue artikkeli rovasti Päivö Parviaisen elämästä Kiinassa vuosina 1946-53
Lähetystalossa sijaitsevassa Lähetysmuseossa voi tutustua mandariiniajan Kiinaan
