Suomen Lähetysseura aloitti työn Etelä-Ranskassa Marseillessa asuvien maahanmuuttajien parissa yli 30 vuotta sitten. Nykyään työtä tehdään Marhaban-keskuksessa. Tammikuun 18. päivä keskuksen johtoon siunattiin ensimmäinen ranskalainen, Mélanie Landes.
– Marhabanista on tullut monille toinen koti. Se on linnake, johon voi vetäytyä turvaan arjen huolien tulvalta. Tänne tulevat tunnistavat sen erityisen ilmapiirin, jonka peruspilareita ovat keskinäinen kunnioitus, rohkaisu ja Jumalan rakkaus. Niistä pilareista keskus rakentaa jokaisen hyvinvointia, sanoi keskusta viime vuodet johtanut Pirjo Niemelä seuraajalleen.
Maahanmuuttajia palvellen
Marseillen kaupunki Välimeren rannalla on monille portti Eurooppaan. Kaupungin vajaasta miljoonasta asukkaasta yli 200 000 on pääosin Pohjois-Afrikan alueelta tulleita arabeja, mikä näkyy myös Marhabanin toiminnassa. Torstai-iltapäivän kieliryhmissä on naisia Algeriasta, Marokosta, Tunisiasta ja Egyptistä. Armenia, venäjä, puola, ranska, romania, vietnam, mongolia ja myös suomi ovat kieliä, joiden puhujia keskuksessa tapaa.
Marhaban tarjoaa kohtaamispaikan erityisesti naisille, joiden elämä vieraassa maassa on rajoittunutta huonon kielitaidon ja kapean sosiaalisen verkoston takia. Keskuksessa järjestetään viikoittain ranskan ja englannin kielen opetusta ja lukutaitoluokkia aikuisille. Lapset voivat tulla keskukseen tukiopetukseen, kuoroon tai osallistua muuhun lasten toimintaan.
Opetuksesta huolehtivat hyvin erilaisista taustoista tulevat vapaaehtoiset. Saman katon alle mahtuvat ateistit, katoliset, luterilaiset, helluntailaiset, reformoidut, muslimit, koptit, armenialaiset ja muut tunnustuksettomat tekemään varsin yksinkertaisella reseptillä maailmasta parempaa paikkaa. Reseptin keskeisiä ainesosia ovat hyväksyminen, välittäminen ja omastaan jakaminen, olipa sitten kysymyksessä tiedot, taidot tai aika.
Marhabanin toiminta on jo pitkään ollut monien kristillisten tahojen yhteistyötä. Viisi vuotta sitten perustetun Association Diaconale Protestante Marhaban -yhdistyksen johtokunnassa on katolisen, reformoidun, luterilaisen ja evankelikaalisten kirkkojen edustajat. Samoin kymmenet vapaaehtoistyöntekijät ovat taustaltaan eri kirkoista. Lähetysseura on yksi yhdistyksen jäsenjärjestöistä.
Tanssi vaihtui sosiaalityöksi
Vuoden alusta johtotehtävät harteilleen ottanut Mélanie Landes on vasta 31-vuotias. Hänen hartiansa ovat kuitenkin vahvat syvien elämänkokemusten ja monen Marhabanin-vuoden kautta. Hän tuli keskukseen aikanaan vapaaehtoiseksi. Hänellä oli erinomainen ote lapsiin ja nuoriin, joten vähitellen lapsi- ja nuorisotyön suunnittelu siirtyi hänen huolekseen.
Mélanien harras unelma pienestä pitäen oli tanssijan ura. Hän kävi balettikoulua, ja lukionsa hän suoritti tanssipainotteisessa oppilaitoksessa. Selkärangan vioittuminen kuitenkin murskasi tanssijan haaveet. Hän lähti opiskelemaan kirjallisuutta yliopistoon. Usko ja toisten kristittyjen tuki auttoivat häntä vaikeina aikoina.
– Ilman kristittyjen ystävien tukea en olisi selvinnyt. He auttoivat minua hyväksymään tapahtuneen ja ajattelemaan, että elämällä on minulle paljon muuta annettavaa.
Mélanien juuret ovat Ranskan protestanttikristillisyydessä, joka on historiansa aikana todistanut rohkeasti uskon puolesta. Perhe on kotoisin Etelä-Ranskan Cévennen alueelta, missä kristityt nousivat natsihallintoa vastaan Saksan miehityksen aikana. Cévennen protestantit tervehtivät toisiaan kolmella poskisuudelmalla – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Mélanien vanhemmat, isoäiti ja kummitäti olivat mukana jakamassa hänen iloaan uuteen tehtävään siunaamisessa. Mélanien äiti on reformoidun kirkon sairaalasielunhoitaja, isä työskentelee Jane Pannier -keskuksessa, joka auttaa hädässä olevia naisia. Mélanien isä on ollut myös Marhabanin hallituksen jäsen ja toimii edelleen kulisseissa auttaen tytärtään yhdessä jos toisessa käytännön asiassa.
Työn kautta myös tanssi on yhä läsnä Mélanien elämässä: Lasten tapahtumissa ja leireillä lapset usein tanssivat hänen tekemiään koreografioita. Ammatillista pätevyyttä tehtäväänsä Mélanie on hankkinut sosiaalityön opinnoilla. Sosiaalialan tutkinto ja sen myötä sosiaalityön kehitysjohtajan pätevyys on lopputyötä vaille valmis.
Toiseen maahan uskon takia
Toinen Marhabanin palkatuista paikallisista työntekijöistä on egyptiläinen Myriam. Myriam ja hänen miehensä kasvoivat molemmat hartaissa muslimiperheissä. Myriam oppi lukemaan päivittäin Koraania, osallistui rukoukseen ja pukeutui muslimiperheen perintöä kunnioittaen. Teini-ikäisenä häntä alkoi puhutella Koraanin Jeesus, profeetta, joka teki ihmeitä. Jeesuksen persoona ei jättänyt Myriamia rauhaan. Kerran hän kohtasi kadulla lähetystyöntekijän, joka kertoi enemmän Raamatun Jeesuksesta. Keskustelut vakuuttivat nuoren naisen niin, että hän sydämessään kääntyi Jeesuksen seuraajaksi.
Hän ei kuitenkaan halunnut aiheuttaa huolta perheelleen ja salasi uskonsa. Puolisokseen hän löysi kaltaisensa, hiljaa uskovan kristityn. Kun perheeseen tuli lapsia, vanhemmat tekivät päätöksen lähteä Egyptistä. Lapset olivat käyneet vanhempiensa mukana kristillisissä kokoontumisissa, mutta uskon salaileminen kävi kaikille raskaaksi: edes isovanhemmille ei saanut kertoa mitään.
Nyt Myriam on asunut perheineen useita vuosia Marseillessa. Lapset ovat kasvaneet Marhabanissa, kolmesta lapsesta kaksi laulaa Marhabanin lapsikuorossa.
Myriamin tehtävänä keskuksessa on aivan erityisesti kulkea musliminaisten rinnalla. Hän kuuntelee ja kannustaa ja on omalla persoonallaan rakentamassa Marhabanin perheenomaista ilmapiiriä.
Elisa Nousiainen
Lähetysseuran Ranskan-työ juhli 30-vuotista taivaltaan
