Zimbabwe muistetaan Idai-hirmumyrskystä ja talouskriisistä. Kumpikin niistä vaikutti myös Lähetysseuran tukemaan vammaistyöhön, jota Decent Gaura toteuttaa järjestönsä Jairos Jiri Associationin kanssa.
Milloin järjestösi aloitti yhteistyön Suomen Lähetysseuran kanssa?
Aloitimme yhteistyön vuonna 2018, ja sinä vuonna aloitin itsekin työt tässä järjestössä. Jairos Jiri Association perustettiin jo vuonna 1950.
Mitkä ovat asiantuntemusalueenne?
Yhteisölähteinen inklusiivisuustyö, joka tarkoittaa vammaisten ihmisten oikeuksien ajamista. Nyt olemme laajentaneet myös humanitaarisen avun puolelle. Se alkoi Idai-myrskystä muutama vuosi sitten.
Millaista työtä olette Lähetysseuran kanssa tehneet nykyisen kehitysyhteistyöohjelman aikana 2018–2021?
Puolustamme inklusiivista koulutusta – haluamme varmistaa, että kaikki vammaiset ihmiset pääsevät kouluun.
Tuemme vammaisten perheitä hankkimaan toimeentuloa. Olemme kartoittaneet, mitkä keinot sopisivat kellekin. Jotkut haluavat viljellä, jotkut hoitavat mieluummin karjaa. Järjestämme näihin koulutuksia, ja annamme pientä pohjarahoitusta. Elinkeinojen joukossa on myös kotieläinten pitoa ja käsitöitä.
Vammaisille ihmisille itselleen pidämme koulutuksia, joissa he oppivat arjen pyörittämistä ja alkavat tiedostaa oikeuksiaan. Rohkaisemme heitä myös puolustamaan omia oikeuksiaan ja pitämään äänensä kuuluvilla yhteiskunnassa.
Huolehdimme, että vammaiset ihmiset pääsevät kuntoutuksiin, ja järjestöltämme he saavat myös apuvälineitä ja tietoa terveytensä hoitamisesta.
Kehitysyhteistyö on nimenomaan yhteistyötä. Millä tavoin tämä yhteistyön ajatus mielestäsi käytännössä toteutuu Lähetysseuran ja järjestösi välillä?
Ilman taloudellista tukea emme voisi tehdä työtämme varsinkaan kaukaisissa kylissä. Työ myös suunnitellaan yhdessä.
Olen osallistunut useisiin Lähetysseuran järjestämiin tapahtumiin, joissa on suunniteltu kehitysyhteistyön uutta ohjelmakautta.
Lisäksi meille pidetään koulutuksia, joista viimeisin oli ilmastonmuutoskoulutus. Se oli erittäin osuva: Tälläkin hetkellä Zimbabwessa on poikkeuksellisia myrskyjä. Kuivuuteen olimme jo tottuneet, mutta nyt on menossa äärimmäinen helleaalto.
Koulutuksessa annettiin neuvoja työn suunnitteluun niin, että kaikessa otetaan huomioon ilmastoasiat. Lähetysseuran koollekutsumat järjestöjen yhteiset tapaamiset ovat opettaneet, että moni järjestö itäisessä ja eteläisessä Afrikassa tekee samanlaista työtä. Toisiltamme oppiminen on ollut tärkeää.
Mikä on ollut työssä vaikeaa?
Yhteiskunnan asenneilmapiiri on vaikea, koska vammaisia ihmisiä pidetään perinteisesti toisen luokan kansalaisina. Sen takia jotkut perheet yrittävät esimerkiksi piilotella vammaisia lapsiaan. Työntekijämme kiertävät kylissä ovelta ovelle, jotta lapset saataisiin kouluun.
Stigma ja syrjintä tekevät työstämme vaikeaa. Maan talouden epävakaus vaikuttaa tietysti myös.
Kerro joku hauska muisto yhteistyöstä Lähetysseuran kanssa?
Yksi matka jäi mieleen. Olin menossa Sambiaan tapaamaan Lähetysseuran työntekijää. Lentokentällä kävi ilmi, että passini oli vanhentunut. Minun oli ehdottoman tärkeää mennä tuohon tapaamiseen, joten lähdin bussilla iltayhdeksältä Hararesta Lusakaan. Rajalla bussi seisoi kuuteen asti aamulla, ja lopulta pääsin määränpäähäni kymmeneltä. Vain kolme tuntia myöhässä. Olin niin iloinen nähdessäni kaikki, ja he iloitsivat nähdessään minut. Onneksi tilaisuudessa oli myös hyvät tarjoilut!
Mitä työllänne on saatu aikaan?
Hienointa on nähdä vammaisia ihmisiä, joille on kehittynyt hyvä itsetunto. Työalueillamme jotkut vammaiset ovat jopa nousseet päättäviin asemiin kylissään. Olemme hyvin onnellisia siitä.
Vammaisten oikeuksia käsitellään vihdoin myös hallinnon tasolla, vammaispoliittinen linjaus nimittäin lyötiin läpi kesällä 2021.
Vielä tämän vuoden puolella pitäisi ilmestyä myös kansallinen inklusiivisen koulutuksen linjaus. Se sisältää sääntöjä tilojen esteettömyydestä ja etäopetuksen mahdollistamisesta tarvittaessa.
Monessa kylässä vammaisia ihmisiä kohdellaan nykyään arvostaen.
Saavutus on myös se, että jotkut vammaiset ihmiset ovat menneet naimisiin. On suhteita sekä vammaisten ihmisten kesken että heidän ja vammattomien välillä. Se todistaa, että vammaisten ihmisten asema yhteiskunnassa on alkanut muuttua.
*** Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. ***
Teksti: Virve Rissanen
