Tapasin viime syksynä lentokentällä sudanilaisen insinööriopiskelijan. Olin juuri palaamassa kesälomaltani takaisin Tansaniaan, ja hän oli matkalla tyttöporukan lomalle Dubaihin. Kummallakin meistä oli pitkä vaihtoaika Dohan lentokentällä, joten saimme toisistamme lounasseuraa.
En tiennyt Sudanista mitään, eikä hän Suomesta. Muutaman tunnin kohtaaminen toi meitä sen verran lähelle toisiamme, että vaihdamme edelleen kuulumisia säännöllisesti. Kesällä hän kertoi muuttaneensa Egyptiin.
”Ai miksi?” kysyin.
”Etkö tiedä, mitä Sudanissa tapahtuu?”
En tiennyt. Kevääni oli kulunut paluumuutossa Tansaniasta Suomeen, ja uutisten seuranta oli jäänyt vähiin. Sitten katsoin, mitä Sudanissa tapahtuu. Maan asevoimien ja puolisotilaallisen järjestön välillä on konflikti, jossa lähes 3 000 ihmistä on kuollut ja miljoona lasta joutunut jättämään kotinsa.
Ystäväni kertoi, että hänen kotitaloaan oli ammuttu monesta suunnasta, ja räjähdyksiä kuului joka paikassa.
”Olen kiitollinen, että perheeni selvisi hengissä”, hän sanoi. ”Ikävöin niitä päiviä, joina istuin tylsistyneenä toimistolla ja otin selfieitä.”
Kiitin Luojaa ystäväni perheen selviytymisestä, ja mielessäni käynnistyi kiihkeä rukous sudanilaisten puolesta.
Huoli Etiopiasta
Edellisen kerran konflikti tuli lähelle Etiopiassa. Silloin olin itse Suomessa ja kuuntelin järkyttyneenä, miten vasta muutama kuukausi sitten tapaamani työtoverit joutuivat pakenemaan maan pohjoisosasta.
Jos johonkuhun ei saatu yhteyttä, oli ihan aiheellista pelätä pahinta.
Yritin selittää suomalaisille ystävilleni, miten kamala tilanne oli. He olivat ymmärrettävästi yhtä epätietoisia kuin minä vielä hetki sitten olin Sudanin tilanteesta. Kyllä Etiopiastakin Suomessa uutisoitiin, mutta ilman mitään kontaktia tapahtumapaikkaan uutiset jäävät helposti lukematta.
Kaukana tapahtuvat asiat tuntuvat kaukaisilta, kunnes ne tulevat lähelle. Maailma pienentyy heti, kun pystyy eläytymään kaukana asuvan ihmisen tuskaan, suruun tai iloon.
Tansania ei ole vieras ja eksoottinen
Lähetysseuran toimistolla maailma on ihanan pieni. Ihmisiä tulee ja menee niin tiuhaan tahtiin, että kaukaisetkin maat tuntuvat aina läheisiltä. Työn aloittaminen Suomessa Tansanian jälkeen on tuntunut helpolta, koska tässä työyhteisössä Tansania ei ole vieras ja eksoottinen, vaan monelle tuttu ja rakas.
Aina, kun hissin ovesta pelmahtaa joku työalueelta palaava kollega, kyseinen työalue lähentyy Pasilaa. Samaa tapahtuu Teams-palavereissa, joissa keskustelemme joskus neljältä eri mantereelta käsin.
Lähetyssanomat keskittyy hyviin uutisiin kaikilta mantereilta. Toivon, että lehdessä kerrotut uutiset ja tarinat omalta osaltaan pienentävät maailmaa.
Silloin on helpompi ymmärtää, että olemme kaikki samaa perhettä, ja meillä on vastuu pitää huolta toisistamme.
Virve Rissanen, Lähetyssanomien toimituspäällikkö
Artikkeli on julkaistu Lähetyssanomien numerossa 4/2023.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
Tilaa Lähetyssanomat