Botswanan syrjittyä san-kansaa autetaan saamaan koulutusta ja terveydenhoitoa hankkimalla heille henkilöllisyyspapereita. Nuorten naisten itsetunnon vahvistaminen on yhtä lailla tärkeää.
Ghanzin kaupungissa lämpötila on kohonnut lähelle 40 celsiusastetta. Pikkukaupungin laidalla kerhohuoneessa verhot on vedetty visusti ikkunoiden eteen armottoman auringon suojaksi. Nuoret san-kansaan kuuluvat naiset juttelevat iloisesti keskenään, punovat ruokokoreja ja ahmivat perinteisiä munkkeja, fat cakes, suuhunsa.
Nuoret ovat kokoontuneet naisten koripajaan, missä he opettelevat opettajan johdolla tekemään perinteisiä ruokokoreja. Kurssilla keskustellaan naisten elämänlaadun parantamisesta, siitä kuinka koreja myymällä voi tienata rahaa – ja ihan arkisista jutuista: poikaystävistä, sydänsuruista, kotioloista ja tulevaisuudesta. Korinpunontakurssi on osa Suomen Lähetysseuran Kalaharin yhteisönkehittämishanketta, jossa yhdessä Botswanan luterilaisen kirkon kanssa tehdään työtä syrjäytyneen san-kansan elinolojen parantamiseksi. Kaikki kurssille osallistuneet naiset ovat kotoisin äärimmäisen köyhistä kodeista, he ovat käyneet vain muutamia vuosia kouluja ja monella on jo lapsia 15–18-vuotiaana.
– Kuulin kaveriltani tästä ryhmästä ja halusin osallistua, sillä halusin oppia tekemään jotain, jotta voisin jonain päivänä pyörittää omaa bisnestäni. Haaveeni on elää samanlaista elämää kuin muutkin ihmiset ja että voisin nukkua sängyssä. Nyt nukun maalattialla, 18-vuotias Xonylae Dabe sanoo ja hyssyttelee 1-vuotiasta poikaansa.
Ei asiaa entisille kotimaille
Hankkeen botswanalainen projektityöntekijä Eva Kavahematui kertoo tyttöjen ja koko san-kansan hankalasta tilanteesta. Botswanassa asuu noin 50 000 sania. Heidän esi-isänsä ovat eläneet metsästäjä-keräilijöinä Kalaharin autiomaassa 30 000 vuotta. Viime vuosikymmeninä sanit ovat joutuneet pois mailtaan Botswanan hallituksen suunnitelmien tieltä. Entiset metsästysmaat on muutettu kansallispuistoiksi ja suljetuiksi timanttikaivosalueiksi, jonne saneilla ei ole asiaa.
Kaupunkeihin ja kyliin muuttaneet sanit ovat heikossa asemassa modernin elämän haasteiden keskellä. Monet ovat uudesta elämästä ja työttömyydestä masentuneita ja hakevat lohtua alkoholista, myös nuoret tytöt.
Syrjittyjien sanien on hankala saada töitä tai koulutusta, varsinkin niiden, joilla ei ole henkilöllisyystodistuksia. Suurimalla osalla kurssille tulleista naisista ei ollut syntymä- ja henkilöllisyystodistuksia, joita ilman on vaikea saada valtion palveluja, koulutusta ja töitä.
Lähetysseura ja Botswanan luterilainen kirkko yrittävät helpottaa sanien tilannetta auttamalla heitä hankkimaan henkilöllisyyspapereita. Sanit tarvitsevat apua erityisesti lomakkeiden täyttämisessä, sillä useimmat heistä eivät puhu Botswanan valtakieliä setswanaa tai englantia.
– Aluksi sanit eivät ymmärtäneet, minkä takia he tarvitsevat henkilöllisyystodistuksia. Kun he tajusivat, että niiden avulla heidän lapsensa pääsevät kouluun, he innostuivat. Viime vuonna onnistuimme auttamaan 20 sania saamaan paperit, Eva Kavahematui iloitsee.
– On tärkeää, että omistaa henkilöllisyyspaperit. Kun on paperit, voi tehdä valtion tarjoamia kuukauden mittaisia pelto- ja siivoustöitä. Minä sain omani aika helposti, ei siinä mennyt kauan, Dabe sanoo.
– Henkilöllisyystodistus takaa kansalaisuuden, perimisoikeuden, estää ihmiskauppaa ja auttaa pääsemään kiinni terveys- ja koulutuspalveluihin. Henkilöllisyystodistusta ei vaadita koulussa alaluokilla, mutta ylemmille luokille ei pääse ilman sitä, hankkeen entinen projektikoordinaattori Iiris Kontra kertoo.
Kontra pitää koulutusta avainasemassa sanien tilanteen parantumiseen. Sanien asenteet koulutusta kohtaan ovat pikku hiljaa muuttumassa.
– Lapseni isä häipyi toisen tytön matkaan. Haluaisin lapseni pääsevän kouluun, jotta hän voisi myöhemmin auttaa minua, Dabe sanoo.
teksti ja kuvat Laura Meriläinen-Amaumo
Juttu on ilmestynyt Lähetyssanomien numerossa 5/2014
Voit auttaa kehitysmaiden paperittomia parempaan elämään ostamalla Lähetysseuran Onnen Lahjat -verkkokaupasta henkilöllisyystodistus-lahjan.
