YK:n viidennessä konferenssissa koskien vähiten kehittyneitä maita (LDC eli least developed countries) päättäjät ympäri maapalloa kokoontuvat 5.–9. maaliskuuta Dohaan pohtimaan, millainen loppukiri tarvitaan kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ennen vuotta 2030. LDC-maiden kehitys on ollut hidasta: vaikka niissä asuu yli seitsemäsosa maapallon väestöä, niiden osuus maailmataloudesta on alle prosentti.
Suurin osa Suomen, ja myös Lähetysseuran, kehitysyhteistyön kumppanimaista kuuluu vähiten kehittyneisiin maihin Afrikassa ja Aasiassa. Niissä tuen tarve on kaikkein suurin.
Konferenssi osuu tärkeään mutta poikkeuksellisen vaikeaan ajankohtaan. Kestävän kehityksen Agenda 2030 tavoitteita ei voida saavuttaa huomioimatta yhä kiihtyviä ilmasto- ja ympäristökriisejä. Kriisien ratkaisut perustuvat kansainväliseen yhteistyöhön, jonka edellytykset ovat kuitenkin poikkeuksellisen heikot Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Geopoliittiset jännitteet ovat kasvaneet. Suomen delegaatiossa Dohaan matkustava Lähetysseuran johtava vaikuttamistyön asiantuntija Niko Humalisto pitää lähtökohtia synkkinä. Humalisto toimii Suomen valtuuskunnan neuvonantajana.
”Suurvaltojen kamppailussa raskainta hintaa maksavat tyypillisesti köyhät maat. Tästä esimerkkinä toimii käynnissä oleva ruokakriisi, joka vaikeuttaa erityisesti jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämää. Agenda2030 on ainut maailmanlaajuinen käsitys paremmasta tulevaisuudesta eikä ihmiskunnalla ole varaa epäonnistua sen toteuttamisessa”, Humalisto sanoo.
Myös yritykset ja kansalaisyhteiskunta, muun muassa Lähetysseura, ovat mukana pohtimassa keinoja toimia yhdessä ongelmien ratkaisemiseksi vähiten kehittyneiden maiden kanssa. Jää nähtäväksi, voiko konferenssi ylittää geopoliittisia vastakkainasetteluja ja tehdä konkreettisia sitoumuksia tukea vähiten kehittyneitä maita.
”Vaikka valtiot juuttuisivat omien etujensa ajamiseen, monimuotoinen kansalaisyhteiskunta osallistuu myös Dohassa tuottamaan ratkaisuja teknologian siirtoon, innovaatioihin, rahoitukseen ja ihmisoikeuksien edistämiseen. Kuitenkin monissa maissa demokratian tila on heikentynyt ja kansalaisyhteiskunnan mahdollisuudet toimia ovat kapeat. Tilanteen on muututtava”, Humalisto sanoo.
Suomen kaltaiselle pienelle maalle yhteiset kansainväliset pelisäännöt ja moniperustainen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää. LDC-maat ovat Suomen kehityspolitiikassa keskeisiä kohteita ja niiden kestävän kehityksen tukeminen uhkaa vaikeutua, jos autokraattiset voimat saavat niissä tilaa. Koronapandemia osoitti, että kriisit globalisoituvat ennakoimattomasti ja omien kansallisten etujen ajaminen, kuten rokotteiden rohmuaminen, vaikeuttaa heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksia kestävään kehitykseen.
