Ihminen aloittaa alusta elämänsä aikana monen monta kertaa. Alut voivat näyttää pieniltä, jopa mitättömiltä. Silti ne ovat joka kerta huikeita mahdollisuuksia, Jumalan lahjaa.
Kun jotain uutta syntyy, kipua on aina läsnä. Kipu on kuin alkukertomusten autio ja tyhjä maa, joka yhtäkkiä joutuukin jättämään varjonsa ja astumaan Jumalan käskystä valoon.
Alkuvalo on sokaisevan kirkas, ja pienen hetken ajan on vaikeaa nähdä seuraavaa askelta. Hapuilemme ja rukoilemme Suunnannäyttäjän apua. Parhaita alkuja ovatkin sellaiset, joissa ihminen lähtee liikkeelle hyvällä asenteella Jumalan uudistamin ajatuksin. On kuitenkin myös pettymyksen jälkeisiä alkuja. Silloinkin syntyy uutta.
Jeesus itse on alku. Kirje kolossalaisille puhuu tästä: ”Hän on ollut olemassa ennen kaikkea muuta, ja hän pitää kaiken koossa. Hän on myös ruumiin pää, ja ruumis on seurakunta. Hän on alku.” (Kol.1:17-18)
Kun kirjoitan tätä hartaustekstiä, Helsingin talvinen maisema näkyy ikkunasta. Lunta sataa viistosti. Tuulee. Ihmiset liukastelevat kadulla, ja joku kaatuukin.
Uutiset maailmalta jatkuvat sekasortoisina ja pysäyttävinä. Minuun hiipii voimattomuuden tunne: Missä on paikkani? Mihin minua tarvitaan? Pyydän, näytä Jumala uuden alun mahdollisuus.
Minun ei tarvitse ehtiä ja osata yksin.
Ajatus Jeesuksesta kaiken koossa pitävänä voimana on turvallinen. Tämä on totta, ja lohduttaa juuri tässä hetkessä. Minun ei tarvitse ehtiä ja osata yksin. Ei yksin, vaan yhdessä.
Jeesus on alku, mutta hän on myös ruumiin pää. Tuo ruumis eli seurakunta, olemme me ihmiset. Luotan, että Jumala johtaa meistä jokaisen juuri omiin tehtäviimme. Hän kutsuu meidät pois varjoista, tyhjyydestä ja pelon ajatuksista kohti meille varattuja uusia alkuja. Minne tuletkin kutsutuksi, tehtäväsi on tärkeä. Muiden kanssa yhteistyötä tehden se muuttuu lahjaksi ja siunaukseksi.
Kirjailija Risto Isomäki on sanonut tähtäävänsä siihen, että olisi joka päivä pikkuisen väärässä oppiakseen jotain uutta. Toivon meille kaikille paljon tällaisia väärässä olemisen päiviä.
Alku on aina uuden oppimista ja mahdollisuutta muutokseen. Vaikka ehkä juuri nyt kyselemme ja harhailemme elämän liukkailla teillä, silti tiedän, että jokaiselle on olemassa paikka ja kutsumuksen mukainen tehtävä. Kristus pitää kaiken koossa ja sitoo meidät toisiimme.
Teksti: Katri Härkönen, pappi, Lähetysseuran teologisen koulutuksen erityisasiantuntija
Hartaus on julkaistu Lähetyssanomissa 1/2024.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme maailmalla ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat. Samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä, jota tehdään syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa maailman köyhimmissä maissa.
Tilaa Lähetyssanomat