STT on tänään uutisoinut Suomen Lähetysseuran Taiwanin oppilaskotiin liittyvistä väärinkäytöksistä lähteenä Janne Villan kirja hengellisestä väkivallasta.
Suomen Lähetysseura toteaa Taiwanin oppilaskotiin liittyvien tietojen osalta seuraavaa.
Janne Villan tiedot Taiwanin oppilaskotiin liittyvien henkilöiden kokemuksista perustuvat hänen haastatteluihinsa. Haastatellut puhuvat omassa asiassaan. Lähetysseura ei kommentoi niitä.
Lähetysseura on hallinnossaan käsitellyt oppilaskotiin liittyviä asioita vuosina 1999–2001 ja tiedottanut toimenpiteistään julkisesti. Lähetysseuran johtokunta antoi toimenpiteistään loppuraportin vuosikokoukselle vuonna 2001. Tämän jälkeen asiaa ei ole käsitelty Lähetysseuran hallinnossa eikä asiaan palaamiseen ole ollut myöskään erityistä muuta syytä. Lähetysseura ei tästä johtuen kommentoi Villan käsittelemiä kehityskulkuja, jotka ajoittuvat myöhempään ajankohtaan 2000-luvulla.
Lähetysseura käsitteli Taiwanin oppilaskotiasiaa vuosina 1999–2001 seuraavasti.
1. Väärinkäytösepäilyt selvitettiin 1999.
Lähetysseura teetti 1998–1999 riippumattomalla asiantuntijaryhmällä selvityksen Taiwanin oppilaskodissa olleiden lasten ja nuorten elämään liittyneistä kokemuksista. Kartoituksen mukaan osa nuorten psyykkisistä oireista aiheutui siitä, että lapset olivat joutuneet vieraassa kulttuurissa eroon vanhemmistaan. Samassa yhteydessä tuli esiin myös tietoja, joiden mukaan vakaviin ongelmiin sisältyi epäilyjä oppilaskodissa asuneisiin kohdistuneista väärinkäytöksistä.
Selvitykseen haastateltiin yli sata Lähetysseuran työntekijää perheenjäsenineen. He muodostivat valtaosan Taiwanissa vuodesta 1968 työskennelleistä työntekijöistä.
Vuosina 1968–96 Taichungissa toimineessa oppilaskodissa on asunut ja käynyt koulua kaikkiaan yli sata Lähetysseuran palveluksessa olleen suomalaisen lähetystyöntekijän lasta. Oppilaskotiin kohdistuneita huolenaiheita viestitettiin jo 1980-luvulla, mutta tilannetta ei kyetty tulkitsemaan tavalla, jota sen vakavuus jälkikäteen olisi edellyttänyt. Nuorten pahoinvointiin liittyneitä yksittäisiä hoitotoimenpiteitä käynnistyi Lähetysseurassa vuodesta 1993 alkaen.
Tilanne kärjistyi 1995, kun kaksi oppilaskodissa asunutta nuorta teki rikosilmoituksen. Lähetysseuran työntekijä pidätettiin epäiltynä vakavasta lapsiin kohdistuneesta rikoksesta ja hänet vangittiin lyhyeksi ajaksi. Lähetysseura pidätti hänet tehtävästään viranomaistutkinnan ajaksi, ja maksoi hänelle palkkaa. Kun tutkintaa oli jatkunut yli vuoden, työsuhde purettiin 1997 työsopimuslain 43 §:n perusteella syynä luottamuspula.
2. Pyydettiin poliisitutkintaa 1999.
Kartoituksen pohjalta johtokunta pyysi keväällä 1999 poliisitutkintaa Taiwanin oppilaskotiasiassa. Johtokunnan tietoon tuli, että eduskunnan apulaisoikeusasiamies tutki samaan aikaan rikostutkijan kantelua, joka koski Lähetysseuran työntekijän pidätykseen ja vangitsemiseen liittyneen esitutkinnan asianmukaisuutta ja laajuutta.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies vastasi vuonna 2000, että kantelun perustelut jäivät näyttämättä toteen. Tämän perusteella johtokunta katsoi, että sen aiemmin tekemä päätös poliisitutkinnan pyytämisestä purkautui. Lähetysseura ei ollut rikostutkintaa koskeneen asian asianomistaja eikä muu oikeudellinen osapuoli.
3. Nuoria informoitiin heidän juridisista oikeuksistaan.
Lähetysseura otti selvityksen jälkeen yhteyttä asianajaja Matti Wuoreen, joka valtuutettiin olemaan yhteydessä asianomistajanuoriin ja informoimaan heitä heidän juridisista oikeuksistaan.
Wuoren asianomistajanuorten kanssa käymissä neuvotteluissa kukaan heistä ei ilmaissut valmiuttaan käynnistää rikosoikeudellisia toimia.
4. Lähetysseura tiedotti toimenpiteistään julkisesti.
Kartoituksen tuloksista tiedotettiin julkisuuteen ja seurakuntiin välittömästi maaliskuussa vuonna 1999. Avointa tiedotuslinjaa jatkettiin vuoteen 2001, jolloin johtokunnan loppuraportti saatettiin vuosikokouksen tietoon.
Vuosikokoukselle laadittiin johtokunnan toimenpiteitä koskenut selonteko kolmena perättäisenä vuonna, vuosina 1999–2001. Vuosikokoukseen osallistui noin 600 seurakuntien ja muiden jäsenyhteisöjen edustajaa sekä henkilöjäseniä.
5. Nuorten tervehtymistä tuettiin.
Hoidolliseen tukeen osallistui yli kymmenen prosenttia oppilaskodissa kasvaneista. Hoidollista tukea annettiin Lähetysseuran tukemana vuodesta 1993 alkaen ja se päättyi vuonna 2001. Hoidollisen tuen piirissä oli vuosina 1999–2001 noin kymmenen nuorta vuositasolla.
6. Organisaatiota kehitettiin.
Lähetysjohtaja Sakari Pinola erosi tehtävästään, sillä hän katsoi epäonnistuneensa oppilaskodin valvontatehtävässä toimiessaan Taiwanin-työn esimiehenä.
Lähetysseura teetti riippumattomalla konsultilla selvityksen Lähetysseuran hallinto- ja johtamiskulttuurin kehittämistoimenpiteistä Taiwanin oppilaskodin tapahtumien valossa.
Liitteenä Lähetysseuran johtokunnan loppuraportti Taiwan-asiaa koskevista toimenpiteistä vuosikokoukselle 2001
Lisätietoja: viestintäjohtaja Eeva Kemppi-Repo p. 050 582 6396
