Reitti
Ma Torup – Fleninge 115 km, ti Fleninge – Greve (Tanska) 83 km, ke Greve – Guldborg 98 km, to Guldborg – Burg auf Fehmarn (Saksa) 50 km, pe Burg auf Fehmarn – Neustadt in Holstein 60 km, la Neustadt in Holstein – Hampuri 98 km. Yhteensä 504 km, Tukholmasta alkaen yhteensä 1006 km.
Skåne oli ennen daanien maata
Viimeisen kokonaisen päivän Ruotsissa matkasin Skånessa. Sille tyypillisiä ovat kumpuilevat ja avarat peltomaisemat. Skåne ei kuitenkaan ole vain maanviljelysseutua, vaan Ruotsin toiseksi tiheimmin asutettu alue lukuisine kaupunkeineen. Sillä on myös merellinen yhteys Atlantille. Halmstadissa poljinkin lähes kymmenen kilometriä suoraa katua, jonka varrella oli medelsvenssoneiden hyvin hoidettuja omakotitaloja, joiden takana avautui upea kilometrien pituinen merellinen hiekkaranta. Jonkun kylän nimenä olikin Riviera.
Olemme tottuneet ajattelemaan, että Pohjoismaat ovat sisaruksia ja elävät keskinäisessä sovussa. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Tanskan ja Ruotsin välistä historiaa leimaa vuosisatainen kilpailu, johon sisältyy myös lukuisia keskinäisiä sotia, joista viimeinen käytiin 1800-luvun alussa.
Danmark tarkoittaa daanien maata. Tämä muinaisskandinaavinen kansa asutti nykyisen Tanskan lisäksi aikanaan myös eteläistä Ruotsia. Skåne liitettiinkin Ruotsiin vasta vuonna 1658 lukuisten sotien seurauksena.
Daanien ajasta kertoo osaltaan sekin, että skånen murre on hyvin lähellä tanskan kieltä. Tähän liittyy kuvaava esimerkki kokemuksestani työmatkalla Tanskassa kesällä 2021.
Ymmärrätkö sinä, mitä nuo tanskalaiset puhuvat?
Tasan vuosi sitten minut lähetettiin edustamaan Suomen kirkkoa Tanskaan Helsingörin piispan vihkimykseen. Aattoiltana meille pohjoismaisille vieraille oli järjestetty yhteinen illallinen tanskalaisten isäntiemme kanssa. Minut oli plaseerattu istumaan ruotsalaisen Lundin piispan puolison viereen.
Isännät pitivät joitakin pöytäpuheita tanskaksi. Niitä kuunnellessa jouduin myöntämään itselleni, että tiedän kyllä, mistä puhutaan, mutta en oikein saa selvää, mitä sanotaan. Niinpä käännyin ruotsalaisen vierustoverini puoleen ja kysyin häneltä, ymmärtääkö hän ruotsalaisena tuota tanskalaisten puhetta. ”Aika huonosti, sillä olen lähtöisin Tukholmasta. Mutta mieheni kyllä ymmärtää. Hän on kotoisin Skånesta”.
Tiesitkö muuten, että Skåne on latinaksi Scania, josta tulee nimi tunnetulle ruotsalaiselle kuorma-autolle. Ja Scanioiden keulalla komeileva logo on Skånen vaakuna. Paitsi että Scania ei sekään ole enää ruotsalainen, vaan osa Volkswagen groupia.
Ollako vai eikö olla? – Shakespearen ja Blixenin kanssa rantatiellä
Juutinrauma eli Tanskan ja Ruotsin välinen salmi on kapeimmillaan Helsingborgin ja Helsingörin välillä. Matkaa on vain 4 km ja se taittuu lautalla 20 minuutissa. Kun lautta lähestyy Tanskaa ja Helsingöriä, katseen vangitsee suuri Kronborgin linna. Shakespeare sijoitti näytelmänsä Hamlet tuohon linnaan, jonka nimenä näytelmässä on Elsinor. Hamlet on läsnä Helsingörissä monien yritysten nimissä ja onpa yksi salmea edestakaisin sahaavista lautoistakin nimeltään Hamlet.
Aikataulusyistä en kuitenkaan poikennut Hamletin linnaan, vaan jatkoin satamasta rantatielle Kööpenhaminan suuntaan. Jos joskus olet Helsingörissä, älä ihmeessä jätä ajamatta tuota kymmenien kilometrien mittaista rantatietä. Toisella puolella meri, toisella puolella kauniita tanskalaisia koteja, osa perinteisesti oljilla katettuja.
Rantatien varrella on myös tanskalaisen kirjailija Karen Blixenin (1879–1962) viehättävä kotimuseo. ”Ollako vai eikö olla” oli aikoinaan Hamletin kysymys, mutta sitä pohti myös Karen Blixen. Ollako perinteinen aikakautensa yläluokkainen nainen, jonka elämäntehtävänä olisi ollut solmia ”järkevä” avioliitto, vai eikö olla. Karen vastasi ”ei” ja päätyi mm. kahvinviljelijäksi Afrikkaan. Monet muistamme Meryl Streepin Karen Blixenin roolissa elokuvassa ”Out of Africa”. Elokuva perustuu Blixenin kokemuksistaan kirjoittamaan kirjaan, joka on tunnetuin hänen teoksistaan.
Viimeiseksi jääneessä haastattelussaan tuolloin jo lähes 80-vuotias Blixen totesi elämästä mm. seuraavasti: ”You must have courage. You must be able to love, and you must have a sense of humor”.
Tanska – pyöräilijän taivas?
Blixenin museolta reittini kääntyi sisämaahan päin ja poljin Kööpenhaminan esikaupunkialueita itsensä cityn ohittaen. Ja mikä olikaan polkiessa. Aivan upeat pyörätiet, jotka harvoin olivat kahden suuntaisia, vaan yleensä aina kadun molemmilla puolilla omansa. Liikennevalot on pyöräilijöille synkronoitu autoilijoiden kanssa yhteen eivätkä pyöräilijät ja jalankulkijat seuraa yhteisiä valoja ja väyliä niin kuin Suomessa usein tehdään.
Matka jatkui esikaupunkialueella retkeilymajassa vietetyn yön jälkeen. Vähitellen kaupunkimainen asutus jäi taakse. Myös maantien varressa oli usein pyörätie tai vähintäänkin hyvin leveä piennar, joka oli selkeäsi erotettu autojen väylästä. Turvallista, joskin ehkä hivenen tylsää. Ajoin näet kymmeniä kilometrejä viivasuoraa tietä, jolla lievä kumpuilu toi sentään vaihtelua maisemaan. Vastatuuleen ja sateessa Tanskassa olisi varmaan ikävä polkea. Onnekseni matkaani siivittivät myötätuuli ja aurinko.
Daanien maalla Saksassa
Usein ehkä unohtuu, että Saksa koostuu osavaltioista, jotka yhdistyivät liittovaltioksi vasta 1800-luvulla. Tanskasta Saksaan siirryttäessä saavutaan lähes kolmen miljoonan asukkaan Schleswig-Holsteiniin. Matka käy joko maitse Jyllannin niemimaalta tai lautalla Tanskan saarilta kuten minä tein, kun matkasin meritse Tanskan Röbystä Saksan Puttgardeniin.
Schleswig-Holstein kuului Tanskaan vuodesta 1460 aina 1800-luvulle, jolloin erilaisten sotimisvaiheiden jälkeen Preussi valtasi alueen 1870 ja se liitettiin osaksi Saksan keisarikuntaa. Väestön enemmistö on alueella aina ollut saksalaista. Tanskaa lähellä olevilla alueilla on kuitenkin tanskalainen vähemmistö, jolla on edelleen mm. 14 tanskan kielistä seurakuntaa. Osavaltion asukkailla on selvästi vahva alueellinen identiteetti. Näin matkalla Hampuriin vain muutamassa salossa Saksan lipun, mutta sen sijaan kymmeniä Schleswig-Holsteinin lippuja.
Tapaan päivittäin pyöräilijöitä eri puolilta Eurooppaa, pari eteläamerikkalaistakin olen kohdannut. Lauttamatkalla Tanskasta Saksaan kohdalle sattuivat ensimmäiset suomalaiset, Eila ja Arto, jotka hekin olivat lähteneet matkaan Espoosta päivää ennen minua. Samalla laivalla pyöränsä kanssa oli myös hampurilainen Christel, joka oli palaamassa retkeltään Tanskasta. Kuultuaan, että olemme Suomesta, hän totesi suunnitelleensa ensin pyöräretkeä Suomeen, mutta peruneensa suunnitelmansa Ukrainan sodan takia, kun Venäjä on niin lähellä Suomea. Että sellaista.
Kaupunkivaltio nimeltä Hampuri
Pari päivää polkemista Saksassa ja saavuin Hampuriin. Nämäkin päivät sai polkea enimmäkseen pyöräteillä ja edelleen poutasäässä ja myötätuulessa. Suurkaupungin keskustaa on hienoa lähestyä polkupyörällä. Kaikessa rauhassa ehtii nähdä useita kymmeniä kilometrejä kaupunkirakentamisen eri kerrostumia ja tyylisuuntia.
Myös Hampuri on historian saatossa kuulunut Tanskalle, joskin vain muutaman vuosikymmenen 1200-luvun alussa. Tanskalaiset viikingit toki tekivät alueelle ryöstöretkiä jo 800-luvulla. Tanskalaiset kuitenkin myönsivät valtakaudellaan Hampurille kaupunkioikeudet ja myöhempi historia loi siitä ns. vapaakaupungin, mikä näkyy edelleen sen virallisessa nimessä Freie und Hansestadt Hamburg. Pari miljoonainen Hampuri onkin tänään itsessään yksi Saksan osavaltioista. Kun kuluneella viikolla poljin Skånesta Hampuriin, kuljin siis todellakin kolmessa maassa ja viidessä valtiossa alueilla, jotka joko ovat Tanskaa tai ovat siihen joskus kuuluneet.
Vaikka Hampuri ei ole meren rannalla, vaan kaukana merestä Elbe-joen varrella, se on silti Saksan tärkein satama. Niinpä sieltä – aivan kaupungin ytimestä – löytyy myös suomalainen Merimieskirkko, jossa satunnainen matkaaja saa yösijan. Sinne minäkin suuntasin majoittumaan.
Saavuin perille lauantaina n. klo 17 ja kuinka ollakaan klo 18 oli iltakirkko, johon saatoin osallistua. Kirkonmenojen jälkeen alueen suomalaisten yhdessäolo jatkui ns. venetsialaisten merkeissä kirkon pihalla aina puolille öin. Hyvää ruokaa, tasokas muusikko ja myös karaokea halukkaille. Mutta ennen kaikkea viihtyisää yhdessäoloa. Tätä on kirkon ulkosuomalaistyö.
Saksan liittokansleri Olaf Scholtz on lähtöisin Hampurista ja toimi aiemmin kaupungin pormestarina. Scholtz, Hampuri ja koko Saksa ovat juuri nyt valtavien haasteiden edessä. Matkaajan silmiin Saksa vaikuttaa ulkoisesti olevan edelleen se vauras Euroopan valtakeskus, jona olemme sitä viime vuosikymmenet tottuneet pitämään. Riippuvuus venäläisestä energiasta on kuitenkin osoittautunut Saksalle strategiseksi virheeksi, joka uhkaa paitsi sen taloutta ja sisäistä elämää myös vaikutusvaltaa Euroopassa. Nähtäväksi jää, mitä tästä seuraa – ei vain saksalaisille, vaan mm. myös meille suomalaisille ja koko Euroopalle.
Uhri – outo juttu. Vai onko?
Viikingit siis suuntasivat ryöstöretkiään aikanaan myös Hampuriin. Vuorovaikutus oli kuitenkin kaksisuuntaista. Hampurista käsin näet suunnattiin 800-luvulta alkaen kristillistä lähetystyötä sekä Tanskaan että Ruotsiin. Keskeinen toimija tässä oli Ansgar, josta vuonna 831 tuli Hampurin ensimmäinen piispa. Hänen vaikutuksestaan perustettiin mm. ensimmäinen kristillinen seurakunta Ruotsiin.
Miksi viikingit omaksuivat vähitellen kristinuskon ja luopuivat samalla vuosisatoja kestäneistä ryöstö- ja sotaretkistään? Mitään pakkoahan siihen ei ollut, kyse ei ollut mistään miekkalähetyksestä.
Syitä on varmasti monia. Yksi tekijä lienee kuitenkin ollut vapautuminen ihmisuhreista, jotka olivat keskeinen osa viikinkien uskontoa. Pyhillä paikoilla uhrattiin jumalien lepyttämiseksi ihmisiä, joiden ruumiit sitten ripustettiin viikinkien pyhinä pitämien saarnien oksille. Tätä taustaa vasten kristinuskoon sisältyvä käsitys Kristuksen kertakaikkisesta uhrista on ollut viikingeille elämän mullistava muutos.
Historiallisesti vapautuminen uhrikulttuurista ja sen taustalla olevista peloista on ollut merkittävä tekijä eri puolilla maailmaa, kun ihmiset ovat omaksuneet kristillisen uskon. Tämä pelkojen ja uhraamisen kulttuuri on edelleen todellisuutta miljoonille ihmisille erityisesti Aasiassa ja Afrikassa.
Meitä länsimaisia valistuksen jälkeisen ajan ihmisiä puhe uhrista sen perinteisessä mielessä ei välttämättä puhuttele, se on meille vierasta. Ja kuitenkin. Monenlaiset pelot hallitsevat myös meitä. Kelpaanko? Riitänkö? Kuulunko joukkoon? Mitä kaikkea olemmekaan elämässä valmiit uhraamaan, jotta kelpaisimme, riittäisimme ja kuuluisimme. Uhraamaan kenelle? Mille? Ja millä hinnalla?
Menneet kulttuurit uhrasivat luontokappaleita jumalilleen. Me puolestamme olemme vaarassa uhrata koko luonnon ahneutemme alttarille. Viikingit ripustivat aikoinaan uhraamiensa ihmisten ruumiit puiden oksille. Nyt suurella osalla ihmiskuntaa ei ole edes noita puita. Silti koko ihmiskunnan elämä on ripustettu metsiin, keuhkoihin, joiden tuhoutuminen johtaa myös meidän tuhoomme.
Näitä minä mietin, kun vastaanotin ehtoollisen sakramentin – uhriaterian – lauantai-iltana Hampurin Merimieskirkossa. Siinä minulle vakuutettiin: Sinä kelpaat. Sinä riität. Sinä kuulut joukkoon.
Kyse ei kuitenkaan ole vain minusta ja minun sisäisestä elämästäni. Kyse on aina myös meistä – ja koko luomakunnasta.
Muuttakaa mielenne, ajatelkaa uusiksi, oli Jeesuksen keskeinen viesti. Se on tänään ajankohtainen, kun kamppailemme yhdessä elämän edellytysten säilymisestä maapallollamme. Senpä vuoksi. Ei vain minä, vaan me. Ja koko luomakunta. Minua ei ole ilman meitä. Meitä ei ole ilman luomakuntaa.
Eteenpäin
Takana kaksi viikkoa ja tuhat kilometriä. Neljännes matkasta taitettu ja kaikki on hyvin. Kestäneet ovat sekä pyörä että mies. Nyt pari päivää lepoa Hampurissa ja sitten eteenpäin. Seuraavan kahden viikon kuluttua saavun Pariisiin. Sitä ennen ehtii kuitenkin tapahtua – niin mitä? Siitä ensi kerralla.
Teksti ja kuvat Mauri Vihko
———————-
Voit seurata matkani edistymistä viikoittain tällä alustalla ilmestyvästä blogistani. Samalla tänne linkittyy tarinoita ilmastonmuutoksesta ja siitä, mitä itse kukin voi omalla kohdallaan tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Tähän minun matkaani liittyen voit olla mukana istuttamassa metsää Tansaniaan tekemällä lahjoituksen, johon ohjeet ovat ohessa.
Auta istuttamaan puita – Lahjoita tästäKlikkaa lisätietoa oheisesta kuvasta (kuvaesitys etenee nuolinäppäimin):
Lue lisää:
Kaikki Maurin blogit
Tansania: Puut tuovat toivoa kuivuuden keskelle
#MauriPolkee
