Sukupuolten tasa-arvosta lähtevä kumppanuus ja siirtomaavaltojen jättämä jälki kirkoissa nousivat esille Lähetysseuran seminaarissa, jossa juhlittiin lähetystyöntekijäkoulutuksen 150-vuotista taivalta.
Kirkkojen maailmanneuvoston apulaisjohtaja Isabel Phiri tarkasteli esityksessään imperialistisen ja miesvaltaisen vallankäytön muotoja Kirkkojen maailmanneuvoston ja Maailmanlähetyksen neuvoston toiminnassa.
Phiri kertoi, että monet teologit ovat käyttäneet teologiaa tietoisesti tai tiedostamattaan pitääkseen yllä kuvaa Jumalasta miehenä.
”Kolminaisuutta, Isä, Poika ja Pyhä Henki, on käytetty vahvistamaan Jumalan maskuliinista kuvaa. Näin Jumala on käsitetty miespuoliseksi, mikä on oikeuttanut kirkossa miesten vallankäytön, ja sen, että ihmisen mittana on käytetty miestä”, Phiri sanoi.
”Kun jotkut yhteistyökirkot kieltävät naisten ihmisyyden kieltämällä näiltä pappisvihkimyksen, ne hyväksyvät yhteyden Jumalan kanssa mutta hylkäävät sen, että sekä miehet että naiset muodostavat yhdessä Kristuksen ruumiin.”
Phiri myönsi, että sukupuolten tasa-arvo on ollut vaikea asia molemmille järjestöille. Nyt järjestöt muistuttavat, että Jumala on kutsunut ihmiset yhteyteensä sekä tasa-arvoiseen kumppanuuteen toistensa kanssa.
Siirtomaavallan jättämät haavat parantuvat hitaasti
Etelä-Afrikan yliopiston professori Tinyiko Maluleke pohti, miten uskonnon ja vallan käyttö näkyy siirtomaavallanjälkeisessä ajassa.
”Ongelma on, että uskonnolla on voimaa”, Maluleke sanoi. ”Jos sillä ei olisi voimaa, se ei olisi ongelma.”
Maluleken kotimaassa kerrotaan, että kun valkoinen mies saapui sinne, maan asukkaat omistivat maan ja valkoinen mies omisti Raamatun. ”Valkoinen mies sanoi: rukoilkaamme. Suljimme silmämme kuuliaisesti, ja kun avasimme ne rukouksen lopussa, maa oli hänen hallussaan ja meille oli jäänyt Raamattu.”
”Onko Raamattu järjetön korvaus kaikesta siitä, mitä afrikkalaiset ovat menettäneet, vai onko se kuva kaikesta siitä, mitä afrikkalaisilla oli kerran ja mistä he haaveilevat?” Maluleke pohti.
Maluleken mukaan siirtomaavallan aikaisilla asukkailla ja heidän jälkeläisillään on iso ongelma, joka koskettaa heidän käsiään, päätään ja sydäntään. Hän vertasi tilannetta kertomukseen, jossa nuoret vievät pikkulinnun kylän tietäjän eteen ja haluavat tämän sanovan, onko lintu elossa vai kuollut. Jos tietäjä sanoisi, että lintu on elävä, he voisivat katkaista siltä nopeasti kaulan ja osoittaa, että tietäjä oli väärässä. Jos tämä taas sanoisi linnun olevan kuollut, he päästäisivät sen lentoon.
”Tietäjä sanoi nuorille: Se, elääkö lintu, riippuu teistä itsestänne.”
Lähetysseura lähettää edelleen ulkomaantyöntekijöitä
Vuonna 1859 perustettu Lähetysseura aloitti ulkomaantyöntekijöiden koulutuksen vuonna 1862. Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen muistutti puheessaan, että lähetystyö kuuluu kirkon olemukseen. Puolentoista vuosisadan aikana Lähetysseura on lähettänyt noin 1700 ulkomaantyöntekijää yli 30 maahan.
Vaikka monet kirkot ovat luopuneet ulkomaantyöntekijöiden lähettämisestä, Rissanen pitää heidän työtään edelleen tärkeänä. Ulkomaille lähtevien on tunnettava sekä Lähetysseuran toimintaperiaatteet, joiden mukaan se tekee yhteistyötä kumppaniensa kanssa sekä muutokset toimintaympäristössä, Rissanen tähdensi.
Lue lisää lähetystyöntekijäkoulutuksen alkuvuosista
