– Missioni on edistää vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumista maailmanlaajuisesti”, sanoo etiopialainen sokea naisjuristi Yetnebersh Nigussie (32). Hän puhuu teemasta tänään 19.3. EU-parlamentille Brysselissä.
Viisivuotiaana sokeutunut juristi ja sosiaalityöntekijä pitää omaa vammaansa mahdollisuutena tehdä uskottavasti työtä niiden hyväksi, jotka eivät itse voi puhua puolestaan. Hän toimii johtajana perustamassaan vammaisjärjestössä (Ethiopian Center for Disability and Development). Järjestö on tehokkaasti verkottunut sekä kotimaassaan että kansainvälisesti. Se on saanut paljon tukea myös suomalaisilta vammaisjärjestöiltä Kynnykseltä ja Abilikselta. Yetnebersh Nigussie on käynyt Suomessa ystävänsä ja kollegansa Kalle Könkkölän vieraana pari kertaa.
Muutos alkaa vanhempien asenteista
Yetnebersh Nigussien mukaan ehdottomasti suurin haaste vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisessa ovat asenteet. Avainasemassa ovat vammaisten lasten vanhemmat. Heissä heijastuu koko yhteisön asenne, mutta he voivat myös panna muutoksen alulle. Lasten elämä on vanhempien taskussa.
– Kun vanhemmat voimaantuvat puolustamaan lastensa asiaa, koko yhteisö haastetaan muutokseen. Nyt vanhemmat eivät edes tiedä, että vammainen lapsi voi oppia ja hänellä on oikeus saada koulutusta ja terveydenhoitoa.
Vammaiset lapset ovat Yetnebersh Nigussien mukaan yksi maailman syrjäytyneimmistä ihmisryhmistä. He ovat suojattomia ja näkymättömissä, sillä heitä ei yleensä ole rekisteröity. Kun väestörekisterin kyselijät tulevat vammaisen lapsen kotiin, perheen isä tai äiti sanoo: meillä on neljä lasta ja yksi vammainen lapsi, jota ei tarvitse laskea mukaan. Tai sitten he eivät maitse vammaista lasta lainkaan.
Vammaisilla lapsilla ei ole puolestapuhujaa yhteiskunnallisessa keskustelussa.
– Suurin osa vammaisia ihmisiä koskevasta keskustelusta käsittelee työllisyyskysymyksiä, sillä vammaisjärjestöjen jäsenet ovat vähintään 18-vuotiaita ja järjestöt palvelevat jäseniään. Jotkut vammaisten naisten järjestöt yrittävät hoitaa lasten asioita, mutta toiminnalla ei ole suurta vaikutusta, Yetnebersh Nigussie toteaa.
Uskonnollisessa maassa kirkot ovat muutoksen tekijöinä ratkaisevia. Yetnebersh Nigussien järjestö tekee yhteistyötä protestanttisten kirkkojen ja katolisen kirkon kanssa. Suurin eli Etiopian Ortodoksirkko on vielä saavuttamatta, samoin kuin muslimit.
– Tarvitaan valistuneita vammaisia ihmisiä, jotka ovat sisällä uskonnossa ja voivat muuttaa yhteisöä sisältä päin. Näin olemme toimineet protestanttikirkoissa.
Raamattu saarnaa tasa-arvoa
Yetnebersh Nigusssien järjestö on toimittanut vammaisuutta Raamatun näkökulmasta käsittelevän amharankielisen kirjan ”Disability from the perspective of the Bible”.
– Raamattu on moderni kirja, joka opettaa kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja mukaan ottamista (inkluusio). Jumala ei hylännyt kankeapuheista Moosesta, vaan antoi Aaronin hänelle avuksi johtamaan Israelin kansan pois Egyptistä. Samoin hän käytti Paavalia ottamatta pois tämän vammaa.
Tarmokkuutta uhkuvan toimitusjohtajan mukaan ulkomaalaisten järjestöjen asiantuntemusta ja kokemusta tarvitaan kehitysmaassa. Etiopialla on vielä pitkä tie kuljettavana, ennen kuin vammaiset ihmiset saavat tarvitsemiaan palveluita, jotka laki heille kyllä takaa, mutta käytäntö on toinen.
– Etiopialaiset opettajat eivät tiedä, kuinka vammaisia lapsia opetetaan, joten tarvitsemme muun muassa siihen koulutusta. Maassamme ei ole ainoatakaan puheterapeuttia. Tämä on suurin ongelma kuulovammaisten ja kehitysvammaisten keskuksissa ja kouluissa. Siksi monet vammaiset lapset ovat puhekyvyttömiä.
Teksti ja kuva Sari Lehtelä
Vammaisen ihmisen elämä kehitysmaassa on selviytymistaistelua.
Sinä voit auttaa www.tasaus.fi
