Istutusalueen valinta
Istutusalueeksi valitaan usein avoin, puuton maa tai sitten uudelleenmetsitettävä alue, jossa on hajanaisesti puita. Puita istutetaan myös kotien pihoille tai pelloille, jonne perheet itse haluavat istuttaa puita. Puita istutetaan myös julkisten rakennusten, kuten koulujen ja terveysasemien, pihoille.
Lajike
Lajikkeiksi valitaan kuivuutta kestäviä ja nopeasti kasvavia lajikkeita (esim. akaasia, neempuu, afrikkalainen punapuu, mimosa ja tamarindipuu). Lajikkeina suositaan alkuperäislajikkeita, sillä ne ovat sopeutuneet kasvuympäristöön. Lajikkeiksi valitaan myös puita, jotka tarjoavat eläimille ruokaa (esim. akaasia), tai yrttilääkkeitä ihmisille (esim. tamarindi ja neempuu). Samoin istutetaan puita, jotka tarjoavat ruokaa ja myytäviä tuotteita (esim. mango-, sitrus-, guava- ja papaijapuut).
Kastelu ja hoitaminen
Istutettuja puuntaimia kastellaan useimmiten pisarakastelulla. Siinä käytetään tyhjää, ylösalaisin käännettyä ja vedellä täytettyä muovipulloa, jonka korkissa on reikä. Kastelukannua käytetään melko harvoin. Perheet saattavat käyttää lantaa mailleen istuttamiensa taimien lannoittamiseen. Taimien ympäriltä kitketään myös rikkaruohoja, jotta ne eivät vie taimelta vettä ja ravinteita. Puun oksia saatetaan myös karsia, jotta se kasvaisi nopeammin.
Riskeihin varautuminen
Taimia uhkaavat niin luonnonolosuhteet kuin ihmisten toiminta. Kuivuutta vastaan voi suojautua valitsemalla paikallisia, kuivuuteen sopeutuneita lajikkeita. Tippakastelussa vesi ohjautuu kasvin juurelle eikä haihdu ilmaan. Taimia voidaan suojata piikkipensailla tai tikuilla, jotta kotieläimet eivät tuhoa niitä. Alueen asukkaita koulutetaan puiden hyödyistä ja niiden suojelusta.
Juttuun on haastateltu asiantuntijoina Lähetysseuran ilmastoasiantuntijaa Ruusa Gawazaa ja Lähetysseuran tansanialaisen kumppanijärjestön TCRS:n asiantuntijaa Oscar Rutengea.
***Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin***
Teksti Minna Havunen
Tue ilmastotyötä