Käsittelin viime vuoden kansainvälisen demokratiapäivän tekstissäni demokratian tilaa. Tutkimuksen perusteella tila ei ole vuodessa varsinaisesti kohentunut. Autokratisaatio, eli prosessi, jossa hallitukset vähitellen purkavat demokraattisia instituutioita, etenee edellisten vuosien tapaan ja uhkaa demokratian perusperiaatteita. Yli 72 prosenttia maailman väestöstä elää autokraattisissa hallinnoissa, ja 42 maassa demokratia taantuu.[1]
Siitä huolimatta toivon pilkahduksia on havaittavissa. On maita, jotka ovat tehneet ”u-käännöksen”: demokratian tiellä on otettu myönteisiä edistysaskeleita laskusuuntaisen kehityksen jälkeen.[2] Vaalejakin on järjestetty, tänä vuonna jopa ennätysmäärä: vuosi 2024 on ihmiskunnan historian suurin vaalivuosi. Puolet maailman väestöstä eli noin 3,7 miljardia ihmistä äänestää 72 maassa, monet heistä ensimmäistä kertaa.[3]
Tämä näkyi myös Lähetysseuran työssä ja kumppanien arjessa. Vaikka toisinaan oli ennakoitavissa, että vaaleista ei tulisi vapaita ja oikeudenmukaisia, siitä huolimatta uurnilla käytiin ahkerasti[4]. Paradoksaalisesti maailmanlaajuisesti ihmiset tahtovat demokratiaa ja ovat siihen samaan aikaan tyytymättömiä. YK:n kehitysohjelman UNDP:n inhimillisen kehityksen raportti 2024 osoittaa, että vaikka yhdeksän kymmenestä ihmisestä maailmanlaajuisesti kannattaa demokratiaa, tuki johtajille, jotka saattavat heikentää demokraattisia prosesseja, on myös lisääntynyt huomattavasti. Kaksi kolmesta ei usko, että hänen ääntään kuullaan poliittisessa järjestelmässä.[5]
Yksi selittävä tekijä luottamuksen vähenemisen taustalla on epätasa-arvo. Monet äänestysuurnilla käyvät ihmiset kärsivät yhteiskuntien epätasa-arvosta. Luottamus vähenee, kun epätasa-arvo kasvaa. Disinformaatio, polarisoituminen ja kansalaisyhteiskunnan tilan kaventuminen voimistavat epäluottamusta ja epätasa-arvon kokemusta.[6]
Näiden ongelmien ratkaiseminen edellyttää muutakin kuin päätöstä äänestyskopissa, kuten YK:n kehitysohjelma UNDP asian muotoilee. Se tarkoittaa, että maat investoivat hallintojärjestelmiin, joilla varmistetaan, että kaikilla on ääni, ihmisten tarpeisiin vastataan ja oikeuksia suojellaan. Kuten Marcos Neto, YK:n apulaispääsihteeri ja YK:n kehitysohjelman politiikka- ja ohjelmatukitoimiston johtaja on todennut:
”Kestävät demokratiat edellyttävät hyvää hallintotapaa, jota ei voida luoda yhdessä yössä, vaan se perustuu vastuullisiin yhteiskunnallisiin ja poliittisiin instituutioihin, normeihin, arvoihin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen pohjautuvaan kulttuuriin.”
Ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian edistäminen on olennaista kestävän kehityksen, rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Kansalaisyhteiskunta on keskeisessä roolissa näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Syyskuun toisella viikolla käynnistynyt – ja Suomen jäsenyyskauden viimeinen – ihmisoikeusneuvoston 57. istunto käsittelee muun muassa kansalaisyhteiskunnan tilaan liittyviä kysymyksiä. Keskustelua varten on tuotettu raportti[7], jossa korostetaan kansalaisyhteiskunnan tärkeää roolia kansalais- ja poliittisten oikeuksien, sekä taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien suojelemisessa ja edistämisessä. Osana kansalaisyhteiskuntaa ihmiset voivat osallistua keskusteluun, vaikuttaa päätöksentekoon ja vaatia hallituksiltaan vastuunkantoa.
Kansalaisyhteiskunnan toimijat, kuten ihmisoikeuspuolustajat, aktivistit ja toimittajat, ovat keskeisiä toimijoita ihmisoikeusloukkausten tarkkailussa ja niistä raportoimisessa. Tämä osaltaan edistää läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta ja oikeuksien suojaa. Terve kansalaisyhteiskunnan tila mahdollistaa rakentavan vuoropuhelun hallitusten ja kansalaisten välillä, mikä parantaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja luottamusta. Osallistuminen dialogiin taas varmistaa, että poliittinen päätöksenteko heijastaa kansalaisten tarpeita ja toiveita, mikä vahvistaa demokratian kestävyyttä.
Koska kansalaisyhteiskunnan rooli on niin merkittävä, tilan kaventuminen on vakava uhka demokratialle ja ihmisoikeuksille. Hallitukset, jotka rajoittavat tiedonsaantia, tukahduttavat mielenosoituksia tai kohdistavat hyökkäyksiä aktivisteihin, heikentävät demokraattisia instituutioita ja murentavat julkista luottamusta – ja siten lisäävät epätasa-arvoa ja eriarvoisuutta.
Demokratia tukee taloudellista kehitystä ja hyvinvoinnin kasvua
Demokraattiset järjestelmät, joissa korostetaan vastuullisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta ja mahdollistetaan osallistuminen, ovat osoittautuneet tehokkaammiksi autokraattisiin hallintoihin verrattuna erityisesti ihmisoikeuksien ja taloudellisen kehityksen alueilla. V-Demin raportti[8] osoittaa, kuinka demokraattinen hallinto tuottaa parempia tuloksia talouskasvun, sosiaaliturvan ja inhimillisen kehityksen alueilla verrattuna autokraattisiin järjestelmiin. Esimerkiksi demokraattiset valtiot tarjoavat paremman pääsyn puhtaaseen veteen, terveydenhuoltoon ja sähköön. Raportti osoittaa, että keskimäärin maat, jotka siirtyvät autokratiasta demokratiaan, saavuttavat 20 prosenttia korkeamman bruttokansantuotteen henkeä kohden 25 vuoden kuluessa.
Demokratia ei ainoastaan paranna taloudellista suorituskykyä, vaan se edistää myös merkittävästi kansanterveyttä ja koulutusta. Imeväisyyskuolleisuuden on todettu laskevan merkittävästi ja demokraattiset maat investoivat enemmän koulutukseen, mikä johtaa korkeampiin toisen asteen koulutuksen osallistumisprosentteihin. V-Demin raportti kuitenkin huomauttaa, että vaikka demokratiat ovat tehokkaampia köyhyyden vähentämisessä, ne eivät välttämättä vähennä tuloeroja. Taloudellisen oikeudenmukaisuuden ja eriarvoisuuden poistamiseksi on tehtävä aktiivisesti ja tietoisesti töitä.
Demokratia tulevaisuuden turvana
Demokratia, ihmisoikeudet sekä kansalaisyhteiskunnan tila ja toimintaedellytykset ovat riippuvaisia ja linkittyneitä toisiinsa. Demokraattiset valtiot tarvitsevat kansalaisyhteiskuntaa menestyäkseen, edistääkseen kehitystä ja hyvinvointia. Vahva ja monimuotoinen kansalaisyhteiskunta antaa kansalaisille mahdollisuuden vaatia hallituksiltaan vastuullisuutta, mikä vahvistaa demokraattisten instituutioiden kestävyyttä.
Kuten YK:n ihmisoikeusneuvoston ja V-Demin raportit osoittavat, kansainvälisen yhteisön on ryhdyttävä toimiin autokratisaation trendin kääntämiseksi ja kansalaisyhteiskunnan tilan ja toimintaedellytysten suojelemiseksi. Kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen, demokraattisten instituutioiden turvaaminen ja hallitusten ja kansalaisten välisen osallistavan vuoropuhelun edistäminen ovat tärkeitä askelia kohti oikeudenmukaisempaa, tasa-arvoisempaa ja vauraampaa maailmaa. Vain näin voimme varmistaa kestävän rauhan sekä oikeudenmukaisen ja kestävän kehityksen tulevillekin sukupolville. Jos demokratiaa ei halua vaalia ja edistää itsensä vuoksi, se kannattaa tehdä lasten takia. Siksi kaikkien tulisi olla huolissaan kansalaisyhteiskunnan kapenevasta tilasta. Walesilaista rokkibändiä lainatakseni: ”If you tolerate this, then your children will be next”.
Teksti: Roosa Rantala, Lähetysseuran asiantuntija, ihmisoikeudet ja vaikuttamistyö
Lähteet:
[1] https://www.v-dem.net/documents/43/v-dem_dr2024_lowres.pdf ja https://www.v-dem.net/documents/34/C4DReport_230421.pdf
[2] Ibid.
[3] https://www.undp.org/super-year-elections
[6] Ibid.
[7] https://documents.un.org/doc/undoc/gen/g24/103/16/pdf/g2410316.pdf
[8] https://www.v-dem.net/our-work/research-programs/case-for-democracy/
