Rakas päiväkirja on juttusarja, jossa työntekijämme Mimosa Hedberg kertoo omakohtaisia kuulumisia koronapandemian keskeltä Kathmandusta.
”Mitä pahaa vuonna 2020 voi vielä tapahtua?”
Huomaan toistelevani läheisille, kuinka tämä kammottava vuosi saisi jo loppua, enkä ole ainoa. Tervemenoa 2020! Syytän jokaisesta pienestä ja suuresta vastoinkäymisestä vuotta 2020. Pidän itseäni vuoden 2020 uhrina ja uskottelen, että vuoden vaihtuessa kaikki muuttuu.
Ja onhan vuosi ollutkin rankka. Maaliskuussa Nepalin valtio aloitti ulkonaliikkumiskiellon, joka jatkui pitkälle kesäkuuhun. Keväällä Kathmandussa kauppareissullakin poliisi pysäytti ja tiedusteli minulta, minne matka.
Niin monta yksin karanteenissa vietettyä viikkoa takana, että olen pudonnut jo laskuista. Niin monta epävarmuuden hetkeä ulkosuomalaisena: pääsenkö näkemään rakkaita Suomeen? Jos pääsen, onnistuuko paluu kotiin Nepaliin ja työn pariin tiukentuneiden matkustusrajoitteiden keskellä?
Henkilökohtainen koronaan sairastuminen Kathmandussa. Ystävien ja läheisten sairastumiset sekä Nepalissa että Suomessa. Aina, kun yskä yhä palaa, pohdin, onko korona uusinut. Vai ovatko nämäkin vain pitkiä jälkioireita, joita niin moni viruksen sairastanut potee.
Elättelin pitkään toiveita, että pääsisin viettämään edes joulua perheen kanssa. Tämänkin ilon vei minulta vuosi 2020!
Pysäyttävä näky öisellä kadulla
Palasin lauantai-iltana ystävän luota kävellen kotiin. Kuljin mukulaisia katuja läpi vanhan Patanin kaupunginosan Kathmandussa. Olin pukeutunut jo talvitakkiin ja pipoon, sillä Nepalin talvi on saapunut. Öisin lämpötila laskee +5 asteen, jopa nollan, tuntumaan.
Kathmandu on kummallinen suurkaupunki, sillä se hiljentyy iltaisin kuin suomalainen syrjäkylä. Katukoirat nukkuvat ja valot sammuvat.
Kävelin Patanin temppelialueen ohi ja hätkähdin näkyä. Temppeleiden ulkopatioilla nukkui useita ihmisiä vieri vierin viltteihin kääriytyneinä. Vanhoja ja nuoria. Keskellä pandemiaa, hyisen kylmässä yössä. Yhden vieressä tuhisi katukoira.
Tuossa hetkessä omat murheeni kutistuivat.
Mitä opin tästä vuodesta?
Nepalin hallituksen teettämä tutkimus kertoo, että 1,5 miljoonaa nepalilaista on menettänyt työnsä kotimaassa tai maailmalla pandemian takia. Eikä ihme: turistien määrä köyhässä vuoristovaltiossa tippui 80 prosentilla viimeisen 11 kuukauden aikana vuoden takaisesta.
Kathmandun matkaajat tuntevat turistien suosiman ja vilkkaan Thamelin alueen. Viime viikolla Thamelin liikemiehet järjestivät hiljaisen protestin. Kaduilla nähtiin kylttejä, joissa luki ”Nälkä on suurempi asia kuin sairaus”, ”Avatkaa bisnekset, pelastakaa työntekijät”, ”Antakaa avata liikkeemme tai teemme itsemurhan”.
Kylmässä yössä nukkuvat ihmiset ja liikemiesten pysäyttävät kyltit herättivät minut katsomaan vuotta 2020 uudessa valossa. Vaikka vuosi ei ole ollut kenellekään helppo, on minulla katto pään päällä, työ ja rakkaita, jotka tukevat.
Ehkä kysymyksen ”Mitä pahaa vuonna 2020 voi vielä tapahtua?” sijaan voisikin kysyä: mitä opin tästä vuodesta?
Kun katson sitkeitä nepalilaisia, joista moni on menettänyt aivan kaiken, on oma vastaus selvä. Olen oppinut olemaan kiitollinen siitä, mitä minulla on.
Kirjoittaja toivottaa lukijoille ja työmme tukijoille rauhallista joulun aikaa ja uutta vuotta 2021!
