”Ehditkö tehdä Jerusalemin reissulta vielä pääsiäisjutun?” kysyy Lähetysseuran viestintäjohtaja Laura Häkli, kun juttelen hänen kanssaan puhelimessa eräänä torstai-iltapäivänä muutama viikko ennen pääsiäistä.
Vastaukseni on kieltävä, koska olen viimeistä iltaa Jerusalemissa ja olen lähdössä lentokentälle jo kukonlaulun aikaan seuraavana aamuna. Illaksi olen jo sopinut menoa – olemme aikeissa lähteä kävelylenkille työkaverini Petronella Lehtelän kanssa.
Koko päivä on ollut keväisen aurinkoinen, mutta emme ole Petronellan kanssa vielä ehtineet kunnolla nauttia paisteesta, koska olimme aamuvarhaisesta asti työkeikalla Betlehemissä Palestiinalaisalueella.
Jotta aurinko ei ehdi karata meiltä, pujahdamme nyt Lähetysseuran Felm-keskuksen portista ulos heti työpäivän jälkeen puoli viiden aikaan. Iltapäivä on lämmin ja tarkenen hyvin collegevaatteissa ilman takkia.
Jalat vievät kohti pääsiäisen ydintä
Pääsiäinen pyörii mielessäni ja ehdotan Petronellalle, että kävelemme Jerusalemin vanhaan kaupunkiin – pääsiäisen tapahtumien ytimeen. Muutaman minuutin päästä olemmekin jo Uuden portin luona, joka on lisätty vanhan kaupungin muuriin 1880-luvulla.
Menemme sisään portista ja lähdemme kristityn korttelin läpi kohti Via Dolorosaa eli reittiä, jota pitkin Jeesus perimätiedon mukaan vietiin ristiinnaulittavaksi. Kuten yleensä aina kulkiessani täällä, nytkin päässäni alkaa soida Tommi Läntisen Via Dolorosa -laulu.
”Oo o oo, Via Dolorosa. Oo oo, kärsimysten tie.”
Petronellan kulkiessa edelläni ajattelen tyytyväisenä, että onneksi olemme täällä juuri nyt, emmekä muutaman viikon kuluttua. Hiljaisella viikolla eli kärsimysviikolla monet kristityt haluavat kulkea täällä Jeesuksen jalanjäljissä. Erityisesti pitkäperjantaina täällä on melkoinen väentungos, kun sekä paikalliset että ulkomaiset kristityt järjestävät kulkueita Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kuoleman muistoksi. Esimerkiksi paikalliset luterilaiset aloittavat silloin kulkueensa jo ani varhain aamulla, jotta ehtivät ennen suurinta ruuhkaa.
Nytkin täällä saa jo jonkin verran väistellä muita, koska turistiryhmät ovat löytäneet takaisin Pyhälle maalle pitkän koronatauon jälkeen. Pienestä ruuhkasta huolimatta tulemme pian muslimikorttelin puolelle, lähelle Damaskoksen porttia.
Kolmen uskonnon pyhät yhtä aikaa
Ihastelemme hetken pienen leipomon herkullisen näköisiä tuotteita ja Petronella kysyy myyjältä, ovatko puolikuun muotoiset herkut ramadaniin liittyviä leivonnaisia. Mies näyttää hämmästyneeltä, eikä saa heti suutaan auki.
Pian selviää, että hämmästyksen syynä on Petronellan käyttämä sujuva arabian kieli – ja herkut ovat tosiaan Lähi-idän pannukakkuja, qatayef-leivonnaisia. Ne täytetään juustolla tai pähkinöillä ja päälle laitetaan makeaa ruusuvesisiirappia.
Muslimit ympäri maailmaa paastoavat joka päivä tämän heille pyhän kuukauden, ramadanin, aikana. He syövät ainoastaan ennen auringonnousua ja auringonlaskun jälkeen, joten tällaiset makeat herkut ja raskaammat ruoat pitävät paremmin nälkää loitolla.
Tänä vuonna täällä kolmen uskonnon pyhässä kaupungissa näkyy yhtä aikaa kolme erilaista juhlaa, kun kristityt viettävät pääsiäistä, muslimit ramadania ja juutalaiset seitsenpäiväistä pääsiäisviikkoa pesahia, jolloin muistellaan vapautumista Egyptin orjuudesta.
Parhaassa tapauksessa nämä juhlat tuovat ihmisten elämään rauhaa ja hengellistä vahvistusta, pahimmillaan ne lisäävät jännitteitä jo valmiiksi kireässä ilmapiirissä.
Viime vuosi oli nimittäin verisin vuosiin Palestiinalaisalueeseen kuuluvalla Länsirannalla ja Israelissa: erilaisissa yhteenotoissa kuoli yli 150 palestiinalaista ja yli 20 israelilaista. Tänä vuonna väkivallan kierre on vain kiihtynyt, eikä tilannetta helpota molempien osapuolien sisäpoliittiset ongelmat.
Suru ja epätoivo hiipivät väkisin mieleeni, mutta rukoillen jätän nämä asiat isompiin käsiin.
Kristittyjen pääsiäisperinteissä on eroja
Juuri nyt seisomme kulmauksessa, jossa Via Dolorosa kulkee sekä suoraan että oikealle. Jos lähtisimme seuraamaan reittiä oikealle, tulisimme lopulta Pyhän haudan kirkolle. Sen suojissa ovat sekä Golgata että Kristuksen hauta.
Ei toki ole täysin varmaa, onko Jeesus haudattu juuri sinne, mutta uusimmat arkeologiset kaivaukset tukevat tätä oletusta.
Hämmennystä on aiheuttanut se, että Raamatussa paikan mainitaan sijainneen kaupungin muurien ulkopuolella – ja nykyinen kirkkohan sijaitsee muurien sisällä. Tämä kuitenkin selittyy sillä, että kaupunki on laajentunut parin tuhannen vuoden aikana.
Voin vain kuvitella, miten täynnä tuo kirkko on pääsiäisen aikaan, kun siellä on muutenkin aina paljon väkeä. Tuossa kirkossa vietetään pääsiäistä itse asiassa kahteen kertaan, sillä ortodoksinen pääsiäinen sijoittuu usein toisin kuin muilla kirkkokunnilla (huom. Suomen ortodoksikirkko on tästä poikkeus).
On kiinnostavaa, että ortodoksisen uskon mukaan pääsiäisyötä edeltävässä suuren lauantain messussa Jeesuksen haudassa säteilee sinistä valoa, joka sytyttää läsnäolijoiden kynttilät. Tätä pyhää tulta kuljetetaan erikoislennoilla useisiin maihin, joissa on suuria ortodoksisia kirkkoja – esimerkiksi Kyprokselle, jossa itse asun.
Näissä maissa tuli sitten jaetaan edelleen lentokentältä kaikkiin seurakuntiin ja sieltä kuhunkin kirkkoon. Jokainen seurakuntalainen sytyttää oman kynttilänsä tästä pyhästä tulesta. Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu myös valvoa tuona yönä ja huutaa puolenyön jälkeen kovaan ääneen Kristuksen nousseen ylös.
Yllätys muurissa
Emme lähde tällä kertaa Pyhän haudan kirkolle vaan kuljemme Via Dolorosaa kohti itää ja Leijonaporttia.
Kun pääsemme ulos portista, oikealla alkaa islamilainen hautausmaa. En muista koskaan kulkeneeni tästä, joten päätämme mennä muurin viertä jatkuvan hautausmaan läpi.
Tunnelma on hiljainen ja rauhallinen. Öljymäki kohoaa ylväänä vasemmalla ja kaupungin muuri oikealla.
Öljymäellä näkyy valtava juutalainen hautausmaa. Sen sijainti liittyy siihen, että Vanhassa testamentissa ennustetaan Messiaan ilmestyvän Öljymäellä ja etenevän sieltä Temppelivuorelle.
Olemme niin liki muuria, että Temppelivuori tai siellä sijaitseva Jerusalemin ikonisen rakennus, Kalliomoskeija, ei näy tähän. Yhtäkkiä huomaan kuitenkin jotain muuta tärkeää. Tuossahan on umpeen muurattu Kultainen portti!
Palmusunnuntaina Jeesus ratsasti tästä portista kaupunkiin. Vanhassa testamentissa ennustettu Messias oli saapunut. Myös Jeesuksen toisen tulemisen uskotaan tapahtuvan tämän portin kautta.
Portti muurattiin ensimmäisen kerran umpeen jo 800-luvulla, mutta se avattiin välillä ristiretkeläisten toimesta. Osmanien valtakunnan sulttaani Suleiman sulki portin vuonna 1541 ja siitä lähtien se on ollut koko ajan ummessa.
Öljymäki on keskeinen tapahtumapaikka
Nappaan useita kuvia portista ja sitä vastapäätä avautuvasta Öljymäen maisemasta.
Öljymäki on tuttu monista Uuden testamentin tapahtumista: Jeesus saapui palmusunnuntaina Jerusalemiin juuri Öljymäen kautta, sinne hän vetäytyi rukoilemaan opetuslastensa kanssa pääsiäisaterian jälkeen ja hänen arvellaan astuneen taivaaseen juuri Öljymäen huipulta.
Alueella on edelleen keskeinen rooli kristittyjen pääsiäisen vietossa. Palmusunnuntaina Öljymäen huipulta lähtee tuhansien ihmisten kulkue, joka ohittaa Getsemanen puutarhan ja jatkaa kohti vanhaa kaupunkia. Palmunlehtiä heiluttavat ihmiset laulavat ja rukoilevat laskeutuessaan alas vuorelta.
Myös varhain pääsiäissunnuntaina monet kristityt kokoontuvat Öljymäelle jumalanpalvelukseen. Messun alussa taivas on vielä pimeä, mutta seurakunnan laulaessa ylösnousseesta Kristuksesta aurinko nousee ja taivas kirkastuu kirkastumistaan.
Tuo messu olisi kiva joskus kokea itse, mutta nyt on kuitenkin aika jatkaa iltalenkkiä muurin viertä kohti etelää.
Auringon laskiessa kierrämme Petronellan kanssa takaisin sisään vanhaan kaupunkiin Siionin portista ja kävelemme armenialaiskorttelin läpi Jaffa-portille.
Kun lopulta palaamme Felm-keskukselle ja käyn yöpuulle, pohdin mielessäni, että ehkä tästä illasta voisi sittenkin syntyä jonkinlainen pääsiäisjuttu. Ainakin siitä syntyy juttu iltalenkistä kolmen uskonnon pyhässä kaupungissa.
Kuvat ja teksti: Heli Vuohelainen
P.S. Kiitos taustatiedoista Sari-Johanna Kuittilo ja Sa’ed Khoury.
