Rakas päiväkirja on uusi juttusarja, jossa työntekijämme Mimosa Hedberg kertoo omakohtaisia kuulumisia koronaepidemian keskeltä Kathmandusta.
Elämä Nepalissa ei ole ikinä tylsää. Havahduin yhtenä päivänä siihen, kun ikkunastani kaikuivat naapurien lasten huudot kuorossa: ”Bandar, bandar, bandar!”
Ryntäsin katsomaan ikkunasta kaupungin katoilla keikkuvaa apinalaumaa. Vaikka apinoihin törmää ympäri Kathmandua, on näky silti aina yhtä hätkähdyttävä, kun koti-ikkunasi edessä tasapainoilee kymmenpäinen kirppuinen lauma edeten huteran tiilitalon katolta toiselle.
Myös nepalilaisille apinoiden näkeminen on jännittävää. Naapuritalojen katoille kertyi pian lasten huutojen innoittamana iso yleisö. Apinalauma oli tervetullut piristys kaikille korona-arkeen ja eristyksissä elämiseen.
Epävarmuutta epävarmuuden perään
Tänä vuonna huonot uutiset eivät ota loppuakseen. Kathmandussa ja Nepalissa koronatapausten määrä sen kuin kasvaa, samoin myös kuolemat. Nepalissa on mennyt rikki jo yli 200 000 tapauksen raja.
Olen nyt Nepalissa ainoana suomalaisena työntekijänä, ja se on tuonut työhön yhä vain lisäpaineita. En malta odottaa kahden viikon lomaa, joka on alkamassa huomenna! Loman aattona saapui kuitenkin lisää huonoja uutisia. Lehtitiedot povaavat Kathmanduun uutta lockdownia. Juuri, kun olin odottanut pääseväni raikkaaseen vuoristoilmaan, hetkeksi pois Kathmandun laakson saasteista ja surullisten uutisten parista.
Muistan vielä liian hyvin ensimmäisen lockdownin, joka alkoi Nepalissa maaliskuun puolivälissä. Silloin koronatapauksia oli todettu täällä vasta yksi, mutta maa päätti toimia etunojassa ja pysäyttää viruksen etenemisen tykkänään.
Seurasi kesäkuulle kestävä tiukka ulkonaliikkumiskielto, jonka aikana sai käydä vain kaupassa, apteekissa tai sairaalassa. Se oli henkisesti rankkaa aikaa.
Minua ei uusi eristäytymisen aika houkuta, mutta tarvetta sille kyllä aidosti on. Lohdutusta tuo se, että samassa tilanteessa ovat niin monet ympäri maailmaa. Niin monen mielessä on sama kysymys: milloin tämä kaikki päättyy?
Karvakavereita ja hyviä uutisia
Minulle tärkeäksi selviytymiskeinoksi haastavissa oloissa on osoittautunut hyviin uutisiin ja hetkiin pysähtyminen.
Tänään luin kumppanijärjestömme raporttia, jossa kerrottiin tukemastamme auttavasta ja ilmaisesta mielenterveyspuhelimesta. Kesäkuusta lähtien kolme koulutettua psykologia on antanut mielenterveystukea yli 600 ihmisille Nepalin koronakriisin keskellä!
Jokaisen on löydettävä omat selviytymiskeinonsa. Välillä ne voivat olla aivan yksinkertaisia, arjen pieniin ja kummallisiin tilanteisiin kuten vaikkapa apinalauman kommelluksiin uppoutuminen. Tai kadulla vastaan tulevien lasten hymyt, kun kuljen ulkona Pikku Myy -maskissani.
Vielä apinoita enemmän omaa jaksamistani tukee juuri nyt uusi perheenjäsen Sulo. Hän on Kathmandun kadulta pelastettu kissanpentu, josta on tullut muutamassa viikossa koronavuoteni pelastus.
Teksti ja kuvat: Mimosa Hedberg
