Joukko kehityksen ja uskontojen asiantuntijoita keskusteli Suomen Lähetysseuran kutsumana 15.11. arvopohjaisesta kehitysyhteistyöstä ja pohti uskonnollisten järjestöjen tarjoamaa lisäarvoa valtion kehitysyhteistyölle. Paikalla oli niin kansalaisjärjestöjen, akateemisen maailman kuin ulkoasiainministeriönkin edustajia.
Ei olemassa arvovapaata kehitysyhteistyötä
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan lehtori ja dosentti Elina Vuola peräsi uskonnollisilta järjestöiltä läpinäkyvämpää ja avoimempaa viestintää työtä ohjaavista arvolähtökohdista, mutta korosti arvojen olevan läsnä kaikessa työssä.
”Arvovapaata kehitysyhteistyötä ei ole olemassakaan – myös sekulaaria kehitysyhteistyötä ohjaavat arvot”, Vuola muistutti.
Ulkoasiainministeriön eettiset ohjeet velvoittavat kehitysyhteistyöjärjestöt toimimaan tavalla, joka ei edistä mitään tiettyä aatetta, uskontoa tai poliittista kantaa. Järjestöjen kohdemaissa uskonnot ovat kuitenkin toiminnan viitekehys, ja moni valtion kehitysyhteistyövaroja käyttävä järjestö pohjaakin toimintansa kristillisiin arvoihin. Alivaltiosihteeri Anne Sipiläinen ei pidä asetelmaa ristiriitaisena. Hänen mukaansa kehityksestä puhuttaessa uskontoja on mahdoton sivuuttaa.
”Suurin uhka uskonnon ja kehityksen väliseen suhteeseen liittyvässä keskustelussa ei ole vahvat näkemykset suuntaan tai toiseen, vaan se, ettei tätä tematiikkaa oteta huomioon lainkaan”, Sipiläinen totesi.
Sipiläinen kehotti kansainvälistä uskonnollista yhteisöä osallistumaan myös uusien, vuoden 2015 jälkeen voimaan astuvien, kehitystavoitteiden määrittelemistä koskevaan keskusteluun.
Uskonnot inhimillisen kehityksen välineenä
Uskonnot ovat kehityskeskustelussa pinnalla etenkin Arabikevään ja sitä seuranneiden vaalitulosten myötä.
”Uskonnot on väkevä yhteiskunnallinen voima, niin hyvässä kuin pahassa. Tässä piilee myös niiden potentiaali toimia edelläkävijänä, kuten kävi esimerkiksi apartheidin vastaisessa liikkeessä, jossa kirkot ottivat vahvasti kantaa”, Kirkon Ulkomaanavun kirkollisen työn ja kansalaistoiminnan päällikkö Petri Merenlahti totesi.
Kirkkojen rooli kehityksessä on ollut nimenomaan oikeudenmukaisuuden ja inhimillisen kehityksen ajaminen.
”Kehitys ei ole vain taloudellista hyvinvointia, vaan valinnanvapauden mahdollisuutta, aikuisten lukutaitoa ja elinajanodotteen parantumista”, Etelä-Afrikan yliopiston professori Tinyiko Maluleke totesi.
Kirkkojen maailmanneuvoston apulaisjohtaja Isabel Phiri puolestaan korosti kulttuurisidonnaisten ja uskonnollisten tapojen potentiaalia kehityksen edistäjinä. Kansanparantajilla voi olla merkittävä rooli esimerkiksi hiv-työssä, jos nämä voimavarat osataan huomioida.
