Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. (Mark. 10:33-34)
Pääsiäisen kertomukset sisältävät vahvan sanoman pelosta ja rohkeudesta. Kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen Jerusalemin-matkasta, hän tiesi mitä siellä perillä oli odottamassa. Voimme pohtia, miltä keskustelu näytti. Näkyikö pelko Jeesuksen silmissä? Kuuluiko värinää hänen äänessään?
Hän tiesi, että Jerusalemissa häneltä riisuttaisiin koko ihmisarvo fyysisesti ja hengellisesti. Kuitenkin hän jatkoi matkaansa Jerusalemiin, koska ”Ihmisen poika ei ole tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”
Kun vuonna 2020 valmistaudumme pääsiäisen viettoon, pelko on osa monen arkea. Tunnemme kertomukset koronaviruksesta ja sen luomista uhista. Monilla, joilla on muutenkin haasteita terveytensä kanssa, pelko tartunnan saamisesta on lisännyt huolia.
Meitä ahdistaa lähisukulaistemme tilanne. Sen lisäksi huoli omasta toimeentulosta synkistää monen arkea. Sosiaalinen ja fyysinen etäisyys sekä eristäytyminen voivat myös lisätä yksinäisyyden tunnetta.
Emme tiedä, miten pitkään pelkoa aiheuttava tilanne tulee jatkumaan, emmekä sitäkään, mitä kaikkea se tulee tuomaan mukanaan. Mutta pääsiäisen sanomassa on ainakin kolme ulottuvuutta, jotka auttavat meitä eteenpäin.
Ensimmäinen ulottuvuus koskee pelkoa. Jeesuksen tuskainen rukous Getsemanessa osoittaa, että hänkin kantoi ahdistusta ja etsi poispääsyä. Kertomuksessa hän kuitenkin tuo pelkonsa Isä Jumalan käsiin, ja jättää elämänsä Hänen haltuunsa. Huoli ja pelko kuuluvat ihmiselämään, eikä meidän pidä kantaa siitä huonoa omatuntoa. Pääsiäisen kertomuksista näemme, että saamme luottaa Jumalan kantavan meitä kaikessa, myös pelossa.
Toinen ulottuvuus on palveleminen. Emme pysty asettumaan Jumalan kenkiin ja kertomaan, miksi koko maailma kohtaa tämän valtavan kriisin. Meillä ei ole vastauksia siihen. Mutta uskomme keskuksessa on palveleminen.
Kriisin keskellä ihmiset ovat pitäneet huolta niin omaisista kuin kaukaisista lähimmäisistä. Moni on antanut aikaansa ja varojaan toisten auttamiseen. Pimeydessä on paljon valoa, ja monelle peloissaan olevalle toivo on palautunut myötätunnon kautta.
Kolmas ulottuvuus on toivo. Pääsiäisaamun tapahtumat kertovat toivosta, jota edes äärimmäinen eristäminen ei pysty pysäyttämään. Kivi haudan edestä sai väistyä, ja elämä astui esiin. Tämä merkitsee sitä, että on olemassa koronan jälkeinenkin elämä, vaikka se olisikin toisenlainen kuin mihin olemme tottuneet.
Kun tämän pääsiäisen aikana puhumme tavallista enemmän kuolemasta, pääsiäinen muistuttaa, että Kristus on voittanut myös kuoleman ja avannut meille tien täyteen ja loppumattomaan elämään yhteydessä ja yltäkylläisyydessä.
Rolf Steffansson Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja
