”Ajattelin, että minun pitää rikkoa hiljaisuus ja kertoa oma tarinani, olla esimerkkinä. Meitä on niin monta, jolla on samanlainen tarina. Miksi siis on olemassa stigmaa ja sosiaalisia esteitä? Ajattelin, että minun pitää puhua, jotta muutkin rohkaistuisivat puhumaan”, Matrika Devkota kertoo.
Psykososiaalinen vammaisuus tarkoittaa mielenterveyden haasteiden kanssa eläviä ihmisiä. Koshish edistää psykososiaalisesti vammaisten ihmisten asemaa kahdella tasolla. Ensinnäkin se tekee vaikuttamistyötä päättäjien tasolla muuttaakseen syrjivää lainsäädäntöä.
”Mielenterveyden ongelmien kanssa elävät ihmiset Nepalissa eivät voi äänestää tai ryhtyä ehdokkaaksi vaaleissa. Emme ole tasa-arvoisia lain edessä”, Devkota sanoo.
Toiseksi Koshish toimii yhteisöissä lisäten tietoa psykososiaalisesta vammaisuudesta esimerkiksi television ja radion kautta ja tarjoten vertaistukea. Nepalissa mielenterveyteen liittyy Devkotan mukaan paljon sukupolvelta toiselle periytyvää leimaamista. Mielenterveysongelmien kanssa eläviä voidaan jopa pelätä.
”Ajattelin ennen, että minä olin ainut universumissa, jolla oli sellaisia ongelmia. Eristäydyin, eikä minulla ollut ketään, jonka kanssa puhua. Siksi järjestömme tarjoaa nyt myös vertaistukea, jotta samankaltaisten haasteiden kanssa elävät ihmiset voivat tulla yhteen.”
Yhteistyötä psykososiaalisesti vammaisten ihmisten oikeuksien puolesta
Lähetysseuran ja Koshishin yhteistyö alkoi vuonna 2017. Nykyisen kehitysyhteistyöohjelman aikana 2018–2021 Lähetysseura ja Koshish ovat Devkotan mukaan työskennelleet YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen toimeenpanemiseksi. Työ keskittyy erityisesti niihin lainsäädäntötason esteisiin, joita mielenterveyden ongelmien ja psykososiaalisen vammaisuuden kanssa elävät ihmiset kohtaavat.
”Haluamme muuttaa lainsäädäntöä niin, että se huomioi psykososiaalisesti vammaiset ihmiset. Pyrimme lisäämään päättäjien tietoisuutta ja muuttamaan heidän asenteitaan ja toimintaansa. Erityisesti pyrimme vaikuttamaan hallituksen virkamiehiin, parlamentaarikkoihin, oikeuslaitokseen sekä Nepalin perustuslaillisiin elimiin, kuten kansalliseen ihmisoikeuskomissioon, kansalliseen naisten komissioon sekä osallisuuden komissioon. Olemme tiedottaneet jatkuvasti näille tahoille velvoitteesta harmonisoida lainsäädäntöä YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ja Nepalin uuden perustuslain mukaiseksi”, Devkota kertoo.
Työ on ollut tuloksekasta. Devkota kertoo siitä yhden konkreettisen esimerkin.
”Työmme tuloksena pitkäaikaiset mielenterveyden ongelmat on laskettu psykososiaalisena vammaisuutena mukaan vammaisuuden kymmeneen tyyppiin. Tuhannet pitkäaikaisten mielenterveyden ongelmien kanssa elävät ihmiset saavat nyt vammaiseläkettä osana hallituksen sosiaaliturvaa.”
Vielä riittää kuitenkin tehtävää. Huolimatta siitä, että Koshish on tehnyt jatkuvasti vaikuttamistyötä päättäjiä kohtaan ja nostanut esiin velvoitetta lakkauttaa ja muokata syrjivää lainsäädäntöä, on edelleen olemassa lainsäädäntöä, joka rajoittaa psykososiaalisesti vammaisten ihmisten osallistumista.
”Olemme käyneet oikeutta korkeimmassa oikeudessa näiden lakien lakkauttamiseksi. Valitettavasti korkeimman oikeuden päätös äänestysoikeuksista ja syrjivien lakien lakkauttamisesta on viivästynyt”, Devkota sanoo.
Kehitysyhteistyö on nimenomaan yhteistyötä. Mitä Devkota ajattelee yhteistyöstä Lähetysseuran kanssa?
”Yhteistyö tarkoittaa, että kaksi tahoa päättää tehdä jotain yhdessä. Tuen vastaanottajan ja tuen antajan välillä on toki aina piilossa olevaa epätasapainoa, mutta yhteistyömme Lähetysseuran kanssa on aina tarkoittanut sitä, että Lähetysseura työskentelee yhdessä paikallisten ihmisten kanssa. Paikalliset ihmiset pyrkivät itse yhteisön jäseninä toimimaan yhteisönsä hyväksi sen sijaan, että muut tekisivät niin heidän puolestaan. Näkyviä vammoja priorisoidaan, ja niiden parissa työskentelyyn on olemassa paljon resursseja globaalisti, ja olemmekin hyvin ylpeitä siitä, että Lähetysseura työskentelee juuri meidän kanssamme tasa-arvoisena kumppanina.”
Devkota jakaa myös muistojaan Lähetysseuran kanssa työskentelystä.
”Muistan, että minulla oli kunnia vierailla ulkoministeriössä Lähetysseuran kanssa, kun olin Suomessa käymässä. Olen myös painottanut Lähetysseuralle vammaistyön priorisoinnin tärkeyttä.”
Teksti: Minna Havunen
*** Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. ***
