Kuusi miljoonaa Nepalin dalitia odottaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa Nepalissa. Vielä nykyäänkään ylempikastiset eivät halua edes koskettaa dalitia, jolta puuttuvat perusoikeudet. Maan väliaikainen hallitus valmistelee uutta perustuslakia, ja kristilliset kirkot tekevät vaikuttamistyötä, jotta lakiin saadaan selvä merkintä ihmisoikeuksista.
Sada Laxmia, 14, haluaa työskennellä tulevaisuudessa ompelijana. Nyt hän viettää kuitenkin sisartensa kanssa päivät riisinkorjuussa auringonnoususta pimeän tuloon asti Jutepanin kylässä lähellä Lalitpurin kaupunkia. Sada kuuluu dalitien kastiin; päiväpalkka, jonka hän saa maanomistajalta työstään on 1,50 euroa.
”Olen opiskellut lukutaitoluokassa ja voisin jatkaa peruskouluun ja hankkia ammatin. Mutta miten perheeni selviää, jos en työskentele enää peltotöissä?”
Suomen Lähetysseuran yhteistyökumppanin Samaritan Uplift Servicen ohjelmakoordinaattori Bimala Gayak kertoo, että dalitien tilanne on sietämätön. Gayak on myös dalit ja tietää, miltä tuntuu, kun joutuu lähtemään pois ruokapöydästä ylempikastisten tullessa huoneeseen. Hän tietää, miltä tuntuu olla saastainen hindujen silmissä.
”Koulutus on tärkein. Kun ymmärrämme, miksi meitä syrjitään, ja että se ei ole meidän vikamme, voimme muuttaa yhteiskuntaa sisältä päin. Meidän kristittyjen tulee taistella sen puolesta, että kaikkia ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti.”
Dalitit vaativat oikeuksiaan
Viisi tuhatta dalitia kokoontui Kathmanduun 7. joulukuuta viime vuonna Dalit Janjati -puolueen kokoukseen. Samaan aikaan valmisteltiin suurmielenosoitusta, jossa dalitit vaativat oikeuksiaan.
”Tämä on historiallinen hetki, jossa haluamme olla mukana. Tuhansia daliteja on saapunut eri puolilta maata”, toteaa Bimala Gayak.
Dalitit toivovat, että heidän oikeutensa kirjataan uuteen perustuslakiin.
”Nykyinen hallitus on jo säätänyt lakeja syrjintää vastaan, mutta niitä ei noudateta”, harmittelee Uplift Servicen juristi Bishnu Gurung.
Simal Jhodi on tullut pääkaupunkiin Nepalin kaakkoisosasta Sarlahista 65 muun dalitin kanssa.
”Aiemmin olimme hiljaa. Nyt olemme järjestäytyneet ja vaadimme kansalaisoikeuksiamme. Linja-automatka oli kallis, mutta meidän pitää näyttää, että olemme valmiita taistelemaan oikeuksiemme puolesta.”
Kirkossa kaikki ovat samanarvoisia
On lauantai ja Laxmipurin kylän asukkaat pitävät lepopäivän kiireisen sadonkorjuuajan keskellä. Rehevät metsät vaihtuvat riisipeltoihin, kuoppaisella tiellä tulee vastaan heinäkuormia vetäviä puhveleita. Tietä reunustavat olkikattoiset savimajat, ja tuon tuosta kanat, koirat ja vuohet kirmaavat tien yli.
Paikallisen seurakunnan pastori Joseph Soren kertoo, että taistelu dalitien oikeuksista ei tarkoita sitä, että arvostellaan muita kansaryhmiä. Päämääränä on luoda yhteiskunta, jossa kaikilla on yhtäläiset oikeudet.
”Suuri osa kristityistä on köyhiä daliteja. Kirkossa ei ole kasteja, usko Jeesukseen antaa kristityille tasa-arvon. Kristinusko voi toimia esikuvana siitä, miten haluamme daliteja kohdeltavan yhteiskunnassa.”
Kello on jo kymmenen, ja jumalanpalvelus alkaa santalkirkossa, joka on luterilainen kirkko. Pyhäkoululapset tanssivat ja laulavat sadonkorjuulaulun. Aikuiset istuvat lattialle levitetyillä riisinolkimatoilla ja lyövät rummuilla tahtia ja laulavat mukana. Tuulenhenkäys käy sisään ikkuna-aukoista.
”Santalkirkko on tärkeä meidän identiteetillemme. Täällä säilyvät meidän kielemme, kulttuurimme ja laulumme”, toteaa kaksitoistavuotias Nilu Namita Soren.
Koulutus lisää arvostusta
Markku Voutilainen toimii Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyökoordinaattorina Nepalissa. Hän kertoo, että 80 % Nepalin väestöstä elää maataloudesta. Dalitit pitävät yhteiskunnan käynnissä: he viljelevät maata ja korjaavat riisin maanomistajien pelloilta. Silti heille maksetaan pienempää palkkaa kuin ylemmän kastin jäsenille. Heidän työpäivänsäkin ovat pidemmät.
”Meitä on syrjitty paljon tässä kylässä. Kerrankin ylempikastiset yrittivät estää meitä korjaamasta kyläämme johtavaa tietä”, kertoo Natchan Marandi.
”Kun Uplift alkoi järjestää meille koulutusta, ylempikastiset alkoivat osoittaa arvostustaan meitä kohtaan.”
Lähetysseuran yhteistyökumppani Morangin alueella on paikallinen luterilainen kirkko, joka vastaa Samaritan Uplift Servicen projekteista kylissä.
Malati Devi Karn on bramiini, joka asuu dalitien naapurissa. Hän on huomannut, että naapurit ovat olleet terveempiä sen jälkeen, kun Uplift aloitti työn kylässä.
”Haluan, että dalitien oikeuksia parannetaan. Toivon, että lapset pääsevät kouluun ja dalitit saavat paremmat elinolosuhteet. Olen usein ollut neuvoton nähdessäni dalitien kärsimystä, mutta nyt tiedän, että voin auttaa heitä Uplift-järjestön kautta. On hienoa, että kristillinen järjestö näyttää esimerkkiä, miten ihmisoikeudet pitäisi panna käytäntöön.”
Toteutuuko kastienvälinen yhdenvertaisuus?
Kali Bahadur Rokaya on ollut mukana perustamassa kirkkojen yhteistyöelintä National Council of Churches of Nepal. Vuodesta 2007 hän on toiminut kansallisessa ihmisoikeuskomiteassa. Rokayan mielestä maan kehitystä hidastaa fatalistinen maailmankuva, joka on peräisin hindulaisuudesta.
”Moni ajattelee: miksi auttaa heikkoja ja köyhiä, jos nämä ovat itse edellisessä elämässään eläneet niin, että ovat ansainneet nyt kurjuuden. Tällä hetkellä Nepalissa vallitsee tietämättömyys ja lakien puute. Tarvitsemme vahvan johtajan, joka voi saattaa yhteiskunnan oikeille raiteille.”
”Kastiajattelu on juurtunut syvälle kulttuuriimme. Nepalissa on uskonnonvapaus, mutta kastijärjestelmä on sosiaalinen, yhteiskuntaa koskeva rakennelma. Ihmisten ajatustavan pitää muuttua, jotta yhteiskuntaa voidaan kehittää. Kristinusko on nyt osittain syrjittyjen uskonto Nepalissa. Toivon, että tulevaisuudessa olemme kaikki yhdenvertaisia. Tahdon olla näyttämässä tietä ulos syrjinnästä.”
***
teksti ja kuvat: Joanna Lindén (käännös ruotsista Paula Laajalahti)
kirjoittaja on Lähetysseuran tiedottaja; hän vieraili Nepalissa marraskuussa 2010
