Myanmarin sotilasvallankaappausta vastustavassa kansalaisliikehdinnässä sukupuoliroolit ovat olleet kuluvana keväänä hyvin erilaiset kuin vuoden 1988 kansannousun tai vuoden 2007 sahramivallankumouksen aikana, jolloin kansalaiset viimeksi protestoivat sotilasjunttaa vastaan. Silloin mielenosoituksissa puhuivat ja näkyivät miehet, mutta nyt naiset ovat ottaneet aiempaa vahvemman roolin, kertoo Lähetysseuran yhteistyöjärjestö Euro Burma Officen asiantuntija ja naisten oikeuksien puolesta vuosikausia työskennellyt Nang Lao Liang Won, jota kutsutaan nimellä Tay Tay.
”Näissä protesteissa nuoret naisaktivistit käyttävät sosiaalista mediaa ihan uudella tavalla mobilisoidakseen mielenosoituksia. He myös kertovat sosiaalisessa mediassa toiminnastaan. Miehet tukevat ja rohkaisevat näitä naisia ja antavat heille tilaa. Sukupuoliroolit ovat muuttumassa”, hän sanoo.
Arvioiden mukaan naisia on jopa 60 prosenttia eturivin mielenosoittajista.
”Myanmarin demokratisoitumisen 10 vuoden aikana nuorten naisten sukupolvi on kouluttautunut ja kehittänyt itseään, ja nyt he käyttävät taitojaan mielenilmausten organisoinnissa.”
Naisten aseman vahvistumisesta viimeisen vuosikymmenen aikana kertoo myös heidän poliittisen osallistumisensa kasvu. Liittovaltiotasolla naisia oli päättäjinä 6 prosenttia vuonna 2010, kun 2020 luku oli jo 17 prosenttia.
Naisia on myös pidätetty, kidutettu ja tapettu sotilasvallankaappauksen aikana. Kuitenkin sekä pidätetyistä että tapetuista suurin osa on miehiä. Keinotekoiset pidätykset ja pakkokatoamiset kohdistuvat useammin miehiin. Toukokuun puoliväliin mennessä mielenilmauksissa oli kuollut 788 ihmistä, joista 47 oli naisia ja tyttöjä.
Sarongit kaduilla pelottavat poliiseja
Tay Tay kertoo konkreettisen esimerkin sukupuoliroolien murroksesta. Kansalaisaktivistit ryhtyivät helmikuisen sotilasvallankaappauksen jälkeen käyttämään naisten vyötäröilleen sitomaa sarong-vaatetta vastarinnan välineenä. Myanmarissa on perinteisesti uskottu, että jos mies kävelee sarongin alta, hänen miehinen voimansa häviää. Naiset ovat käyttäneet tätä uskomusta hyödykseen ja kiinnittäneet sarongeja katujen ylle naruille roikkumaan, mikä on hidastanut poliisimiesten etenemistä mielenosoittajia kohti.
”Koska poliisit eivät ole halunneet kävellä kankaiden alta, mielenosoittajat ovat ehtineet paeta ja piiloutua. Turvallisuusjoukot ovat joutuneet poistamaan sarongeja kaduilta roikkumasta. Hallinto on myös televisiossa sanonut ryhtyvänsä oikeustoimiin niitä ihmisiä vastaan, jotka tuovat sarongeja kaduille”, hän sanoo.
”Myös etenkin nuoret miehet ovat tukeneet sarong-kampanjaa. He ovat vanhoista uskomuksista piittaamatta pukeneet sarongeja päälleen ja jopa päähänsä ja tukeneet näin naisten kampanjaa. Kampanjassa onkin ollut viestinä sekä diktatuurin että patriarkaatin vastustaminen.”
Miehille on varattu taistelijan ja neuvottelijan rooli
Tay Tay puhui Myanmarin protesteista Lähetysseuran, ulkoministeriön, CMI – Martti Ahtisaari Peace Foundationin ja Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä The role of men and masculinities in agenda 1325 -työpajassa viime viikolla. Työpajassa pohdittiin rauhanprosesseja ja -välitystä sukupuolinäkökulmasta ja erityisesti miesten roolia YK:n Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselma 1325:n toimeenpanemisessa. YK:n turvallisuusneuvoston vuonna 2000 hyväksymässä päätöslauselmassa painotetaan naisten ja tyttöjen oikeutta osallistua rauhaan ja turvallisuuteen liittyvään päätöksentekoon. Lauselmassa myös velvoitetaan valtiot ja kansainväliset toimijat suojelemaan naisia ja ehkäisemään heihin kohdistuvaa väkivaltaa.
”Järjestimme työpajan, koska koemme, että miesten roolilla on keskeinen merkitys Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselmaan liittyvässä työssä. Haluamme tarkastella miesten roolia ja maskuliinisuuteen liittyviä odotuksia aiempaa monipuolisemmin. Jakamalla käytännön kokemuksia suomalaisten toimijoiden ja eri maissa toimivien kumppanien välillä tahdomme syventää aiheeseen liittyvää keskustelua ja tukea yhteistä oppimista”, sanoo Lähetysseuran asiantuntija Katja Vauhkonen.
”Miesten rooliin liittyy paljon oletuksia. Miehillä ajatellaan usein olevan sisäsyntyinen ymmärrys konflikteista ja rauhanprosesseista. Esimerkiksi rauhanneuvotteluissa miesten oletetaan puhuvan turvallisuuskysymyksistä tai vallanjaosta, kun taas naisten oletetaan keskittyvän terveys- ja koulutuskysymyksiin. Samoin miesten odotetaan olevan sotilaita, vallankumouksellisia sekä suojelevan perhettä ja kansakuntaa”, pohti tilaisuuden alustuspuheenvuorossaan asiantuntija Henri Myrttinen Gender Associations -konsulttitoimistosta.
Miesten roolia ja maskuliinisuuteen liittyviä odotuksia ei Myrttisen mukaan useinkaan kyseenalaisteta tai puhuta siitä sukupuolikysymyksenä. Sen sijaan miesten rooli otetaan annettuna. On normi, että rauhanneuvotteluiden osapuolet ja instituutiot, kuten valtiot tai esimerkiksi YK, näyttäytyvät hyvin miesvaltaisina eikä niiden patriarkaalisia rakenteita haasteta.
Naiset, rauha ja turvallisuus -keskustelussa miesten ja poikien roolia käsitellään edelleen suppeasti. Usein tuodaan esiin miesten vastuuta tasa-arvoa edistävinä ”gender championeina”. Sen sijaan maskuliinisuuden malleja käsitellään vähän. Myös toksisesta maskuliinisuudesta puhuttaessa näkökulma on Euroopasta poispäin katsova ja neokolonialistinen: väkivallasta puhuttaessa ei tuoda esiin sitä, että sitä tapahtuu myös omassa maassamme.
Miten näihin haasteisiin voidaan puuttua? Myrttisen mukaan niin sanottuja ”gender championeja” – jotka usein ovat vanhempia, vaikutusvaltaisia miehiä – tarvitaan puhumaan sukupuolten tasa-arvon puolesta. Samalla heitä ja heidän edustamiaan instituutiota on kuitenkin pidettävä tilivelvollisina omista etuoikeuksistaan. Tärkeässä roolissa ovat myös ruohonjuuritasolla työskentelevät järjestöt, jotka voivat työnsä kautta muuttaa miesten ja naisten rooleja rauhanprosesseissa ja käsityksiä maskuliinisuudesta.
Tasa-arvon vahvistamiseen rauhanvälityksessä tarvitaan myös miehiä
Rauhanvälittäjät ovat tärkeässä rooleissa rauhanprosessissa, mutta vain pieni osa rauhanvälittäjistä on tällä hetkellä naisia. CMI:n Naiset ja rauhanvälitys-ohjelman johtaja Johanna Poutanen kertoi tilaisuudessa Gender and Inclusive Mediation Strategies -seminaarisarjasta, jota CMI järjestää yhdessä YK:n poliittisten ja rauhanrakentamisen asiain osaston ja Oslon rauhantutkimusinstituutin kanssa tasa-arvon edistämiseksi rauhanvälityksessä. Vuosittain järjestettävässä seminaarissa rauhanvälittäjät jakavat näkemyksiä ja kokemuksia siitä, miten vahvistetaan naisten osallistumista rauhanprosesseihin.
Seminaari on Poutasen mukaan osaltaan nostanut esiin sen, että Naiset, rauha ja turvallisuus päätöslauselman eteenpäin viemiseksi tarvitaan keskustelufoorumeja, jossa on mukana sekä miehiä että naisia. Usein organisaatioissa osallistuminen delegoidaan naisille tai sellaisille miehille, jotka tukevat jo asiaa. On myös haastettava kapeita ja yksipuolisia käsityksiä siitä, että vain miehet – ja vain tietynlaisia ominaisuuksia omaavat miehet – voivat olla rauhanvälittäjiä. Tarvitaan konkreettisia työkaluja sekä miehille että naisille lisätä tasa-arvon toteutumista rauhanvälityksessä.
Kirkon Ulkomaanavun tukeman Uskonnollisten ja perinteisten johtajien rauhanvälitysverkosto toi tilaisuudessa esiin konkreettisen esimerkin, miten mies voi edistää naisten osallistumista rauhantyöhön. Thaimaassa asuva munkki ja mediavaikuttaja Ven Napan Thawornbanjob on avustava apotti Golden Mount -temppelissä Bangkokissa ja toimii johtajana Institute of Buddhist Management for Happiness and Peace (IBHAP) -järjestössä. Tilaisuudessa hän kertoi, miten hän on itse pyrkinyt eri tilaisuuksissa ehdottamaan naisia puhujiksi ja nostanut esiin, että miesten äänten lisäksi tulisi kuulla myös naisten ääniä. Hän on myös saanut vaikutusvaltaisia munkkeja puhumaan tasa-arvon puolesta.
Teksti: Minna Havunen
