Kansainväliset sitoumukset naisten aseman parantamiseksi eivät aina siirry tehokkaasti paikallistasolle, missä ihmiset elävät ensisijaisesti perinteisten normien värittämää elämää. Tilanteen parantamiseksi tarvitaan valtiohallinnon ja paikallisviranomaisten koulutusta, salliva yhteiskunta sekä ruohonjuurityötä, todettiin Lähetysseuran järjestämässä Globaali, lokaali nainen! -seminaarissa 25. syyskuuta Kiasmassa.
Seminaarissa tarkasteltiin, miten naisten taloudellinen osattomuus näkyy ja tuntuu eri toimijoiden perspektiivistä käsin ja etsiä ratkaisuja tilanteen muuttamiseksi – voisivatko eri sektorit yhdistää voimiaan uusin tavoin yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi?
Naiset YK-sanastoon 1970-luvulla
Suurlähettiläs Kirsti Lintonen muisteli, miten taistelu naisten oikeuksien puolesta YK-tasolla alkoi vuosikymmeniä sitten ja miten naiset tulivat YK-sanastoon.
”Globaalit toimijat olivat aina keskittyneet turvallisuuden edistämiseen ja makrotalouden kehittämiseen. 1970-luvulla näkökulma laajeni, kiitos suomalaisen apulaispääsihteerin Helvi Sipilän, joka osallistui kansainvälisen väestökonferenssin valmistelukokoukseen. Kokouksen lopussa Helvi kysyi, eiköhän väestönkehityksellä ole jotain tekemistä naistenkin kanssa. Hiljaisuuden jälkeen konferenssille valittu pääsihteeri tuli hänen luokseen ja totesi: ”Helvi, you have a point”.”
Alkoi naisten konferenssien sarja ja uudet elimet asioiden eteenpäin viemiseksi.
”YK:n viesti kuuluu: naiset ovat puoli maailmaa. Jokainen valtio toimii paremmin ja tuottavammin, kun naiset ovat mukana valtion ja talouden prosesseissa”, Lintonen totesi.
Lintosen mukaan YK ja sen lukuisat järjestöt toimivat tukea tarvitsevien valtioiden kanssa, mutta hyvin usein yhteistyöstä puuttuu koordinaatio, johdonmukaisuus ja kokonaisvaltaisuus käytännön tasolla. YK pyrkii parantamaan yhteistyön koordinointia nimikkeellä Yksi YK (Delivering as one), jonka myötä valtiot saavat huomattavasti enemmän omistajuutta kehitysohjelmaan.
Ei ihmetekoja
Kun naisella on oikeus työhön ja omaan toimeentuloon, hän kouluttaa lapsensa ja pystyy vaikuttamaan oman ja perheensä elämän suuntaan. Naisten oikeuksien toteutuminen on tehokkain keino vähentää köyhyyttä.
”Silti monissa kulttuureissa naiset ovat edelleen alamaisia miehille, heidät suljetaan yksinomaan kodin piiriin, ja he viljelevät maata perheen tarpeisiin. Miksi niin harvoin naiset saavat omistaa tai periä maata? Miksi niin monet naiset jäävät edelleen vaille äitiyshuoltoa, ja miksi valtava määrä naisia on edelleen vailla syntymä- tai henkilötodistusta?”, Lintonen kysyi.
Naisten aseman parantamiseen ei kuitenkaan vaadita ihmetekoja. Usein kysymys on suhteellisen yksinkertaisesta, mutta perustavanlaatuisesta ideasta. Tällaisia ideoita ovat esimerkiksi naisille jaetut pienlainat ja säästämisen kautta lainaa myöntävät säästölainaryhmät.
Säästölainaryhmät ovat osoittautuneet toimiviksi myös tansanialainen naisten oikeuksia edistävän TCRS-järjestön työssä. Järjestön toiminnanjohtaja Mark Leveri sekä TCRS:n kenttätyöntekijät Kellen Machibya ja Rehema Samweli todistavat päivittäin naisten voimaantumista pienissä kyläyhteisöissä.
TCRS:n projektit parantavat naisten taloudellista asemaa esimerkiksi kädentaito-, pienyrittäjyys- ja viljelykoulutuksen sekä säästölainaryhmien avulla. Tärkein tavoite on itseään arvostava nainen, joka siirtää oppimansa eteenpäin tuleville sukupolville. Säästölainaryhmissä naiset säästävät yhdessä omista varoistaan yhteiseen hyvään. Jokainen ryhmän jäsen saa kertyneitä varoja käyttääkseen.
”Yhteiskunnassamme uskonnollisia johtajia kuunnellaan. Kun nämä johtajat puhuvat ihmisoikeuksista, emme ole enää yksinäinen ääni erämaassa”, Leveri totesi.
Yritykset naisten puolesta
Myös yritykset ovat heränneet huomaamaan, että oikeudenmukainen yritystoiminta vahvistaa pientuottajien menestymistä. Mitä koulutetumpia naisviljelijät ovat, sitä paremmin he osaavat pitää puolensa ja ymmärtävät mihin panostaa saadakseen suuremman ja laadukkaamman sadon. Kulutusvalinnoilla on merkitystä naisten aseman kannalta.
Yritysnäkökulmaa seminaarissa edusti Cafetoria Oy:n toimitusjohtaja Ivan Ore, jonka mukaan perulaiset naiset ovat perulaisen yhteiskunnan tukipilareita. Oren yritys on osa Reilun Kaupan verkostoa, joka tukee pienviljelijöitä, joista suurin osa on naisia.
Ylistämällä alistettu?
Ulkoasianministeriön sosiaalipoliittinen neuvonantaja Timo Voipio peräsi uutta asennetta tasa-arvotyöhön.
”Meidän on huomattava, että maailman naiset eivät ole yhtenäinen massa ja että kaikki naiset eivät ole uhreja ja kaikki miehet riistäjiä. Meidän on huomattava erityisesti etnisten vähemmistöjen naiset ja vammaiset nuoret naiset, ne kaikkein haavoittuvimmat. Heidän oikeuksiensa edistäminen ei ole pois yleiseltä naisten oikeuksien edistämiseltä, päinvastoin”, Voipio korosti.
Olennaista on myös se, miten naisista puhutaan. Jos puhumme naisista suurena massana, kyläyhteisöjen ja kokonaisten valtioiden kehityksen vetojuhtina, unohdammeko heidän oikeutensa esimerkiksi koulutukseen pelkästään oman oppimisensa vuoksi?
Tasa-arvo pelinappulana
Miksi globaali ja lokaali sitten eivät kohtaa? Syitä on monia: maiden hallitukset eivät välttämättä jaa kansainvälisen yhteisön käsityksiä naisten oikeuksista, ja globaalien toimijoiden päätöksiä on viety kehitysmaihin maiden demokraattisesti valituilta johtajilta kysymättä. Usein tasa-arvoa käytetään YK-tasolla myös ”kiristysruuvina”, neuvottelujen pelinappulana muiden asioiden yhteydessä.
Lähetysseuran vaikuttamistyön asiantuntija Katri Leino-Nzau loppupuheenvuorossa kuultiin muutoksen voimasta paikallistasolla. Etiopialainen pienyrittäjäkoulutuksen käynyt säästöryhmän naisjäsen oli kertonut katuvansa vain sitä, ettei lähtenyt tulla mukaan aikaisemmin. ”Perheessämme saa nyt köyhyys riittää. Omat tyttöni koulutan niin pitkälle kuin voin, ja he ovat saaneet minusta esimerkin, miten nainenkin voi vaikuttaa elämän kulkuun”, nainen oli todennut.
Seminaari oli osa Lähetysseuran vuotuista Tasaus-kampanjaa, jonka keräystuotolla parannetaan naisten taloudellisia oikeuksia tukemalla naisten koulutusta ja pienyrittäjyyttä muun muassa Tansaniassa.
Suomen Lähetysseura 26.9.2012