ไมย่าเริ่มเข้าโรงเรียนตอนอายุ 6 ขวบในภาษาที่เธอไม่รู้จัก ต้องใช้เวลาอย่างน้อย 5 ปีในการทำความเข้าใจภาษาต่างประเทศ ให้ลึกซึ้งยิ่งขึ้นและเรียนรู้สิ่งใหม่ ไมย่าอายุเท่าไหร่เมื่อเธอเพิ่งเริ่มเรียน?
Osaisitko tehdä tämän yksinkertaisen laskusuorituksen? Todennäköisesti et, jollet ymmärrä thaita ja osaa lukea thai-aakkosia.
Otetaan sama suomeksi:
Maija aloittaa koulun 6-vuotiaana kielellä, jota ei osaa. Vieraan kielen syvällisempään ymmärtämiseen ja siten uusien asioiden oppimiseen menee vähintään viisi vuotta. Kuinka vanha Maija on, kun hän alkaa vasta oppia koulussa?
Esimerkki havainnollistaa, miten yksinkertainenkin abstrakti asia on vaikea ymmärtää, jos se opetetaan vieraalla kielellä. Samalla se kiteyttää yksikielisen koulutuksen problematiikan.
Unescon Tilastoinstituutti (UIS) keräsi vuonna 2017 tietoa opetuksen laadusta maailmalla. Julkaistu raportti maalaa synkän kuvan: tutkimuksen mukaan yli puolet maailman lapsista ja nuorista ei opi koulussa juuri mitään. Näin ollen yli 600 miljoonalla lapsella ja nuorella ei ole luku- ja kirjoitustaidossa edes perusosaamista.
Yksi yhdistävä tekijä on, että satoja miljoonia lapsia opetetaan kielillä, joita he eivät osaa. Tämä asettaa lapset jo varhaiskasvatuksessa epätasa-arvoiseen asemaan. Osa onnistuu kapuamaan kielimuurin yli, valtaosa putoaa opetuksesta pois.
Monikielisyys rakentuu vaiheittain
Monikielinen koulutus, jossa käytetään useampaa kieltä oppimiseen, voi rakentaa kielimuurin ylittävää siltaa lasten koulutielle. Periaate on, että esikoulussa lähdetään liikkeelle kotona puhutulla kielellä, jonka perustalle myöhempi oppiminen rakentuu.
”Äidinkielinen opetus nopeuttaa lukemaan ja kirjoittamaan oppimista, ja opetus voi alkaa suoraan sisällöistä. Jos koulu alkaisi tuntemattomalla kielellä, menisi lapsella vuosia oppia ymmärtämään, mistä ylipäänsä puhutaan. Näin ollen itse sisältö jäisi oppimatta”, Suomen Lähetysseuran monikielisen koulutuksen asiantuntija Kimmo Kosonen sanoo.
Vastaavasti vanhemmat ja sisarukset eivät voi olla oppimisen tukena, jos hekään eivät ymmärrä opetuskieltä. Äidinkieltä käyttäessä on myös helpompi tunnistaa ja arvioida kielestä riippumattomia luki- ja oppimisvaikeuksia.
Tutkimukset osoittavat, että mitä vahvempi äidinkieli, sitä helpompi on oppia myös toisella kielellä.
”Tähän perustuu koko monikielisen koulutuksen ajatus: lapsi oppii yhdellä kielellä ja voi myöhemmin käyttää oppimiaan asioita toisella kielellä. Kognitiinen kieli on vain jäävuoren huippu. Kaikki opittu tieto on pinnan alla, eikä se ole mitenkään riippuvainen kielistä, joita puhumme pintatasolla”, Kosonen sanoo.
Hän avaa monikielisen koulutuksen periaatteita vaihe vaiheelta. Kosonen kertoo, että äidinkielisen opetuksen rinnalle voisi ottaa suullista valtakielen opettelua esimerkiksi laulujen kautta jo esikoulun toisena vuonna. Kun peruskoulun toiselle luokalle tultaessa äidinkielinen lukutaito on opittu, voi lukutaitoakin alkaa siirtämään toiselle kielelle vieraiden kielten opetusmenetelmiä käyttäen.
”Kun perussanasto on jo hallussa ja opetusmateriaali hyvin suunniteltua, oppii lapsi uuden kielen kirjoitussäännöt helposti. Peruskoulun neljännelle luokalle tultaessa osaa oppiaineista voitaisiin jo alkaa opettaa toisella kielellä”, Kosonen sanoo.
Syvällisemmän kielitaidon oppiminen vie vähintään viisi vuotta, ja akateeminen kielitaito abstraktien asioiden oppimiselle saavutetaan noin seitsemässä vuodessa. Oppiminen on kuitenkin riippuvainen opetuksen laadusta, ja voi siksi kestää kehittyvissä maissa pidempäänkin. Ihannetilanteessa yläasteelle siirtyessä lapsella olisi kuitenkin valmiudet jatkaa opiskelua kummalla tahansa opitulla kielellä.
Järjestöistä yhteisöihin, päättäjistä lainsäädäntöön
Maailmassa puhutaan yli 7100 kieltä. Aasiassa kielten moninaisuus on kaikista suurin: maanosassa puhutaan yhteensä lähes 2300 eri kieltä. Koko maailman kielistä siis kolmasosa sijoittuu Aasiaan.
Myös kiinnostus monikieliseen koulutukseen on levinnyt Aasiassa viime vuosikymmenien aikana esimerkiksi Filippiineillä, Thaimaassa, Kambodžassa, Myanmarissa ja Nepalissa. Myös Lähetysseura on yhteistyökumppaniensa rinnalla mukana pitkäjänteisessä kielityössä.
Thaimaasta käsin kielten parissa pitkään työtä tehnyt Kimmo Kosonen on tutkinut, miten monikielistä koulutusta on voitu edistää. Tutkimuksen mukaan prosessi on edennyt parhaiten, kun vaikuttamistyö on lähtenyt sivullisten toimijoiden kautta liikkeelle. Näitä toimijoita ovat esimerkiksi Lähetysseuran kaltaiset kansainväliset kansalaisjärjestöt sekä paikalliset järjestöt, yliopistot, kirkot ja seurakunnat.
”Innostamalla paikallisia yhteisöjä pilottihankkeisiin myös korkeamman tason päättäjät ovat alkaneet nähdä positiivisia vaikutuksia. Tämän kautta on voitu saada aikaan monikielistä koulutusta edistäviä muutoksia paikallisessa lainsäädännössä.”
Esimerkiksi viimeisimmässä monikielisen koulutuksen konferenssissa Bangkokissa vuonna 2019 16:sta Aasian maasta osallistuneet opetusviranomaiset allekirjoittivat sitoutuvansa monikielisen koulutuksen toimintasuunnitelmaan.
”Tietääkseni missään muualla maailman kolkassa ei olla päästy näin pitkälle. Tämä on osoitus siitä, että eri tahojen pitkäjänteinen yhteistyö ja vaikuttamistoiminta tuottaa tulosta”, Kosonen sanoo.
Avoimessa maaperässä itää onnistuminen
Monikielisen koulutuksen kehittäminen vaatii aikaa ja resursseja järjestelmän rakentamiseen, opetusmateriaalien kehittämiseen sekä henkilökunnan kouluttamiseen. Kosonen kertoo, että yksi suurimmista haasteista on kuitenkin saada aikaan asennemuutosta valtion päättäjissä. Tästä johtuen liikkeelle on lähdettävä matalalla profiililla luottamusta ja verkostoja rakentaen.
”Esimerkiksi Thaimaassa on vallinnut ajatus, ettei thain yleiskieltä voi opettaa vieraana kielenä, koska se on valtion virallinen kieli. Thaimaassa on kuitenkin 70 kieltä ja puolet kansasta ei puhu virallista kieltä kotonaan.”
Otollisin maaperä vaikuttamistyölle on yhteiskunnissa, jotka antavat tilaa vähemmistökielille. Siellä missä järjestöt ja muut toimijat ovat saaneet tehdä työtään vapaasti, tavoitteissa on onnistuttu.
Esimerkiksi Kambodžassa kielivähemmistöjen lukutaitotyön juuret ovat jo 1970-luvulla, ja vuodesta 2002 alkaen pilotointia on tehty valtion virallisen koulutusjärjestelmän puitteissa. Mukana työssä on ollut Kimmo Kososen lisäksi esimerkiksi edelleen maassa vaikuttava Lähetysseuran asiantuntija Emma Holmström.
Järjestöjen yhteistyön lisäksi pontimena edistykselle on ollut Kambodžan hallinto. Vuonna 2016 opetusministeri Hang Chuon Naron totesi, että monikielinen koulutus edistää inklusiivisuutta ja yhdenvertaisuutta ja on siten keskeisessä roolissa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi Kambodžassa.
Lähetysseuran työ Kambodžan alkuperäiskansojen oikeuksien vahvistamiseksi jatkuu edelleen. Esimerkiksi 185 esikoululaista ja 1413 peruskoululaisista sai opetusta äidinkielellä vuonna 2019 ja vuonna 2020 yhteensä 59 opettajaa koulutettiin äidinkielisestä opetuksesta. Lähetysseuran työtä Kambodžassa tuetaan Suomen kehitysyhteistyövaroin.
Teksti: Anna Peltonen
