Harrasta tunnelmaa ja uhkaavaa pelkoa. Niko Humaliston mukaan Suomen luolista löytyvät kummatkin ääripäät. On katedraalimaisia tiloja, joissa valo leikkii seinillä. Toisaalta on luolia, joihin tunkeutuminen tuntuu epämiellyttävältä.
Luolavierailu tarjoaa matkan omille juurille, siirtymän nykyisyydestä vuosituhansien taakse. Luolat antavat kosketuksen aikakauteen, josta rakennetussa ympäristössä ei juuri ole säilynyt merkkejä.
”Luolat ovat pysyvää arkkitehtuuria nopeasti muuttuneessa, teollistuneessa ja kaupungistuneessa yhteiskunnassa. On pystytty jäljittämään, että luolat ovat olleet esikristillisiä palvontapaikkoja”, Niko kuvailee.
Nikon yhdessä suosikkiluolassa Lassilan linnavuorella Saimaan suunnalla on käyty taistelu suuren Pohjan sodan aikaan suomalaisten kyläläisten ja venäläisten kasakoiden välillä. Venäläiset yrittivät ampua suomalaisia ja savustaa heidät ulos luolasta. Kun he epäonnistuivat tässä, he kaatoivat kallionraoista kiehuvaa vettä luolassa piileskelevien suomalaisten niskaan. Kylmä kallio kuitenkin jäähdytti veden ennen kuin se satoi suomalaisten niskaan.
Historialliset tarinat ovat Nikolle tärkeä osa luolissa vierailua. Samaan aikaan harrastuksessa on läsnä kehollisuus. Vierailu saattaa muistuttaa urheilusuoritusta, sillä monet suomalaiset luolat ovat syntyneet jääkauden kasaamista siirtolohkareista. Niiden väliin syntyneet onkalot ovat vaikeakulkuisia verrattuna etelänlomilta tuttuihin tippukiviluoliin.
”Tuntuu vieraalta mennä isoihin ja näyttäviin luoliin. Ne eivät ole minulle niin kotoisia kuin nämä meidän ahtaat, sammaleiset louhikot”, Niko kuvaa.
Suhde luontoon läsnä harrastuksessa ja työssä
Niko on työskennellyt reilut kolme vuotta vaikuttamistyön parissa Lähetysseurassa. Lokakuun alusta alkaen hänen tittelinsä on vaikuttamistyön johtava asiantuntija.
Vaikuttamistyö on kuin työkalupakki, jonka tavoitteena on muuttaa maailmaa järjestelmätasolla köyhimpien ja heikossa asemassa olevien kannalta oikeudenmukaisemmaksi. Pakista Niko kaivaa työkaluja tilanteen mukaan: hän kahlaa läpi tutkimuksia, tiivistää niitä kohdeyleisölle sopivaksi kieleksi ja tekee omaa tutkimusta.
Työssään Niko käsittelee suuria ilmiöitä: on ihmisoikeusvastuuta, reilumpaa kansainvälistä verotusta ja ilmastorahoitusta. Suurten teemojen jälkeen Niko rentoutuu palaamalla juurilleen luoliin:
”Jokaisen ihmisen olisi ihan tervetullutta painua jonnekin maan uumeniin ymmärtääkseen sitä, että maasta me tulemme ja maata me hyödynnämme. Käytännössä sitä samaa tavaraa me olemme.”
Teksti: Tarmo Ylhävuori