Kehitysyhteistyöstä ja sen leikkauksista taitetaan peistä hallitusneuvotteluissa. Julkisessa keskustelussa monista eri instrumenteista ja useiden ministeriöiden hallinnoimasta rahoituksesta puhutaan noin 1,5 miljardin euron kokonaisuutena. Tämä näkökulma johtaa sopeutuskeskustelua väärälle uralle, koska tosiasiallisesti leikkauksia voi kohdentaa vain osaan tästä rahoituksesta.
Kehitysrahoitus jaetaan kahdeksi kokonaisuudeksi: varsinaiseen ja muuhun kehitysyhteistyöhön. Varsinaiseen kehitysyhteistyöhön kuuluvat Suomen kansainväliset toimet, kuten tuki kansalaisjärjestöille, maksatukset YK:n ohjelmille sekä humanitaarinen apu. Muu kehitysyhteistyö on hajanainen joukko erilaisia menoeriä koskien pakolaisten vastaanottamista, EU-maksuja ja siviilikriisinhallintaa.
Viime vuosi merkitsi käännettä kehitysrahoituksen historiassa: varsinaisen kehitysyhteistyön määrä (727 miljoonaa euroa) jäi alle puoleen kokonaisuudesta. Tilanne on seurausta siitä, kun kehitysyhteistyön piiriin luettavien toimien joukkoa on paisutettu menoilla, jotka eivät varsinaisesti pyri vähentämään köyhyyttä tai tukemaan pienviljelijöitä ilmastokriisissä.
Esimerkiksi kehitysrahoituksen pakolaismenojen osuus on kasvanut kahdeksassa vuodessa yhdestä kahteenkymmeneenviiteen prosenttiin. Toisin sanoen tehdyn kehitysyhteistyön määrä ei ole välttämättä lisääntynyt, vaikka kehitysrahoituksen määrä näyttäisi kasvaneen.
”Neuvottelupöydällä pyörivillä numeroilla on suuri merkitys.”
Varsinaisen kehitysyhteistyön tuloksellisuus, läpinäkyvyys ja tavoitteellisuus ovat vahvempia kuin pirstaleisessa muussa kehitysyhteistyössä. Kuitenkin kehitysyhteistyöleikkaukset koskisivat juuri tätä kokonaisuutta.
Tämän vuoksi neuvottelupöydällä pyörivillä numeroilla on suuri merkitys: 100 miljoonan euron leikkaukset tarkoittavat varsinaiseen kehitysyhteistyöhön 14 prosentin leikkauksia, 300 miljoonaa vastaa 42 prosenttia. Kun tähän päälle lisätään hallitusneuvottelijoiden ideoita siirtää varsinaisesta kehitysyhteistyöstä rahoitusta finanssisijoituksiin tai lisätä Ukrainan tukea tästä potista, siirtojen jälkeen rahoitusta voisikin olla jäljellä enää vain kolmannes.
Keskellä geopoliittista myllerrystä hallitusneuvotteluissa istuvat puolueet näkevät Suomen eturintamassa kamppailemassa maailman autoritäärisiä voimia vastaan. Samalla osa puolueista on valmiita leikkaamaan juuri niistä toimista, joilla demokratioita vahvistetaan. Kansainvälisen vaikuttavuutemme suhteen ei kuitenkaan ole olemassa tilannetta, jossa Suomi voi syödä kakkua ja säästää kakkua.
Niko Humalisto, johtava vaikuttamistyön asiantuntija
