Bimal Thapa tunnustelee keskittyneesti leluja lattialla. Yhdestä lelusta hän pitää erityisesti, siitä lähtee mukava ääni. Bimal Thapa on näkövammaisten asuntolan johtaja Dhadingin läänissä, mutta juuri nyt hän yrittää eläytyä näkövammaisen lapsen rooliin. Harjoitus on osa Lähetysseuran järjestämää lastensuojelukoulutusta.
”Asuntolassamme on 25 lasta ja haasteita on paljon, ongelmiakin. Täältä olen saanut paljon neuvoja ongelmien ratkaisemiseksi ja kotiin päästyäni aion tarttua hanakasti toimeen. Olen entistä paremmin ymmärtänyt sen, miten tärkeää on yrittää nähdä asioita lasten näkökulmasta”, Bimal sanoo.
Viime joulukuussa järjestettyyn peruskoulutukseen ja toukokuussa järjestettyyn jatkokoulutukseen kutsuttiin kaikki Forward Looking -järjestön tukemien koulujen rehtorit ja muita työntekijöitä sekä koulujen asuntoloista vastaavat henkilöt. Forward Looking on vammaisten etuja ajava kansalaisjärjestö, jonka kautta Suomen Lähetysseura kanavoi kummitukensa yli neljälle sadalle vammaiselle lapselle ja nuorelle eri puolilla Nepalia. Lisäksi koulutuksessa oli mukana Forward Lookingin omaa henkilökuntaa sekä kahden Lähetysseuran tukeman lastenkodin työntekijöitä.
Lapsetkin ovat yksilöitä
”Ymmärrän nyt, että lasten huono käytös ei ole heidän oma syynsä, vaan meidän aikuisten tulee kertoa ja opettaa lapsille asioita. Tuntuu, että olen toiminut hölmösti, mutta nyt on aika korjata tilanne”, totesi lastenkodissa työskentelevä Sapana Parkhrin koulutuksen jälkeen.
Lastensuojelu tai lasten oikeudet ovat melko vieraita käsitteitä monille lasten parissa työskenteleville Nepalissa. Erityisen huono on vammaisten lasten tilanne. Jopa koulujen opettajat saattavat sanoa näkövammaiselle oppilaalle, että tämä on sokea omasta syystään, koska eli väärin edellisen elämänsä.
”Lasten oikeudet eivät toteudu Nepalissa kovin hyvin. Syitä ovat muun muassa eriarvoisuutta aiheuttava kastilaitos, köyhyys sekä jotkin haitalliset tavat, kuten vaikkapa tyttöjen ja naisten eristäminen kylistä kuukautisten aikana”, totesi kouluttaja Tarak Dhital Nepalin valtion lastensuojelutoimikunnasta.
Kouluissa oppiminen perustuu yhä paljon ulkoaoppimiselle ja ruumiillinen kuritus on yleistä. Opettajille on usein uusi asia se, että lapset oppivat kukin yksilöllisesti ja ovat oppijoina erilaisia. Taideaineita on vain harvoin ja niissä korostetaan asioiden tekemistä oikein. Luovuudelle tai omalle ideoinnille ei juuri ole tilaa.
Koulutuksessa käytiin läpi lastensuojelua ja siihen liittyviä lakipykäliä, lasten psykososiaalista kehitystä ja joitakin yleisimpiä ongelmia: niiden huomaamista ja ratkaisemista, lapsiystävällisiä opetusmenetelmiä ja lyhyesti myös sitä, miten työntekijä voi pitää huolta omasta jaksamisestaan. Kaikkien teemojen alla huomioitiin vammaiset lapset ja heidän erityistarpeensa. Myös lasten hyväksikäytöstä puhuttiin paljon. Osallistujat saivat tietoa siitä, miten hyväksikäyttöä voidaan ehkäistä ja miten mahdollisen hyväksikäytön voi huomata.
Koulutus oli ensimmäinen laatuaan kaikille. Monille oli ensiarvoisen tärkeää tavata muita samassa asemassa työskenteleviä ja voida avoimesti ja luottamuksellisesti jakaa työnsä haasteita.
Vammaiset lapset asuntoloihin
Renuka Budhathoki toimii rehtorina ja Bhanu Raj Acharaya opettajana ja asuntolan hoitajana kuulovammaisten koulussa Dharanissa, Itä-Nepalissa. Koulussa on 63 oppilasta, joista 48 asuu koulun asuntolassa. Heille jotkin lapsiystävälliset opetusmenetelmät olivat jo tuttuja.
”Olemme saaneet kuitenkin hyvin paljon lisätietoa ja uusia ideoita, jotka aiomme heti ottaa käytäntöön.” he kertovat.
Nepalissa ongelmana on muun muassa se, että vammaiset lapset pyritään tuomaan koulujen asuntoloihin, pois kotoa. Sama tilanne on orvoilla tai toisinaan myös yksinhuoltajaperheiden lapsilla. Kun sukulaiset sitten tuovat lapset lastenkotiin tai asuntolaan, ei olemassa olevista ongelmista välttämättä kerrota henkilökunnalle, koska pelätään, ettei lasta sen jälkeen otetakaan vastaan. On myös valitettavan paljon vanhempia, jotka eivät juuri välitä lapsistaan sen jälkeen, kun ovat saaneet nämä sijoitettua asuntolaan tai vastaavaan.
”Osa lapsista ei halua mennä kotiin edes lomalla, sillä kotona kukaan ei ymmärrä heitä ja he joutuvat tekemään kaikki raskaat työt.” Renuka kertoo. ”Lisäksi kouluun olisi tulijoita paljon enemmän kuin voimme ottaa.”
”Minusta on sittenkin johonkin”
Sunila Chaudhary on 16-vuotias tyttö, joka käy 10. luokkaa kummituen turvin. Ensi keväänä hänellä on edessä suuri peruskoulun päättökoe. Koe jännittää häntä jo nyt ja hän on päättänyt opiskella ahkerasti.
Sunila on lyhytkasvuinen. Sunilan perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi isosisko ja pikkuveli. Vanhemmat työskentelevät kummatkin huonosti palkatuissa rakennustöissä.
Sunilaa on lyhytkasvuisuuden takia syrjitty ja kiusattu paljon.
”Missä tahansa kävelenkin, minulle huudetaan, että lyhyt, lyhyt!” Sunila sanoo. Koulussa kiusaaminen on vähäisempää mutta yhteisössä toisinaan raakaa.
”Minua haukutaan myös siksi, etten kykene ruumiilliseen työhön siinä missä muut.” Koulunkäynnin myötä haukkuminen on kuitenkin vähentynyt.
”Kun ihmiset huomasivat, että minä se vain jatkan koulunkäyntiä, enkä lopetakaan kesken, he ymmärsivät, että myös minusta voi olla johonkin. Haluaisin opiskella paljon ja edetä pitkälle.”
”Kummituki auttoi minua jatkamaan koulunkäyntiä. Ennen oli todella vaikea saada kokoon rahoja mm. koulutarvikkeita varten. En olisi voinut jatkaa näin pitkälle ilman tukea. Kiitos siitä!” Sunila sanoo ujosti.
teksti ja kuvat Anni Takko
kirjoittaja on Nepalin kummiyhdyshenkilö ja työaluetiedottaja
Tule kummiksi – voit muuttaa kehitysmaan lapsen elämän
Suomen Lähetysseuran kummityö on pitkäjänteistä ja luotettavaa kristillistä työtä lasten koulunkäynnin tukemiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kummien tuki käytetään kummilasten koulunkäyntikuluihin sekä tarvittaessa terveydenhuoltoon ja muihin välttämättömiin elinkustannuksiin. Kummin tuki muuttaa lapsen elämän.
Juuri nyt etsimme uusia kummeja Nepalin lisäksi Kiinaan, Mauritaniaan ja Senegaliin. Kummiksi voi liittyä osoitteessa www.suomenlahetysseura.fi/kummit tai soittamalla 020 7127 201.
