”Kristittyjen etuoikeutena ja ilona on saattaa tiedoksi toivo, joka heillä on, ja tehdä tämä sävyisästi ja kunnioittavasti.”
Näillä sanoilla alkaa tämän vuosituhannen toistaiseksi laajin ekumeeninen asiakirja, Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa. Asiakirjan takana on Paavillinen uskontojen välinen neuvosto, Kirkkojen Maailmanneuvosto ja Maailman Evankelikaalinen Allianssi. Asiakirja rohkaisee kirkkoja yhteiseen todistukseen ja antaa eettisiä suuntaviivoja tälle tehtävälle.
Evankeliumeista löytyy monia kertomuksia siitä, kuinka suuret ihmisjoukot hakeutuivat Jeesuksen luo kuullakseen hänen julistustaan ja saadakseen apua. Näiden kertomusten perusteella on helppo nähdä lähetystyö numeropelinä. Usein meitä kiehtovat uutiset isoista ja nopeasti kasvavista kirkoista.
Evankeliumit korostavat kuitenkin vielä enemmän Jeesuksen kohtaamista yksittäisten ihmisten kanssa. Näitä olivat sairaat, ammattinsa puolesta syrjityt veronkerääjät, moraalisesti epäonnistuneet ja muut, joihin ihmiset eivät tavallisesti kiinnittäneet huomiota.
Tälle ryhmälle uskoon tuleminen ei ollut opillista omaksumista. Se oli kokemusta siitä, että henkilö, joka väitettiin olevan Jumalan poika ja tuleva hallitsija, näki heidät, kohteli ihmisarvoisella tavalla ja auttoi heitä. Uskossa oli luottamuksen, kiitollisuuden ja ilon elementtejä.
Samalla kun Jeesus, mahdollisesti vähän provosoivasti, hakeutui heidän luokseen, hän teki heidät näkyviksi. Heidät oli tahallisesti tai tahattomasti suljettu ulos yhteiskunnallisesta ja kirkollisesta elämästä. Jeesuksen parannussaarna koskikin ihmisten kovasydämisyyttä, heidän haluttomuuttaan avata yhteisöään syrjäytetyille.
Lähetysseura puhuu strategiassaan avoimesta kirkosta. Kyse on yhteisöstä, joka aktiivisesti hakeutuu ulos suljettujen luo ja poistaa esteitä heidän osallisuudelleen. Missioon kuuluu etsiytyminen rajojen toiselle puolelle, sinne minne syrjintä ja kovat asenteet ovat luoneet hätää ja toivottomuutta.
Lähetysseura näkee erityisenä tehtävänään toimia muistuttajana siitä, keitä me emme näe tai halua nähdä. Kestävän kehityksen periaatteet rakentuvat ajatukselle, että ketään ei jätetä. Tämä on hyvä lähtökohta myös kirkolle.
Rolf Steffansson, Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja
Blogi on julkaistu Lähetyssanomien pääkirjoituksena numerossa 2/2020.
Nyt kun olet täällä…
… meillä on pieni pyyntö. Laitamme osan Lähetyssanomien jutuista ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi tutustumaan kaukaisiin kulttuureihin, lukemaan työstämme eri puolilla maailmaa ja sukeltamaan ihmisten tarinoihin.
Lehti on kuitenkin meille tärkeä tulonlähde – ja pyydämmekin, että tilaat Lähetyssanomat ja samalla tuet lähetystyötä ja kehitysyhteistyötä maailman köyhimmissä maissa syrjäytettyjen ihmisryhmien parissa. Tästä pääset tilaussivulle.
