Anna-Kaarina ja Matti Palmu pitävät perhetyön kursseja Lähetysseuran ulkomaisten kumppanien kutsusta. He haastavat aviopuolisot tasa-arvoiseen elämään ja ratkomaan yhdessä ongelmia.
”Olemme olleet Anna-Kaarinan kanssa naimisissa 42 vuotta. Arvatkaa, kuinka kauan kesti, että opin lukemaan hänen ajatuksensa?” Matti Palmu heittää ilmaan kysymyksen.
Olemme perhetyön kurssilla Nagarkotissa, pienessä nepalilaiskylässä Kathmandun kyljessä. On maanantaiaamu ja edessä nelipäiväinen perhetyön kakkoskurssi. Suurin osa osallistujista on käynyt perhetyön ykköskurssin.
”Kymmenen vuotta!” ”Kaksikymmentä vuotta!” ”Neljäkymmentä vuotta!”, arvaukset kajahtavat ilmassa.
Matti pitää pienen tauon ja vastaa: ”En osaa lukea hänen ajatuksiansa vieläkään.”
Aviopuolisoiden hyvä suhde vahvistaa koko perhettä
Lähetysseuran yhteistyökumppanin Nepalin kirkkojen kansallisen yhteisön osastonjohtaja Manoj Pradhananga koordinoi kursseja. Hän johtaa viisivuotista perhetyön projektia, jonka vierailevina kouluttajina Palmut toimivat. Tavoitteena on noin 50 pariskunnan kouluttaminen.
”Jumalakin aloitti siitä, luomalla miehen ja naisen. Aviopuolisot eivät koskaan opi lukemaan toistensa ajatuksia vaikka toistensa tavat tuntisivatkin. Mutta kun he oppivat elämään toistensa kanssa, kunnioittamaan toinen toistansa, kuuntelemaan toisiansa, iloitsemaan toisistaan ja avioliitostaan, alkaa koko perhe voida hyvin.” Matti kertoo englanniksi. ”Tämä on se ydin. Kun haluamme vahvistaa perhettä, meidän tulee vahvistaa avioliittoa, vanhempien välistä suhdetta.”
Tulkki kääntää nepaliksi, ja osallistujat nyökkäilevät hyväksyvästi. Matti ja Anna-Kaarina kertovat kaiken hyvin yksinkertaisin, konkreettisin ja mielenkiintoisin esimerkein. He valavat kuulijat täyteen uskoa omiin kykyihinsä perhetyön opettajina, myös naiset, mikä on täässä maassa poikkeuksellista.
”Te tiedätte tämän maan perheiden olot ja kipukohdat parhaiten. Teissä itsessänne, vaimoina ja aviomiehinä, piilee valtava tieto ja taito!” Anna-Kaarina korostaa.
Muutos lähtee ihmisistä itsestään
Matti ja Anna-Kaarina Palmu ovat olleet lähetystyössä Etiopiassa vuosina 1974-1993 ja 2000-2009. Perhetyön kouluttajina he ovat toimineet yli kymmenen vuotta. He tekevät koulutusmatkoja maihin, joissa Lähetysseuralla on yhteistyökumppaneita. Alusta alkaen on myös panostettu siihen, että vastuun työstä ottavat yhteistyökumppanin työntekijät.
”Perhetyöllä voimme saada aikaan muutoksia moniin kulttuurista nouseviin haitallisiin tapoihin. Mutta ulkopuolisina toimijoina emme saa – eikä meidän pidäkään saada – mitään aikaan, vaan kaikki tapahtuu yhdessä paikallisten työntekijöiden kanssa”, Anna-Kaarina toteaa.
Perhetyön kautta autetaan ihmisiä itse arvioimaan omaa kulttuuriaan ja tapoja, jotka liittyvät parisuhteeseen ja perhe-elämään.
”Ihmisoikeuksissakin puhutaan ihmisten luovuttamattomasta oikeudesta tasa-arvoiseen kohteluun. Tähän sisältyy myös miehen ja naisen välinen tasa-arvo avioliitossa, joka kuitenkaan ei toteudu usein”, Anna-Kaarina jatkaa.
Kurssilaisilla on käytössään Palmujen kirjoittama nepaliksi käännetty kirja ”How to Strengthen the Family” (Miten vahvistaa perhettä). Kirjaa on kehuttu konkreettisuudesta ja selkeydestä sekä hyvin ymmärrettävästi selitetyistä asioista.
”Älkää kuitenkaan opettako tästä aineistosta mitään, mistä ette ole samaa mieltä.” Matti painottaa. ”Älkääkä sanoko, että jotkut ihmiset jossakin kaukana ovat tätä mieltä, vaan esittäkää kaikki materiaalissa tarjotut ideat ikään kuin omina ideoinanne.”
Intiimit asiat ujostuttavat
Seksuaaliasioita käsittelevän päivän iltapäivänä jakaudumme ryhmiin miesten ja naisten kesken. Tarkoitus on koota naisten terveisiä miehille ja päinvastoin. Naisten ryhmässä varsinaiseen tehtävään ei kuitenkaan päästä käsiksi, sillä kun naiset rohkaistuvat puhumaan, he ovat täynnä kysymyksiä.
Seuraan ihaillen Anna-Kaarinaa, joka kuuntelee kaikkia, rohkaisee ja vastaa täsmällisin, reiluin ohjein. Hän ei kiertele ja kaartele eikä etsi hienoja sanamuotoja, vaan vastaa suoraan ja antaa konkreettisia neuvoja. Joskus naiset kohahtavat, ja joku peittää kasvonsa huivilla merkiksi, että häntä hävettää. Tässä ryhmässä se taitaa kuitenkin olla enemmän vitsailua vanhasta tavasta.
Kursseja tarvitaan edelleen
Kurssilla on mukana pariskuntia Kathmandusta, mutta myös muualta Nepalista. Sagar ja Maya ovat tulleet kurssille Rautahatin läänistä Kaakkois-Nepalista. Mukana on kahdeksankuinen hymyileväinen Namrata-tyttö. Sagar toimii aktiivisesti omassa seurakunnassaan, jossa he vetävät perhetyön kursseja.
”Tämä koulutus on niin ainutlaatuista!”, Maya kertoo silmät loistaen. ”Täällä kerrotaan työn jakamisesta ja naisen arvostamisesta, mikä on Nepalissa poikkeuksellista. Ainutlaatuista on myös, että asioita ei opeteta vain miehille.”
Loppupuheenvuoroissa kaikki toivovat Palmujen tulevan pian takaisin pitämään kursseja. Matti ja Anna-Kaarina jatkavat Nagarkotista seuraaville kursseille Nepalgunjiin ja Dahelduraan, yhteen kaukaisimmista lääneistä Länsi-Nepalissa. Työtä riittää, mutta he eivät haasteita pelkää.
Perhetyön käsikirja ilmestyi nepaliksi keväällä 2012
***
Kirjoittaja on Lähetysseuran Nepalin-työntekijä Anni Takko, joka osallistui miehensä Heikin kanssa perhetyön kurssille Nagarkotissa.
