Siirry suoraan sisältöön Siirry alapalkkiin

Lähetysseuralta 50 000 euroa Pohjois-Malawin tulvien jälkihoitoon

Jokivesien noustessa tulvasuojaukset murtuivat. Vedet seisoivat kaupungissa parin viikon ajan ja malariatapaukset lisääntyivät huimasti. Kuva Katri Leino-Nzau
Jokivesien noustessa tulvasuojaukset murtuivat. Vedet seisoivat kaupungissa parin viikon ajan ja malariatapaukset lisääntyivät huimasti. Kuva Katri Leino-Nzau

Malawin pohjoisosia huhtikuun alkupäivinä koetelleet rankkasateet aiheuttivat laajoja tulvia Pohjoisen Rukuru- ja Songwe-jokien alueella Karongassa. Lähetysseura on myöntänyt katastrofirahastostaan 50 000 euroa tulvatuhojen korjaamiseen Malawin evankelisluterilaisen kirkon kehitysyhteistyötoimistolle, joka on jo pitkään tehnyt kehitystyötä alueella. Samaa aluetta koetteli maanjäristys vuonna 2009.

Jokivesien noustessa tulvasuojaukset murtuivat ja vedet peittivät alleen arviolta 60 neliökilometriä maata. Inhimilliset ja aineelliset vahingot olivat huomattavia. Tulva-alueen paikkakunnilla tulvatuhoista kärsineiden ihmisten kokonaismääräksi arvioidaan lähes 30 000 henkeä. Täysin tuhoutuneiden asuinrakennusten lukumäärä on noin 540. Koska satonäkymät romahtivat tulvan seurauksena, alueen elintarviketilanteen ennakoidaan heikentyvän nopeasti.

Lähetysseuran yhteistyökumppani, Malawin evankelisluterilaisen kirkon kehitysyhteistyötoimisto, on yhdessä muiden paikallisten kirkkojen ja kansalaisjärjestöjen kanssa vedonnut ulkomaisiin kumppaneihin katastrofiavun toimittamiseksi tulvista kärsineille. Avustushankkeen koordinoinnista vastaa kansainvälinen kirkkojen katastrofityön verkosto ACT-allianssi.

Hätäavun jälkeen jälleenrakennusta ja maatalouden elvyttämistä

Avustushankkeen tarkoituksena on tukea tulva-alueen heikoimmassa asemassa olevien kotitalouksien sekä haavoittuvien väestöryhmien selviytymistä vaikeimman yli. Ensi vaiheen välittömään katastrofiapuun sisältyy ruokaa, vedenpuhdistusaineita, suojamateriaaleja sekä hygieniatarvikkeita. Edelleen hanke tähtää tuhoalueiden maataloustuotannon elvyttämiseen. Lisäksi vaikeimmassa tilanteessa olevat kotitaloudet saavat lisätukea asuintalojen jälleenrakennukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhusten, vammaisten ja lasten huoltamat perheet.

Malawi on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Sen väentiheys on Afrikan korkeimpia, lähes sata henkeä neliökilometriä kohden. Runsaat 80 prosenttia malawilaisista saa toimeentulonsa maataloudesta. Viime vuosina maan eteläiset alueet ovat kärsineet hirmumyrskyistä, kuivuudesta, tuholaisista ja rankkasateista. Pohjoinen Karongan alue puolestaan on maanjäristyherkkää ja vedentulon vaihteluille altista seutua. Lähetysseura on viime vuosina tukenut Malawin evankelisluterilaisen kirkon kehitysyhteistyötoimistoa monissa katastrofitilanteissa. Viimeksi Lähetysseuran tukea kanavoitiin pohjoiselle Karongan alueelle joulukuussa 2009, jolloin aluetta ravisteli voimakas maanjäristys. Tämänkeväiset tulvat osuvat alueelle, jonka toipuminen maanjäristystuhoista on yhä kesken.

Tatu Shaban menetti kotinsa jo toistamiseen

39-vuotiaan Tatu Shabanin perhe on menettänyt omaisuutensa kahdesti lyhyen ajan sisällä. Vuonna 2009 ennennäkemättömän raju maanjäristys tuhosi hänen talonsa ja nyt, huhtikuussa 2011, Pohjoisen Rukuru-joen tulvavedet huuhtoivat sekä talon että kaikki tarve-esineet mennessään.

Karongalainen Tatu on viiden lapsen yksinhuoltajaäiti, jonka vanhin lapsi käy seitsemättä vuotta koulussa ja nuorin on kolmevuotias.

Edellisinä päivinä oli satanut rankasti. Tatu kuuli aamuyöllä epätavallisen kovaa melua joen suunnalta läheltä turvavallia ja riensi tarkistamaan, mistä oli kyse. Hän huomasi joen vartta pitkin rakennetun turvavallin sortuneen ja vesien virtaavan kaupunkiin. Säikähtäneenä hän kiiruhti hakemaan lapsensa ja juoksi Karongan evankelisluterilaisen kirkon suojiin. Kyseiseen ja kaupungin muihin kirkkoihin kerääntyi myös suuri määrä muita tulvan uhreja väliaikaiseen majoitukseen.

Tatun perheen koko omaisuus jäi jälkeen. Perhe asui kirkossa viikon verran ja sen jälkeen naapureiden huomassa. Noin kuukausi katastrofin jälkeen perhe eli edelleen naapureiden ja sukulaisten hyväntahtoisuuden varassa. Tatu totesi, että itsenäisyys ja yksityisyys kärsivät muiden luona majaillessa.

Tatu tekee päivätöitä esimerkiksi pyykkärinä ja pystyy edelleen ansaitsemaan niukan elannon perheelleen. Perhe tarvitsee perustarvikkeita, kuten vuodevaatteita ja keittiötarvikkeita, mutta myös talonrakennustarvikkeita ja apuvoimaa talon rakentamiseksi.

Tulvat ja maanjäristykset ovat tavallisia Karongassa, mutta nämä viimeaikaiset, suurta tuhoa aiheuttaneet katastrofit ovat olleet poikkeuksellisen tuhoisia. Tatu kertoi, että olisi valmis muuttamaan kauemmaksi joesta, jos se olisi mahdollista, jotta hänen perheensä ei kohtaisi enää kolmatta tragediaa.

Tue Suomen Lähetysseuran katastrofityötä