Abdulgafar Wabel syntyi 20 vuotta sitten keskisen Etiopian pienessä Alkitson syrjäkylässä, Hosainasta 70 kilometriä länteen. Hän syntyi köyhän muslimiperheen kahdeksanneksi lapseksi. Neljävuotiaana Abdulgafar sairastui vakavasti ja kuuroutui.
Etiopian maaseudulla on perinteisesti uskottu, että vammautuminen johtuu ”pahasta silmästä”. Vammaisia lapsia hävetään ja usein heitä piilotellaankin. Abdulgafarin isä yritti hukuttaa kuuron poikansa läheiseen jokeen. Yksi kylän naisista kuuli pojan huudon, tuli apuun ja kiskoi pojan rantaan.
Abdulgafarista tuli arka lapsi. Vanhemmat eivät uskoneet, että poikaa voisi edes lähettää kouluun. Hän kelpasi vain vuohipaimeneksi.
Uusi maailma avautui
Kahdeksan vuotta täytettyään Abdulgafar pääsi isoveljensä luokse Awassan kaupunkiin. Siellä hän tapasi kuuroja lapsia, jotka puhuivat viittoen ja kävivät koulua. Abdulgafar ystävystyi heidän kanssaan ja oppi viittomaan. Hän kuuli ystäviltään ja näiden opettajalta Jeesuksesta ja kääntyi kristityksi.
Kolmen vuoden kuluttua Abdulgafar pääsi oppilaaksi Hosainan kuurojenkouluun, jossa hän on ollut kummilapsena jo 9 vuotta. Parhaillaan hän opiskelee kahdeksannella luokalla.
– Olen saanut paljon tietoa ja käytännön valmiuksia. Olen myös vahvistunut uskossani, hän kertoo.
Abdulgafar toimii kuurojenkoulun isompien lasten kirkkokomiteassa ja opettaa pienemmille oppilaille lauantaisin Raamattua. Hän kävi rippikoulun viime keväänä kuurojen oman papin Baheru Tamirun johdolla. Ripille hän pääsi kesäkuussa 2012.
Hän on ottanut uudeksi nimekseen Eyob. Nimi on sekä kristittyjen että muslimien käyttämä.
Eyob kertoo olevansa onnellinen koulussa, mutta parin kuukauden kesäloma kotona tuntuu liian pitkältä.
Hän on perheensä ja kylänsä ainoa kristitty. Perhe ei hyväksy hänen uskontoaan ja on yrittänyt saada pojan palaamaan islamin piiriin.
– Vanhempani maksavat kyllä koulumaksut, mutta eivät kustanna vaatteitani. Tienaan vaaterahat tekemällä käsitöitä ja myymällä niitä.
Lääkelaukku toi arvostusta
Eyob on erityisen iloinen saamastaan ensiapukoulutuksesta. Hän toimii ystävänsä Abeneser Elyasin kanssa kuurojenkoulun eräänlaisena ensihoitajana. Pojilla on vastaanotto- ja hoitohuone, jossa on pieni varasto ensiaputarvikkeita ja lääkkeitä.
Kuurojenkoulun opettaja Heidi Majuri Suomen Lähetysseurasta kertoo, että ajatus ensiapukoulutuksesta syntyi Eyobin tuberkuloosia hoidettaessa viisi vuotta sitten. Pojalla oli sairaalahoidon jäljiltä iso reikä kaulassaan. Reikä oli syntynyt, kun tuberkuloosin aiheuttama paise oli leikattu pois. Heidi hoiti haavan kuntoon ja opasti samalla poikaa sairaanhoidon perusasioista. Mainiona tukena koulutuksessa oli David Wernerin kirja Where there is no Doctor (Missä lääkäriä ei ole).
Vanha peltirasia otettiin uusiokäyttöön; Heidi kokosi siihen ensiaputarvikkeita ja Eyob otti lääkelaukun mukaansa kesälomalle kotiin. Pojan ja koko perheen arvostus kasvoi kesän aikana kummasti.
– Kyläläiset tulivat kysymään minulta neuvoa vaivoihinsa. He tarjosivat palkaksi rahaa, mutta sanoin, että autan heitä, koska olen kristitty ja haluan toimia Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Monet parantuivat ihmeellisesti ja he olivat siitä todella iloisia. Tämä kaikki ei tapahtunut omien kykyjeni varassa, vaan Jeesus toimii kauttani.
Vaikka Eyobin arvostus kylässä on sairaanhoidon takia kasvanut, hän kertoo kärsivänsä perheensä suhtautumisesta. Vanhemmat ja sisarukset haastavat häntä toisinaan väittelemään uskosta.
– Koetan olla kärsivällinen ja kestää vaikeudet. Olen myös saanut naapureilta tukea, kun perheeni on painostanut minua. Rukoilen, että Jumala auttaisi minut ulos tästä vaikeudesta.
Tulevaisuuden unelmani Eyobilla on toimia lääkärinä ja evankelistana.
Teksti ja kuva: Sari Lehtelä
Lähetysseuran kummityö on auttanut lapsia koulutielle 25 vuotta
