– Paluuni Hongkongiin oli kuin jännityselokuvasta, kertoo Lähetysseuran kiinalaisen alueen työntekijä Ilse Paakkinen.
Paakkinen evakuoitiin Hongkongin koronavirustilanteen vuoksi helmikuun alussa Malesiaan. Maaliskuun 16. koitti äkkilähtö takaisin Hongkongiin. Paakkinen oli viettämässä syntymäpäiviään ja matkalla rannalle, kun hän tarkisti tavalliseen tapaan Malesian tartuntatilanteen. Uusia tartuntoja oli tullut yhden päivän aikana 200. Paakkinen oli yhteydessä Lähetysseuran turvallisuuspäällikköön ja sai ohjeen lähteä maasta äkkiä ennen kuin rajat sulkeutuisivat. Paakkinen olikin jo seuraavalla aamulennolla matkalla kohti Hongkongia. Samana iltana Malesia ilmoitti, että koko maa oli suljettu.
Hongkongiinkin Paakkinen ehti vain täpärästi: keskiviikon 18.3. jälkeen jokainen alueelle saapunut on joutunut pakolliseen karanteeniin, jota tarkkaillaan rannekkein ja kännykkäsovellusten avulla. Paakkinen vältti tämän, mutta elää karanteeninomaisesti omasta tahdostaan.
– Olen rajoittanut ihmisten tapaamista, enkä käy ravintoloissa syömässä. Ulkona liikun vuoristossa, jossa en kohtaa muita ihmisiä lähietäisyydeltä.
Hongkongissa huolestuttaa koronan toinen aalto
Hongkongiin paluu oli Paakkiselle helpotus, sillä kahden ja puolen vuoden jälkeen alueesta on tullut hänelle koti, jossa hänellä on paljon ystäviä. Malesiassa Paakkinen oli kielikoulussa ja teki asiantuntemusalueeseensa, sukupuolten väliseen oikeudenmukaisuuteen, liittyvää kehittämistyötä. Malesiassa on iso kiinalainen yhteisö, minkä vuoksi kiinan kielen opinnot oli helppo toteuttaa.
Mutta miltä Hongkongin koronatilanne näyttää nyt? Paakkisen mukaan Hongkong sai koronan ensimmäisen aallon hienosti kuriin.
– Hongkongissa riehui sars vuonna 2003. Se on jättänyt jälkensä kaupungin asukkaiden muistiin, mutta myös hallinnon kykyyn varautua ja rajata sairautta. Hongkongissa desinfioitiin julkisia tiloja säännöllisesti jo ennen tietoa tästä epidemiasta. Flunssaiset ihmiset käyttävät hengityssuojainta suojellakseen muita. Niinpä epidemian iskiessä hongkongilaiset ja hallinto tiesivät, mitä tehdä. Desinfioinnin ja hygienian maksimointi tapahtui kuin itsestään, ja ihmiset välttelivät julkisia tiloja ja kokoontumista. Koulut suljettiin nopeasti, hallinto teki etätöitä ja monet yritykset seurasivat mallia, Paakkinen sanoo.
– Näin jälkikäteen huomaan, että en pitänyt koronaa niin vakavana uhkana, kuin mitä se on. Nyt minulla on aina käsidesi mukana ja naamari kasvoilla, kun olen ulkona.
Hongkong varautuu nyt koronaviruksen toiseen aaltoon. Paakkisen mukaan viime viikonlopun aikana on ilmennyt kymmenittäin uusia tapauksia.
– Elämä on palaamassa ennalleen, mutta nyt pelätään taudin toista aaltoa, joka tulee Euroopasta palaavien hongkongilaisten mukana. Osa ystävistäni on peloissaan, mutta yhtä suuri osa ottaa rauhallisesti. Yhdelle kaverille on tulossa iso lähetys maskeja, joita hän jakaa meille muille. Koronan pelko on toisaalta lähentänyt ihmisiä, ja vaihtoehtoisia viihtymisen tapoja on keksitty isojen kokoontumisten tai illanviettojen asemesta.
Lähetysseuran työ jatkuu koronasta huolimatta
Lähetysseuran Manner-Kiinan pääasialliset kumppanit, Kiinan kristillinen neuvosto ja Ystävyyden säätiö (Amity Foundation ), ovat yhdessä auttaneet koronanvastaisessa taistelussa. Ne ovat esimerkiksi toimittaneet terveys- ja hygieniatarvikkeita, kuten desinfiointiainetta, kasvosuojia ja suojapukuja, 300 sairaalaan ja terveyskeskukseen Manner-Kiinassa.
Lähetysseura työskentelee kumppaneidensa kautta monien sellaisten ihmisryhmien kanssa, joita korona tulee koskettamaan joko suoraan tai epäsuorasti.
– Koronaa on hoidettu hiv-lääkkeillä, ja näistä lääkkeistä on paikoittain ollut pulaa. Lähetysseuran diakoniahankkeessa pyritään auttamaan erityisesti hivin kanssa eläviä ihmisiä: heidän hyvinvointinsa turvaaminen epidemian aikaan on ollut ensiarvoista.
Toinen ihmisryhmä, johon korona tulee vaikuttamaan voimakkaasti, ovat Kiinan sisäiset siirtotyöläiset.
– Köyhän ja kuihtuvan maaseudun kouluttamattomat asukkaat muuttavat paremman toimeentulon perässä kasvukeskusten liepeille, erilaisiin hanttihommiin tai tehdastyöhön. Kun koko Kiina pysähtyi koronan takia, nämä ihmiset joutuvat maksamaan kovan hinnan tehtaiden ja työn seisahtumisesta. He myös asuvat tiiviissä hostelleissa, joiden hygieniataso on heikko. Alueilla, joissa sairaanhoito on ylikuormittunut, on varmasti ollut todella vaikeaa erityisesti köyhällä väestöllä.
Siirtotyöläisiä Lähetysseura tukee hiv ja aids -työn sekä Hunanissa tehtävän lapsityön kautta. Siirtotyöläisten lapset jäävät usein vanhempien sukulaisten hoiviin, ja Lähetysseuran hankkeissa tuetaan lasten sekä heidän huoltajiensa ja opettajien välistä suhdetta.
”Armoa ja rakkautta tarvitaan epidemian aikana ja sen jälkeen”
Paakkinen koki helmikuussa koronan vaikutukset silloin, kun Suomessa asia tuntui vielä kaukaiselta. Nyt koronasta on tullut globaali pandemia. Paakkisella on suomalaisille rohkaisun sanoja. Hän muistuttaa Marian ilmestymispäivän (22.3.) evankeliumitekstistä. Siinä enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle Jeesuksen syntymästä, ja Maria suostuu iloiten palvelemaan Jumalaa. Marian saamassa lupauksessa murtautuu Paakkisen mukaan esiin Jumalan koko armo ja rakkaus luotua kohtaan.
– Meille annettu lupaus Jumalan armosta ja rakkaudesta on totta jo nyt. Tämä epidemia ei kestä ikuisesti, mutta se muuttaa meitä toivottavasti tavalla, jossa osaisimme paremmin ottaa huomioon, kuinka kiinteästi ihmiset ja koko luonto ympäri maailmaa ovat kietoutuneita toisiinsa. Armoa ja rakkautta tarvitaan epidemian aikana ja sen jälkeen, kun taloudellisia valtasuhteita ja ihmisen suhdetta koko luomakuntaan pitää miettiä uudesta näkökulmasta.
Teksti: Minna Havunen
Kuvat: Ilse Paakkinen
