Kasvaaksemme täyteen mittaamme meistä jokainen tarvitsee esikuvia. Henkilön, jota katsomalla voi samalla tunnistaa jotakin orastavaa omassa itsessään. Tarvitsemme itsemme näköisiä peilejä, sellaisia joihin voi samaistua. Kaltaiseemme katsomalla vahvistumme: jos hän pystyy, minäkin pystyn! Jos toistamme aina samaa kaavaa, samasta kapeasta näkökulmasta, peili heijastaa varsin rajallisesti. Voi käydä niin, että osa ihmisistä ei koskaan näe peilistä itseään.
Itsenäisyyspäivän tienoilla kysytään usein, mitä on suomalaisuus. Artisti Yeboyah julkaisi kesällä 2019 kappaleen Elovena, joka laajensi kapeaa, valkoista määritelmää suomalaisuudesta. Termi representaatio tarkoittaa uudelleen esittämistä: kuten Yeboyahin kappale, joka heijasti suomalaisuuden moninaisia kasvoja. Kun Mari Leppänen valittiin Turun arkkihiippakunnan piispaksi, hän totesi Kotimaa 24 haastattelussa:
”Kun ajattelen omaa sukupuoltani, ehkä se, että olen tässä, voi rohkaista tyttöjä ja nuoria naisia löytämään omaa kutsumustaan erityisesti sellaisissa hengellisissä yhteisöissä, joissa naisten pappeuteen suhtaudutaan kriittisesti.”
Hän kuvasi tienraivaajien merkitystä omalla polullaan. Kirkossa on tehty sitkeää ja sitoutunutta työtä yhdenvertaisuuden eteen vuosikymmeniä ja pidempäänkin. Sillä on suuri merkitys, että kirkkoamme palvelee piispana nyt kolmas nainen.
Kelpaanko?
Kirkon välittämä jumala- ja ihmiskäsitys vaikuttaa siihen, millaiseksi jumalasuhde, sekä suhde omaan itseen ja muihin muodostuu. Sekä sukupuoleen, että seksuaalisuuteen liittyy herkkiä ja haavoittavia kysymyksiä kelpaavuudesta. Olenko kyllin hyvä, olenko oikeanlainen, saanko olla totta. Esikuvilla on tässäkin merkittävä asema. Kirkon jäsenille ja kirkkoon kuulumattomille on tärkeää voida tunnistaa kaltaisuuttaan myös kirkon johdossa.
Kirkon kaksituhatvuotinen historia ei valitettavasti ole moninaisuuden juhlaa, vaan kirkossa on hierarkkisia ja ulossulkevia rakenteita. Oikeus tulkita pyhiä tekstejä ja vaikuttaa kirkossa oli pitkään rajattu vain pienelle etuoikeutettujen miesten joukolle. Väitöskirjani käsitteli 1400-luvulla vaikuttaneen Christine Pisalaisen sukupuolikäsitystä. Christine eli aikana, jolloin naiset eivät saaneet opiskella yliopistoissa. Naisten alisteista asemaa perusteltiin muun muassa fyysisillä selityksillä, jonka mukaan naisten ruumiin epäsuotuisa nestetasapaino heikentää heidän kykyään käsitellä tietoa. Näitä samoja selityksiä on käytetty myös raamatuntulkinnan välineinä.
Kristinuskon historiassa naisia, vähemmistöjä ja kirkon ihanteisiin kelpaamattomia miehiä on suljettu systemaattisesti ulos. Ulossulkeminen varmistaa, että alisteisessa asemassa olevilla ei ole vaikutusmahdollisuuksia asioissa, jotka koskevat heitä itseään. Vallan keskittäminen edesauttaa valta-aseman ylläpitämistä. Tietoa rajataan ja valikoituja, itselle suotuisia tulkintoja ylläpidetään sekä tuomitaan kritiikki Jumalan sanan vastaisena. Tyypillinen esimerkki omalta ajaltamme on pappeuden kieltäminen naisilta. Ahtaat määritelmät, esikuvien puute ja suorainen syrjintä ajavat ihmisiä kirkon ja armonvälineiden, sanan ja sakramenttien, ulkopuolelle.
Hiljattain ilmestyneessä kirkon nelivuotiskertomuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että Suomessa naisten identifioituminen uskonnollisiksi on romahtanut jyrkimmin koko Euroopassa. Eräs syistä oli kirkon mieltäminen patriarkaaliseksi. Hengellisen kodin etsiminen ei ole kadonnut minnekään, mutta koti ei välttämättä löydy kirkosta. Monet kaipaavat pohdiskelevaa, uteliasta ja kysyvää otetta elämänsä suuriin kysymyksiin. Sellaiseen taloon voi helposti asettua taloksi, jossa omaa itseään ja jumalasuhdettaan voi turvallisesti ja uteliaasti peilata, kyseenalaistaa ja pohdiskella.
Hyväksyvä katse
Neljäs adventtisunnuntai keskittyy lasta odottavaan Mariaan, Jumalan äitiin (Matt. 1:18–24). Miltä Mariasta mahtoi tuntua? Oliko Marialla tarpeeksi tietoa, taitoa ja oppineisuutta (lukutaidosta puhumattakaan) siihen suureen tehtävään, joka hänelle oli valmistettu. Tuskinpa – kenelläpä olisi! Mutta hänellä oli nöyryyttä, luottamusta ja rakkautta, sekä uteliaisuutta. Lapsuusevankeliumit täydentävät Raamatun kertomusta ihmisen ja Jumalan suhteesta. Joulun lapsi syntyi hauraaseen ihmisruumiiseen. Lunastajamme asettui riippuvaiseksi ihmisten ja luodun maailman huolenpidosta. Jeesuksessa Jumala lepäsi luodun kannattelemana ja antautui rakastettavaksi.
Myös meidän elämämme perustuu muiden ihmisten ja koko luomakunnan huolenpitoon. Vastasyntyneen ensimmäisiä reaktioita on hyväksyvän katseen etsiminen. Lapsi etsii vanhemmasta peiliä, jossa hän voi tulla näkyväksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin hän on. Maria on ollut Jeesuksen ensimmäinen peili: hyväksyvä, rakastava ja näkyväksi tekevä. Kirkko voi tarjota peilin moninaisille kasvoille. Heille, jotka eivät elämän sumujen keskellä näe omaa kuvaansa. Heille, jotka uteliaana etsivät omaa suuntaansa. Heille, jotka kaipaavat esikuvia omaa polkuaan kirkastamaan. Heille, jotka kaipaavat nähdä itsensä kokonaisina, rakkaudessa hyväksyttyinä.
Ilse Paakkinen
