”Ei ole helppoa olla neuvottelupöydässä kehittyneiden maiden kanssa ja etsiä ratkaisuja, kun tietää, että ratkaisuihin vaikuttavat poliittiset ja taloudelliset seikat. Koska tehdään kompromisseja, emme välttämättä pääse ratkaisuihin, jotka olisivat täydellisiä ja joita olisi ideaalia tehdä juuri nyt. Kompromissien tekeminen on tuhoisaa ja rajoittaa kunnianhimoista ilmastotyötä”, Julius Mbatia sanoo.
”Jos emme vähennä päästöjämme, elämme vaarallisella lämpötilatasolla, jolla on valtavia vaikutuksia. Erityisesti se vaikuttaa Afrikkaan, jossa elämä ei tule olemaan samanlaista.”
Mbatia kertoo henkilökohtaisia näkemyksiään siitä, mitä kehittyneiden maiden tulisi tehdä. Ensinnäkin niiden tulee vähentää päästöjään. ”Ne ovat sekä historiallisesti että nykyään isoja saastuttajia. Suuri osa kehittyneistä maista hyötyy öljyteollisuudesta.”
Kehittyneiden maiden tulee myös tarjota rahoitusta kehitysmaille, jotka ovat vähiten vaikuttaneet ilmastokriisiin ja jotka ovat sen vaikutuksille erityisen alttiita. Näille maille tulisi antaa rahoitusta ilmastovaikutuksista selviämiseen. Kehitysmaat tarvitsevat myös tukea siirtymisessä fossiilitaloudesta vihreään talouteen, joka on planeetalle ja ihmiselle kestävä.
”Kehittyneiden maiden tulisi myös käsitellä niitä poliittisia haasteita kotimaassaan, jotka estävät tekemästä ilmaston kannalta tärkeitä päätöksiä. Olemme nähneet, että kehittyneissä maissa on noussut vahvoja poliittisia liikkeitä, jotka eivät tunnusta ilmastohätätilaa ja vastustavat ilmastotoimia. Tämä taas vaikuttaa monenkeskiseen ilmastotyöhön ja kestävän kehityksen työhön negatiivisesti”, Mbatia sanoo.
Afrikan tulee suojella metsiään
Ilmastokriisi edellyttää Mbatian mukaan toimia myös Afrikalta. Mbatian oman näkemyksen mukaan Afrikan tulisi suojella ekosysteemejään, kuten metsiään. ”Afrikalla on maailman suurimpia luonnonvaroja: Afrikan maiden tulisi kestävästi hallinnoida ja suojella metsävarantojaan ja korvata menetetyt metsät uusilla.”
Hänen mukaansa Afrikalla on myös mahdollisuudet luoda kestävää taloutta ja avata markkinoita vihreille innovaatioille ja teollistumiselle.
”Maanosamme on väestöltään yksi maailman nuorimmista. Samaan aikaan meillä tapahtuu suurta muuttoa kaupunkeihin, mikä luo painetta julkisiin palveluihin. Afrikan tulee tehdä suunnitelma vihreästä, resilientistä ja kestävästä kasvusta, joka ei vahingoita planeettaamme.”
Mbatian mukaan Afrikan tulee huomioida ilmastonmuutos kaikessa taloudellisessa ja muussa suunnittelussa. Ilmastonmuutos pitää nähdä läpileikkaavana asiana, joka vaikuttaa kaikkiin talouden sektoreihin. Afrikka ei pysty tekemään tätä yksin vaan tarvitsee siihen niin rahallista kuin teknistä tukea.
”Kolmanneksi Afrikan tulee vaatia muutoksia globaalin talouden rahoitusjärjestelmään, jotta se palvelisi kaikkia ihmisiä ja maita. Rahoitusarkkitehtuurin tulisi osallistaa myös haavoittuvimmassa asemassa olevia maita, vähiten kehittyneitä maita ja nousevia talouksia tasapuolisesti.”
Rahoitusjärjestelmällä Mbatia viittaa olemassa oleviin rahoitusjärjestelyihin ja rahoitusinstituutioihin, kuten kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Maailmanpankki ja yksityiset yritykset, jotka esimerkiksi arvioivat maiden luottokelpoisuutta.
Uusi tutkimus tuo esiin järjestöjen työn ilmastotuhojen ehkäisyssä
Mbatia työskentelee myös ilmastoasiantuntijana kirkollisten kehitystoimijoiden verkostossa ACT-allianssissa. Hän on Suomessa vierailulla ACT:in jäsenen Suomen Lähetysseuran kutsumana. Lähetysseura on ollut mukana ACT:in uudessa selvityksessä, jossa on kartoitettu sen jäsenjärjestöjen ilmastotuhoihin (ns. loss and damage) liittyvää työtä. Lähetysseuran hankkeista mukana ovat Ruandassa ja Burundissa vammaisten asemaa ilmastokriisissä parantava hanke sekä yhteisöjen ilmastoresilienssiä parantava hanke Zimbabwessa. Hankkeita tuetaan Suomen kehitysyhteistyövaroista.
Lähetysseuran johtava vaikuttamistyön asiantuntija Niko Humalisto pitää tutkimusta tärkeänä tien avaajana ilmastotuhokeskustelussa.
”Se tuo esiin, että järjestöt pystyvät tukemaan ihmisiä ilmastotuhojen minimoimisessa ja niistä palautumisessa. Selvitys osoittaa, että paikallisen tietotaidon käyttäminen on erittäin tärkeää. Tämä haastaa perinteistä ylhäältä alaspäin johdettua tapaa tehdä ilmastopolitiikkaa. Tutkimus korostaa myös ilmastotuhojen valikoivaa luonnetta: syrjityt ihmiset, kuten vammaiset henkilöt, ovat alttiimpia katastrofeissa”, Humalisto sanoo.
Tutkimus tuo esiin, että kirkoilla ja kristillisillä järjestöillä on ilmastotyössä ainutlaatuinen rooli: niillä on yhteisön luottamus, ne toimivat paikan päällä yhteisöjä osallistaen. Siksi niiden työ vastaa aidosti paikallisiin tarpeisiin ja tulokset ovat kestäviä.
Teksti: Minna Havunen
