Epävirallisia neuvotteluprosesseja ja kansallisia dialogeja käsittelevä konferenssi jatkui tänään Helsingissä. Toisena päivänä ohjelmassa oli työpajoja, joiden aiheina olivat sovinto, radikaaliryhmien osallistaminen, naisten merkitys kansallisissa dialogeissa, umpikujien avaaminen ja konsensuksen rakentaminen.
Ruohonjuuritason työ mahdollistaa mielikuvan rauhasta
Sovinnon tekemisen kokemuksiin ja haasteisiin pureutuva työpaja oli Lähetysseuran, Peace Appeal Foundationin ja Euro-Burma -toimiston järjestämä. Sen puheenjohtajina toimivat Peace Appeal Foundationin hallituksen jäsen Shirley Moulder ja Lähetysseuran ulkomaantyönjohtaja Rolf Steffansson. Alustuksia pitivät mm. Kapkaupungin yliopiston professori Barney Pityana, Euro-Burma -toimiston johtaja Harn Yawnghwe ja Peace Appeal Foundationin puheenjohtaja Jeff Seul.
Sovinnon ensimmäinen askeleet ovat mahdollisuus totuuden kuulemiseen tai kertomiseen ja symboliset tapahtumat, joiden kautta ihmiset voivat alkaa toipua. Etelä-Afrikan, Syyrian ja Myanmarin kokemuksissa on nähtävissä yhteisiä haasteita esimerkiksi järjestötuen keston sekä naisten merkittävän roolin suhteen.
Usein taustalla ei ole pelkkä muutaman vuoden nykykonflikti, vaan jopa vuosikausien eriarvoisuus yhteiskunnan rakenteissa. Tällöin konfliktin osapuolten on entistä tärkeämpää alkaa ajatella toisten osapuolten kokemusta. Tämä lähtee yksinkertaisesti näiden eri osapuolten nimeämisestä. Osapuolista tulee muutoksen agentteja rauhan puolesta vasta, kun heidät asetetaan koko prosessin keskiöön, työpajassa todettiin.
Konflikteissa luvut ovat kuin salaisia aseita
Lähetysseura järjesti myös konfliktin osapuolten yhteisesti hyväksyttävissä olevaa tietoa käsittelevän työpajan, jossa keskusteltiin tiedonjakamisen välineistä ja haasteista sekä median roolista rauhantyössä. Konfliktimaissa jokaisella osapuolella on usein omat tilastonsa, eikä jaettua ymmärrystä tai yhteisesti hyväksyttyä ja objektiivisiin faktoihin perustuvaa tietoa ole saatavilla.
”Luvut ovat kuin salaisia aseita”, kuvasi Common Space Initiativen apulaisjohtaja tri Karam Karam.
”Konfliktinratkaisussa tulee ymmärtää, miksi joku taho käyttää tiettyjä lukuja ja mikä pelko sen taustalla piilee. Vasta silloin pääsemme numerojen ohi itse asiaan.”, Karam jatkoi.
Työpajassa kuultiin kokemuksia Libanonista, Nepalista, Myanmarista ja Syyriasta . Konfliktin osapuolten yhteisesti jakamaa ymmärrystä keskeisistä ongelmista pidettiin tärkeänä sovinnon edellytyksenä varsinkin näinä aikoina, kun sodan ääni kuuluu mediassa rauhan ääntä vahvemmin.
