Oman äidinkielen näkeminen ensimmäistä kertaa kirjoitettuna on vahva kokemus, jota voi verrata jopa kuolleista heräämiseen. Ihminen tuntee olevansa tasavertainen muiden kanssa. Näin kertoo Aija Katriina Ahlberg, joka etiopialaisten kielityöntekijöiden kanssa luo kirjoitusjärjestelmää ja opetusmateriaalia kuudelle vähemmistökielelle eteläisessä Etiopiassa.
Aija Katriina Ahlberg tuli Etiopiaan ensimmäistä kertaan 20 vuotta sitten. Työ vie hänet usein viikkojen reissuille maaseudulle. Vaativa työ kysyy intohimoa, mutta palkitsee vaivannäön runsain mitoin.
Avain parempiin oppimistuloksiin
Aija Katriina Ahlberg pitää lasten puolta: jokaisella lapsella on oikeus saada opetusta omalla äidinkielellään. Hän korostaa, että lapsen lisäksi tästä hyötyy koko yhteisö, mikä on tutkimuksin todettua. Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan ymmärrä äidinkielen kirjallisen käytön arvoa, ainakaan aluksi.
– Oppimistulokset paranevat, kun lapsi saa opetusta omalla äidinkielellään – kielellä, jota hän ymmärtää. Silti monet etiopialaisvanhemmat soisivat lastensa opiskelevan äidinkielen sijaan amharaksi tai englanniksi. He eivät tule ajatelleeksi, miten vieraan kielen opiskelu ja muiden kouluaineiden opiskelu eroavat toisistaan, vaan ajattelevat, että lapsi oppii englantia, jos hän opiskelee esimerkiksi matematiikkaa englanniksi, Aija Katriina Ahlberg selvittää.
– Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että lapset, jotka opiskelevat matematiikkaa äidinkielellään ja englantia yhtenä oppiaineena, oppivat paremmin sekä matematiikkaa että englantia kuin lapset, joille opetetaan kaikki aineet englanniksi.”
Haasteina äänirakenteet ja asenteet
Vain puhuttuna elävän kielen mikrokosmoksen analysoinnissa ja järjestämisessä on monenlaisia haasteita. Joidenkin kieliryhmien äänirakenteet tekevät oikeinkirjoitusjärjestelmän luomisen hankalaksi.
– Aikaisemmin ei kiinnitetty huomiota siihen, että Afrikassakin on paljon tonaalisia kieliä, joissa melodiakorkeudella erotellaan sanojen merkityksiä. Kuinka toonit olisi parasta ilmaista kielessä? Tämä on kielitieteellinen haaste, Aija Katriina Ahlberg pohtii.
Haasteena ovat myös asenteet. Joissakin yhteisöissä ei arvosteta omaa kieltä. Ihmiset ovat tottuneet pitämään omaan kieltään huonompana, kun sitä ei voi kirjoittaa.
Riemun hetket motivoivat
Kielitieteilijöiden apuna on aina äidinkielisiä puhujia. Näitä kielityöntekijöitä löytyy Aija Katriina Ahlbergin mukaan yleensä melko helposti, kun ihmiset ymmärtävät, mitä etuja siitä on, että oma kieli saadaan kirjoitettuun muotoon. Kun tavoitteeseen sitten vuosien työn jälkeen päästään, riemu on suuri.
– Shey Benchin kunnan opetusviraston johtaja sanoi kokeneensa kuolleista ylösnousemuksen saatuaan oikeinkirjoitusjärjestelmän, jolla kirjoittaa omaa äidinkieltään, Aija Katriina Ahlberg kertoo.
Tällaiset riemun hetket motivoivat jatkamaan työtä. Kielten parissa työskentelevistä asiantuntijoista paistaa intohimoinen suhde kieleen.
– Rakkaus kieleen on minussakin, Aija Katriina Ahlberg toteaa.
– Näen kielet yhtenä luomistyön rikkautena. Ihailen niitä ja pidän niiden tutkimisesta.
Etiopialaiset oppivat kieliä leikin lomassa
Konson ja amharan lisäksi Aija Katriina Ahlberg hallitsee englannin ja ruotsin. Saksakin on pinnan alla, samoin espanja ja islanti. Venäjä on pyyhkiytynyt lukion jälkeen aktiivimuistista pois, kun sen käyttöön ei lukion jälkeen ole ollut tarvetta.
– En koe olevani mitenkään erityisen lahjakas kielissä. Etiopiassa monet puhuvat paria kolmea kieltä sujuvasti, vaikka eivät ole paljon kouluja käyneet. Kielitaito tulee heille luontevasti, koska he asuvat usein ympäristössä, jossa puhutaan useita kieliä. Lapset oppivat kieliä toisiltaan leikin lomassa.
Ensimmäiset vuodet Etiopiassa 1990-luvun puolivälissä Aija Katriina Ahlberg vietti maaseudulla Konsossa. Siellä hän oppi puhumaan konsoa, yhtä maan 80 kielestä. Maan virallisen kielen amharan puhumisen hän oppi kuitenkin ensin, sillä heti Etiopiaan muutettuaan hän kävi vuoden amharan kielikoulua Addis Abebassa. Suomen Lähetysseuran periaatteisiin kuuluu antaa työntekijöilleen tilaisuus oppia maan kieli, jotta yhteydenpito paikallisväestöön sujuisi sulavasti.
Jokainen kieli rikastaa kulttuuria
Miksi pienetkin kielet kannattaa säilyttää ja nähdä kirjakielen luomisen vaiva?
– Miksi ei ihmisellä olisi oikeutta ilmaista itseään ja oppia omalla kielellään, Aija Katriina Ahlberg kysyy.
– Jos lapsella ei ole tätä mahdollisuutta, hän ei ole tasa-arvoinen niiden kanssa, jotka saavat opiskella äidinkielellään. Siksi hänen oppimistuloksensa jäävät huonoiksi, mikä puolestaan vähentää menestymisen mahdollisuuksia jatkossa.
Kielet ovat arvokkaita myös kulttuurihistorian kannalta. Jokaisella kielellä on valtava määrä vanhoja tarinoita, arvoituksia ja kansanperinnettä, jotka häviävät, jos niitä ei tallenneta alkuperäisellä kielellä.
Lisäksi jokainen kieli ilmaisee asioita hieman eri tavalla. On sanoja ja ilmaisutapoja, joita ei ole missään muussa kielessä. Kussakin kielessä on sen kulttuurin tärkeille asioille aina paljon sanoja, esimerkiksi eskimoilla on iso liuta sanoja lumelle.
– Kielet myös hahmottavat maailmaa eri tavoin, mikä on filosofisestikin mielenkiintoista. Jos kieli häviää, se köyhdyttää ihmiskunnan perintöä monella tavalla, Aija Katrina Ahlberg toteaa.
Sari Lehtelä
