”En mitään muuta halua niin paljon kuin lähteä lähetystyöhön” sanoo Anna-Maija Kallio silmät loistaen.
”Lähteminen on odotusten täyttymys meille”, vahvistaa Miikka Kallio vieressä.
Lohjalaispariskunta miettii tuntojaan kirkon kansainvälisen työn erikoistumiskoulutuksen viimeisessä kokoontumisessa toukokuussa ennen päätösjuhlaa.
Kalliot ja kolmisenkymmentä muuta kurssilaista ovat elokuusta lähtien porautuneet oman työn ohessa lähetystyön maailmaan. Kurssilaisista 21 siunataan lähetystyöhön Lähetysjuhlissa Porissa.
Koko perheen juttu
Vaikka lähdön kynnyksellä tunteet vaihtelevat ja ilmassa on jännitystäkin, Kallioilla on vahva luottamus siihen, että Jumala on johdattanut heidät lähtemään juuri tänä kesänä juuri Etiopiaan.
Opettajaparin työn kuva Etiopiassa ei vielä ole täysin selkiytynyt, mutta lukutaitotyöhön liittyvää se on, mahdollisesti paikallisten opettajien kouluttamista.
”Parasta on se, että myös lapsemme Kaarlo 14, Raakel 12 ja Volter 8, ovat lähdössä innolla. Emme lähtisi, jos yksikin heistä sanoisi ei”, Kalliot toteavat.
Kokemus Papualta innosti jatkoon
Kallioilla on jo kokemusta lähetystyöstä. Vuosina 2007–2009 perhe asui Papua-Uudessa-Guineassa, jossa Miikka ja Anna-Maija toimivat Ukarumpan suomalaisen peruskoulun opettajina.
Tuo aika tartutti heihin vakavan lähetysinnostuksen ja he olisivat halunneet lähteä maailmalle uudestaan heti yhden Suomen-vuoden jälkeen. Mutta se ei onnistunut, ensin piti suorittaa kirkon kansainvälisen työn erikoistumiskoulutus.
”Se oli ehdottomasti oikea ratkaisu, vaikka aluksi olimme pettyneitä. Lasten oli hyvä juurtua parin vuoden ajan Suomeen ja me olemme oppineet ja saaneet kurssilta valtavasti.”
Lähetyskurssi sivistää
Kallioilla on kurssilla avautunut esimerkiksi Lutherin teologia ja kehitysyhteistyön vaikeat kysymykset uudella tavalla. Kurssiryhmä on heistä ollut mahtava.
”Lähetyskurssi olisi sivistävä kurssi kenelle tahansa, siinä on käytäntöä ja teoriaa oikeassa suhteessa”, Miikka sanoo.
”Siellä joutuu arvioimaan kriittisesti myös omia ennakkoluulojaan ja asenteitaan. Löytyykö minunkin sisältäni rasisti ja olenko valmis lyömään leimoja toisiin? Entä miten kestän köyhyyttä ja miten suhtaudun epäkohtiin?”, Anna-Maija pohtii.
Molemmat ovat onnellisia siitä, että saavat toimia nimenomaan Suomen Lähetysseuran työntekijöinä.
”Sitoudumme iloisina ja ylpeinä Lähetysseuran arvoihin ja periaatteisiin. Lähetysseuraa on hienoa edustaa.”
Seikkailunhalua ja kutsumusta
”Seikkailunhalua, uteliaisuutta, mutta ennen kaikkea halu kulkea Jumalan suunnitelmissa”, Kalliot erittelevät motiivejaan lähetystyöhön lähtöön.
”Olen kokenut syvästi sen, että Jumala on luonut minut ja rakastaa minua juuri tällaisena: innostuvana, uteliaana ja herkkänä ihmisenä. Hän on antanut myös rohkeuden ja halun lähteä lähetystyöhön. Se tuntuu juuri minun jutultani”, Anna-Maija sanoo.
Hän uskoo, että myös hänen laulunlahjansa saa tulla käyttöön Etiopiassa. Kenties Jumalalla on suunnitelmia myös näyttelijänlahjoille.
”Lähetystyö, vaikka se olisi samankaltaista opettajan työtä kuin Suomessa, tekee siitä erityisellä tavalla merkityksellistä. Koen, että saan työn Jumalalta”, Miikka miettii.
Hän hämmästelee, miksi niin moni suomalainen haluaa pysyä kotimaassa turvallisissa kuvioissa eikä halua lähteä kokemaan uutta.
”Moni on ihmetellyt, että miksi lähdette sinne vaaralliseen elämään. En ole kertaakaan ajatellut, että elämä Etiopiassa olisi liian vaarallista, vaikka tiedostan kyllä vaarat. Olen täysin luottavaisella mielellä”, Miikka sanoo.
”Elämän suuri arvaamattomuus lähetyskentällä, tai missä tahansa, luo tarpeen rukoukselle. Kaipaan sitä hengellisyyttä elämään”, Anna-Maija sanoo.
Sari Lehtelä
Lue lisää:
29 opiskelijaa valmistui kansainvälisen työn erikoistumiskoulutuksesta
