”Menin naimisiin noin 12-vuotiaana. Vanhin tyttäreni meni naimisiin, kun hän oli 16-vuotias”, maanviljelijä Lila Shahi kertoo Länsi-Nepalin Jajarkotista.
Nykyisin Lila on oman arvionsa mukaan noin viisikymppinen, tarkkaa ikäänsä hän ei tiedä.
Lapsiavioliitot ovat yhä ongelma Nepalin syrjäseuduilla, vaikka avioliitto alle 20-vuotiaana on ollut jo vuosikymmeniä maan laeissa kielletty. YK:n lastenrahasto Unicefin mukaan joka kolmas nepalilaistytöistä naitetaan ennen kuin he täyttävät 18 vuotta ja joka seitsemäs synnyttää esikoisensa ennen 19-vuotissyntymäpäiväänsä.
Yksi pääsyistä lapsiavioliittoihin on köyhyys. Nyt globaalissa etelässä köyhiä perheitä köyhdyttää entisestään vakava kriisi – ja se kriisi on ilmastonmuutos.
Yksi suu vähemmän
Ongelmaan on havahduttu myös Lähetysseuran kehitysyhteistyötä toteuttavassa Sahas-järjestössä. Aiemmin lapsiavioliittoihin Nepalissa on ajanut muun muassa köyhyys ja kouluttamattomuus, mutta nyt haasteita lisää entisestään ilmastonmuutos ja siitä johtuva ruokapula.
Nepal on yksi maailman haavoittuvimmista maista ilmastonmuutokselle, ja se kärsii muun muassa pahentuvista tulvista, kuivista kausista sekä erilaisista luonnonkatastrofeista, kuten maanvyörymistä. Vaikutukset tuntuvat kovimmin syrjäseutujen marginalisoitujen pienviljelijäyhteisöjen selkänahoissa.
”Jajarkotissa ruoansaanti on hyvin epävarmaa, joten tytöt naitetaan nuorella iällä, jotta kotona olisi yksi suu vähemmän ruokittavana”, Sahas-järjestön hankekoordinaattori Maniksha Acharya kertoo.
Ilmastonmuutos vaikuttaa Nepalissa naisiin ja tyttöihin miehiä enemmän. Acharyan mukaan suurin vastuu viljelyksistä, kodista ja perheestä jää juuri naisille, kun miehet lähtevät Intiaan töihin parempien tienestien perässä. Kun rajuilma tuhoaa sadon, jää naisten vastuulle selvitä seurauksista.
Globaali haaste
Ilmastonmuutos ja lapsiavioliitot linkittyvät toisiinsa, osoittavat järjestöjen, kuten YK:n väestörahasto UNFPA:n, tutkimukset. Niillä maantieteellisillä alueilla, joilla esiintyy paljon lapsiavioliittoja, kärsitään myös eniten ilmastonmuutoksen seurauksista sekä niihin liittyvistä ympäristökriiseistä.
Myös Cambridgen yliopistossa on löydetty todisteita kuivuuden ja lapsiavioliittojen yhteydestä esimerkiksi Intiassa. Samoin Nepalissa ongelma on tunnistettu: vuonna 2021 arvostettu Nepali Times -lehti uutisoi, että samalla kun sadot tuhoutuvat kuivuuden ja tulvien takia, köyhien perheiden tytöt joudutaan naittamaan nuorina.
”Elämä täällä on vaikeaa, ja se on käymässä yhä vain vaikeammaksi. Lapsiavioliitot ovat normi, sillä on helpompaa naittaa tyttäremme kuin ruokkia heidät”, eräs dalit-yhteisön äiti kertoi lehdelle.
Lehden mukaan perheet toivovat, että naittaminen toiseen perheeseen tarjoaisi tytöille paremman tulevaisuuden. Tämä on kuitenkaan harvoin todellisuus. Nuorina naitetut tytöt uhkaavat tulla raskaaksi nuorina, mihin liittyy vakavia terveysuhkia. Nuorten kehot eivät ole kypsiä synnyttämiselle, terveydenhuolto on usein pitkien matkojen päässä, eikä ehkäisyäkään aina osata käyttää.
Tytöt oppivat oikeuksistaan
Lähetysseuran kehitysyhteistyössä keskitytään pienviljelijäperheiden viljelytaitojen monipuolistamiseen ja katastrofivalmiuteen, jotta yhteisöt itse pystyisivät vastaamaan paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa, jotta tulokset olisivat kestäviä.
Tärkeässä roolissa ovat myös hankkeessa perustettavat nuortenryhmät, joissa nuoret tuodaan yhteen oppimaan niin ilmastonmuutoksesta kuin lapsiavioliittojen haitoista. Samalla he oppivat omista oikeuksistaan.
Sangita, 17, ja Tulasha, 16, ovat tällaisen ryhmän jäseniä. Heistä molemmat käyvät koulua – eivätkä he missään nimessä halua naimisiin nuorella iällä. Miksi eivät?
”Kun tyttö saa itse lapsia nuorena, voi se tuottaa terveyshaasteita. Synnytyksen riskit ovat suuremmat, tyttöjen on suurempi riski jopa kuolla”, Tulasha tietää.
10-vuotiaina viljelemään
Tytöt kertovat, että heidän ryhmänsä koostuu 24 tytöstä. Kaikki tulevat viljelijäperheistä. Etenkin tytöt joutuvat auttamaan äitejään viljelyssä jo nuorella iällä, tämän kaksikon kertoman mukaan noin kymmenvuotiaina.
”Viljely on todella rankkaa lapsille. Autamme riisinkorjuussa, peltojen kyntämisessä”, Sangita kuvailee. Siksikin hänestä on niin mukavaa tulla nuortenryhmän kokoontumisiin ja tavata muita tyttöjä.
Tulasha kertoo, että hänen perheessään ruoka ei aina riitä syötäväksi, etenkin Nepalin viileinä talvikuukausina. Monien vanhemmat ja etenkin isät ovat joutuneet lähtemään ulkomaille siirtotöihin. Sangitan molemmat vanhemmat ovat ulkomailla.
”Ihmiset lähtevät, koska heillä ei ole rahaa ruokaan”, Tulasha toteaa.
”Jos täällä olisi tarpeeksi työtä ja koulutusta, ihmiset jäisivät”, Sangita jatkaa.
Nuortenryhmä on saanut tytöt unelmoimaan. Toinen heistä kertoo haluavansa opettajaksi, toinen lääkäriksi. Kenties tärkeintä kuitenkin on, että nuoret jakavat oppeja vanhemmilleen ja muulle yhteisölle.
”Tahdon opettaa vanhempiani: nuortenryhmän tapaamisen jälkeen haluan mennä kotiin ja kertoa, että esimerkiksi kotiväkivalta ei ole hyvästä”, Sangita sanoo.
Teksti: Mimosa Hedberg
*** Tuettu Suomen kehitysyhteistyövaroin. ***
