– Me tarvitsemme Jeesus-filmin, jotta myös lukutaidottomille saadaan evankeliumi, akenkieliset evankelistat totesivat Pohjois-Thaimaassa.
Akenkielinen raamatunkäännöstyö alkoi vuonna 2003 raamatunkäännösjärjestö SIL:n ja Suomen Lähetysseuran tuella. Käännöstyön edistyessä raamatullinen sanasto kasvoi ja ihmiset ymmärsivät evankeliumin paremmin. Ymmärryksen ja lukutaidon karttuessa seurakunta alkoi kasvaa kohisten. Pastorit kuitenkin kaipasivat vielä jotain, jolla havainnollistaa asioita kirjoitettuakin sanaa selkeämmin, jotain joka auttaisi myös lukutaidottomia ymmärtämään kuka Jeesus on.
– Se on nyt niin, että me tarvitsemme Jeesus-filmin meidän kielellemme, ilmoitti raamatunkäännöskomitean puheenjohtaja Zumy. Ei auttanut muu kuin ryhtyä toimeen.
Evankeliumi eläväksi
Teknistä apua saatiin järjestöltä, joka on nauhoittanut Jeesus-filmin jo usealle eri kielelle.
Filmin repliikit käännettiin akeksi dubbausta varten. Dubatessa on tärkeää, että päälle puhuttu ääni seuraa edes jotenkin elokuvan hahmojen suun liikkeitä ja että se on myös samanpituinen kuin alkuperäinen repliikki. Apuna käytetään tietokoneohjelmaa, joka laskee jokaisen repliikin tavut. Käännetyssä tekstissä tavuja tulee olla sama määrä kuin alkuperäisessä puheessa.
Akeksi ei voi juuri mitään sanoa lyhyesti, ja lauserakenteet ovat monimutkaiset, joten tavumäärä oli suuri haaste.
Seuraavaksi valittiin näyttelijät. Jokainen rooli tarvitsi omanlaisensa äänen. Selkeä ääntäminen oli tärkeää ja se, että näyttelijän ääni kuulostaisi aidolta akelta. Jokaiseen rooliin ei löytynyt lukutaitoista näyttelijää, mutta onneksi kuitenkin niihin osiin, joissa olisi ollut liian paljon muistamista lukutaidottomalle.
Muutama näyttelijä ei saapunut paikalle sovittuun aikaan ja heidän tilalleen värvättiin kolme uutta suoraan keskeltä kiireisimmän riisinkorjuun. Heidän piti päästä nauhoittamaan ensimmäisinä, jotta he pääsisivät nopeasti takaisin kotikyliinsä.
Seurasi viikko intensiivistä työskentelyä. Kukin näyttelijä vuorollaan istuutui äänityshuoneeseen, jona toimi kaikumattomaksi pahvilla, styroksilla ja vilteillä pehmustettu makuuhuone.
Näytteleminen oli kaikille uutta, ja heistä oli jännittävää kuulla heti oma ääni elokuvan henkilön puhumana. Puheen lisäksi piti saada nauhoitettua muitakin ääniä, kuten nauramista tietyllä tavalla.
Hiki valui äänityshuoneessa
Suurimman tuntimäärän äänityshuoneessa istuivat Jeesus ja kertoja. Molemmat miehet ovat käännöskomitean jäseniä, seurakunnan paimenia ja tottuneita lukijoita. Heidän osansa saatiinkin tehtyä sujuvasti.
Elokuvan puheosuudet oli jaettu viiteensataan lyhyeen puhepätkään. Päivässä pystyi äänittämään noin 50–60 pätkää, joten aikaa oli varattu kymmenen päivää. Suurin haaste monille olikin ajan kuluttaminen omaa vuoroa odotellessa.
Lukutaidoton Zödö jännitti ensin kovasti omaa osuuttaan. Hänellä on kuitenkin hyvä muisti, ja hän oppi repliikkinsä nopeasti, kun ne ensin luettiin hänelle. Pitkään hänellä ei mennyt senkään ymmärtämiseen, että kyse oli myös näyttelemisestä, ei pelkästään repliikkien toistamisesta. Hän esitti hienosti sekä Johannes Kastajan äitiä Elisabethia että Jeesuksen temppelissä parantamaa vanhaa naista ja puhui myös muutaman muun taustalla kuuluvan naisäänen. Hän tiesi itsekin tehneensä hienoa työtä, joten hän otti asiakseen jäädä istumaan miksaushuoneeseen oman vuoronsa jälkeen, niin että hän voisi antaa neuvoja seuraavana vuorossa oleville.
Monen päivän urakan jälkeen pääsimme vihdoin viettämään sunnuntai-iltaa elokuvan parissa. Saimme nähtäväksemme ensimmäisen version, johon voisi tarvittaessa vielä tehdä muutoksia. Oli hienoa seurata, miten elokuva puhutteli omalla kielellä.
Yhdessä kohtaa Zödö kumartui eteenpäin keskittyneesti kuuntelemaan Jeesuksen sanoja.
– Onpa hyvä kun teimme tämän elokuvan. Ymmärrän nyt paljon paremmin kuin akhankielistä elokuvaa, hän sanoi sitten minulle. Hetken mietittyään hän totesi vielä itsekseen: – Mutta minähän en olekaan akha vaan ake.
Nyt elokuva on valmistunut ja DVD:t saatu käyttöön kyliin, joissa sitä odotettiinkin malttamattomina.
Teksti ja kuvat Tuula Kosonen
(Teksti on lyhennelmä Lähetyssanomien numerossa 9/2014 ilmestyneestä artikkelista)
Aken puhujia on 12 000
Ake (akeu) on noin 12 000 puhujan kieliryhmä Kaakkois-Aasiassa Mekongin alueella. Aket asuvat vuoristokylissä Thaimaassa, Myanmarissa, Kiinassa ja Laosissa. Lähes kaikki yli 40-vuotiaat aken kielen puhujat ovat lukutaidottomia. Sitä nuoremmista moni osaa lukea ja puhua oman äidinkielensä lisäksi myös jotain muuta kieltä. Kaikki kylissä asuvat lapset puhuvat äidinkielenään akea. Kielen asema yhteisössä on vahva, eikä ole merkkejä siitä, että kieli olisi katoamassa tai että aket olisivat siirtymässä pois oman kielensä käytöstä. Akejen perinteinen uskonto on animismi yhdistettynä esi-isien palvontaan. Vanhat tavat ovat kuitenkin häviämässä, sillä ne eivät enää vastaa nuoremman sukupolven tarpeisiin. Sanoma Jeesuksesta pelastajana puhuttelee akeja ja kristittyjen määrä nousee jatkuvasti. Se on tällä hetkellä noin parituhatta. Suurin osa aktiivisista kristityistä on nuoria, iältään noin kahdenkymmenen vuoden molemmin puolin.
